Passi ja hammasharja

Maanantai 26.9

Töihin, vihdoin mä pääsen taas töihin. Onko kukaan yhtä innoissaan siitä, kun pääsee töihin? Kotona on kivaa joo, mutta töissä on vielä kivempaa ja sinne mä tänään taas pääsen. Voi tätä onnenpäivää.

Meidän aamupalaveri :-)

Onnenpäivä saa kummasti mustia reunuksia tajutessani, ettei mulla ole voimassa olevaa passia. Olemme viikon päästä lähdössä kehittymispäiville Tallinnaan ja passi olisi vähän kuin oltava taskussa silloin. Ei ole myöskään kuvaa jota siihen passiin länttäis joten alkaa puskemaan pienen pientä hikeä pintaan. Täytynee tänään alkaa asian eteen jotain tekemään. Niin kuin ei tätä(kään) asiaa olisi voinut ajoissa hoitaa, mutta näin se on paljon jännempää.

Töihin mennessäni saan myös minulle töihin tuodun paketin. Eräs vertainen lahjoitti minulle itselleen tarpeettomat, täysin uudet liivit jossa tietenkin on tissitasku. Hän ei halunut niistä mitään korvausta, hänelle riitti, että ne saivat itselleen uuden kodin. Tämä oli niin kauniisti tehty, mielestäni käsittämätöntä hyvyyttä. Hän on oikea aarre, sanoinkin toivovani hänen itsensä tietävän sen myös. Tälläinen paketti mua odotti.

Töiden jälkeen mä menen salille purkamaan passijännitystä, siellä unohtaa passit ja hammasharjat, lihakset töihin ja rauta kuumaksi. Pukuhuoneessa tapaan nuoren naisen, hänen kanssaan olemme ennenkin jutelleet tästä mun tilanteestani. Hän sanoo arvostavansa suuresti mun asennettani. Kiitän ja kumarran ja kysyn haluaako kenties nähdä millainen on liiveihin laitettava silikonitissi. Hän haluaa, kysyy myös saako katsoa arpeani. Tietenkin sitä näytän ja koskeakin saa. Olen ihan sata varma ettei kaikki tällaista ole nähnyt, saati kokeillut. Enhän itsekään ollut ennen itseäni. Joten jos haluat nähdä miltä näyttää 15cm pitkä arpi tissin tilalla, niin tuu vetää hihasta, mä näytän kyllä. Ja jos kerralla on useampia halukkaita, niin kaikki vaan jonoon, vuoronumeroita ei tarvitse ottaa. No, höpö höpöä, mutta jos oikeasti kiinnostaa, niin mä olen avoin tän asian kanssa. Jos saatais sitä tabua tän asian ympäriltä murrettua ja hajotettua, niin mikä sen parempi. Mitä enemmän tästä puhutaan ja tuodaan julki, niin sen helpompaa se on heille jotka siihen sairastuu. Tän kanssa voi elää, hoitojen aikana voi elää, hoitojen jälkeen vasta voikin elää. Mä en ole katoamassa mihinkään, minä ja tissini ollaan täällä vielä aivan hiton kauan.

Teen salilla muutakin kuin esittelen itseäni, arpeani ja tissiäni. Treenaan selän, rinnan ja vatsan. Tähän kaikkeen menee tehokkaasti 50min, ei salilla tarvitse tunteja viettää. Hiukan pitkään joudun katsomaan miestä joka tekee rintakonetta samalla painoilla kuin minä. Olenko vahva vai onko hän toipumassa jostain, ettei voi treenata kovempaa vai viettääkö kevyttä viikkoa vai wtf? Vaihtoehto 1 kuulostaa parhaimmalta, valikoin sen.

Kotona käy isännöitsijä ja remonttimies ja saamme sovittua kuka korvaa mitäkin meidän vesivahingosta joka ei millään muotoa ollut meidän vikamme. Olemme kohta kaksi kuukautta olleet lattiat auki, tähän on vähän jo kuin tottunut. Mutta enpä pane pahakseni jos saisin lattian jouluun mennessä kondikseen. Siinä vaiheessa voisin laittaa vaikka tanssiks. Tanssisin niin, että alakerrassa heiluisi kattokruunut. Tää on vaan ajatelmaa, en mä tuu tanssii, koska en pidä siitä. Mutta uudella lattialla voisin vaikka punnertaa, tai tehdä vatsoja tai vaan ihailla sitä, koska se lattia on siinä.

Tiistai 27.9

Tänään aktivoidun passi asiaan. Jos sinne Tallinnaan meinaan mennä, on se passi haettava. Varasin eilen Pasilan poliisilaitokselta ajan asian hoitoon. Sitä ennen pitää mennä valokuvaukseen. Kesken päivän keksin, etten menekään Pasilaan asiaa hoitamaan vaan menenkin Järvenpäähän. Peruutan varaamani ajan ja varaan Järvenpäähän uuden. Mutta se valokuva ensin. Joudun lähtemään töistä aiemmin, jotta saan asian hoidettua. Junasta juoksen suoraan valokuvausliikkeeseen kuvaukseen ja siitä kirjastoon tekemään passihakemusta. Mutta koska paperikuvat oli halvempia kuin digiversio, en voikaan tehdä koneelta hakemusta, mutta varaamani ajan voin siirtää aikaisemmaksi. Perun siis varaamani ajan ja varaan aikaisemman.

Haen auton ja ajan kaasupohjassa poliisilaitokselle. Tai olisin ajanut, ellei joku muropaketista korttinsa saanut olisi ajanut mun edellä. Onneks ajoi, vältyin ainakin sakoilta. Matkalla paniikissa katsoin kelloa, en tule ehtimään varaamalleni ajalle. Peru se kesken ajon, vaikeaa etsiä viestiä ja saada se vielä peruttua. Perillä huomaan olevani kaksi minuuttia ennen varaamaani aikaa jonka olin jo peruuttanut. Ei auttanut kun istua odottamaan, ehkä pääsen luukulle samana päivänä. Hah, sain odottaa ehkä kaksi minuuttia. Ja koska en typeryyksissäni ollut ottanut vanhaa passia mukaani, saan vastailla erinäisiin kysymyksiin kuten onko sulla lapsia ja jos niin minkä nimisiä? Asutko jonkun kanssa? Jos niin kenen jne. Vastaukseni ovat oikeita joten saamme passin anomuksen tehtyä. Ja koska olen auttamattoman myöhään liikenteessä, joudun anomaan pikapassia joka maksaa 65€. Virkailija sanoo passin olevan valmis 3-5 päivän päästä. No en kovin pikaisesta puhuisi, mutta pakko luotta siihen, että se on valmis maanantaihin mennessä. Tai saan mennä seuraavalla potskilla perässä. Taas on elämä jännää!!

Vankikarkuri :-)

Illalla mulla on taas valokuvauskurssi. Viimeksi se alkoi jo tuntumaan rakettitieteeltä ja hiipi mieleen onko kuitenkaan mua varten koko juttu. Tänään oli taas huomattavasti mukavampaa ja tuntui, että ehkä mä tässä sittenkin jotain tulen oppimaan. Viime kertaiset fiilikset laitan huonon olon piikkiin. Jos väsyttää, vatsassa kiertää ja kaipaa vaan sänkyynsä peiton alle, ei voi olla kovin kivaa ja asiat kiinnostavia. Tänään olo aivan eri ja taas näkyi valoa tunnelin päässä. Näin ne fiilikset vaihtelee.

Tänään puhuimme (opettaja puhui) suljin ajasta, aukosta ja ISO arvosta. Eikö vaan kuulostakin ihan heprealta? Uskokaan kun sanon, sitä lähes tulkoon onkin. Mutta mä tän jutun opin, vaikka henki menisi niin mä tän opin kun olen niin päättänyt!!

Opettaja Antti näytti kuvia havainnollistaakseen asioita. Yhdessä kuvassa oli kaukaa otettu kuva junasta. Hän kysyi mitä omituista kuvassa on? Kukaan ei vastannut mitään, koska todennäköisesti he olivat samaa mieltä kuin minä eli ei kuvassa ole mitään vikaa. Vastaus oli: juna ei liiku. Mun mielestä siinä ei ollut mitään omituista koska kyse on VR:stä. Juna on vaan simahtanut matkalla, ei siis mitään erikoista. Mutta pointti oli, että arvot ja aukot ja ISOT ja kai pienetkin oli pielessä. Saattaa se olla niinkin, tai sitten ei. Koska kyse tosiaan on VR:stä, silloin kaikki on mahdollista. 

Tämä juna ei liity tarinaan mitenkään