C50.81 Eri alueisiin ulottuva rinnan syöpä

Keskiviikko 29.6

Vihdoin koitti tämä jännittävä ja pelottavakin päivä, jolloin on leikkauksen jälkitarkastus. Tänään saamme sitten kuulla syövästäni kaiken, mikä gradus sille on annettu, mikä lääkitys tulee, milloin se alkaa jne jne. Samalla reissulla sitten pääsen fysioterapeutille käymään ja saan toivottavasti jotain tolkkua käteni kipeisiin kohtiin.

Postissa tulee kirjekuore minulle. Jos tästä sairaudesta haluaa taas löytää uusia positiivisia puolia, niin se on se, että saat vähän väliä vanhan ajan postia joka tipahtelee postiluukusta lattiallesi. Vanhan ajan posti kun on tosiaan niin kivikautista juttua, ettei sellaista meinaa edes enää muistaa olevankaan. Sieltä tipahtelee vain mainoksia, kaikki muut hoidetaan nykyään sähköisesti. Eipä siis ihme, että postinjakajat saavat tehdä kaikkea muutakin duunia jakamisen ohessa, eikös ne tyyliin pese autosikin jos sitä keksit haluta??

Tänään sain kuitenkin postia, tuli ihan omalla nimelläni. Tuli kutsu syöpälääkärille joka olisi ensi viikolla. Sitä ennen pitää käväistä labrassa ja sydän filmissä. Katsovat varmaankin kestääkö sydämeni moisia myrkkyjä joita varmaan minuun ahtaavat.

Mennessämme jälkitarkastukseen käyn matkalla katsomassa itselleni uusia liivejä. Koska rinnan ympärysmittani on nykyään jotain aivan muuta kuin ennen, johtuu kerääntyneestä nesteestä, niin pakko on sovittaa L-koon urheiluliivejä. Kahdet löydänkin alennusrekistä ja ne nappaan mukaani. Perillä käyn vessassa vetäisemässä toiset päälleni jotta näyttäisin edes vähänkään ihmiseltä joka välittää mitä hänellä on paitansa alla. Tosin ei niitä kukaan katsele, he ovat vaan kiinnostuneita mitä niiden liivien alla on.

Leikkaava kirurgi on lomalla joten hänen sijaisenaan toimii erikoistuva lääkäri joka onkin tosi rempseän oloinen, pidän hänestä välittömästi, löydämme heti yhteisen sävelen. Hän kertoo leikkauksen tuloksen, ne mitä patologi on kirjannut ylös. Syöpäni on siis duktaalinen karsinooma. Kasvaimen koko on ollut 50mm eli 5cm, aikas iso siis. Rinta on painanut 334g, en tiedä paljonko tissit yleensä painaa, mutta mielestäni tuo luku on aika korkea.

Kasvaimen ympärillä on ollut tervettä kudosta riittävästi eli se oli hyvä asia. Kainalosta olivat poistaneet 24 imusolmuketta joista 14:sta on ollut syöpää. Kysyessäni montako imusolmuketta ihmisellä normaalisti on, niin siihen ei voi kuulemma vastata. Jokaisella on niitä x- määrä, mutta 12-40 on normaali määrä. Mulla niitä siis oli 24 ja siitä sen 14 syöpäistä, aikas messevä määrä!! Syöpä on hyvin hormoni vasteinen eli tarkoittaa sitä, että ottaa hyvin hormonia vastaan ja siitä syystä saankin sitä seuraavat viisi vuotta (halutessani). Tämä oli myös hyvä uutinen, kuuleman mukaan. Vasen rinta oli puhdas eli se mitä ottivat sieltä pois, oli tosiaan vain kalkkeumaa ja se on todellakin hyvä uutinen. Etäpesäkkeitä ei ole ollut ja se on paras uutinen!!

Syöpäni gradus on III joka rintasyövässä on kaikkein huonoin. Gradusta on rintasyövässä I-III ja mulla siis toi III (muissa syövissä graduksia voi olla I-IV). Sekin oli kuulemma arvattavissa ennakkoon, kuten lekuri sanoi, johtuen kasvaimen koosta ja nopeasta kasvusta. Ukkokullalle tästä myöhemmin mainitsenkin, oli syöpäni sitten ärhäkkää mallia. Sanoi ettet kai sä mitään nössöjä edes kasvattaisi!!

Tässä vielä virallisempi diagnoosi jos haluatte vaikka googlettaa, ehkä sieltä selviää paremmin tuo nämä tarkoittavat asiat. C50.81 Ca mammae ductale. l. dx. gradus III (50mm) D2 N1 MX ER 90, PR 80, MIB-1 40% cum metastaticum lymphnodi (14/24)

En kuitenkaan saa tietää hoidoistani sen enempää kuin, että sellaisia suositellaan. Lekuri sanoi, että he kertovat vain leikkaukseen liittyvät asiat ja syöpäklinikalla kerrotaan sitten kaikki hoitoon liittyvät. No, täytyy jäädä odottelemaan taas seuraavaa lekuri käyntiä joka siis vihdoinkin on syöpälääkärin vastaanotto. Tämä odottelu on kaikista ikävintä koko touhussa, jatkuvassa epätietoisuudessa oleminen. En tykkää enkä peukuta!! 

Syöpätautien klinikalla suositellaan jatko endokriinistä hoitoa, sytostaattihoitoa sekä sädehoitoa. Toisin sanoen saan kaikki hoidot mitä voi kuvitella, koko rahan edestä vastinetta. Vähempikin olisi riittänyt mulle, mutta näillä mennään. Nämä hoidothan ovat vain suosituksia joita suosittelevat. Jokainen potilas saa sitten itse päättää ottaako niitä vastaan vai ei, ketään ei voi siihen pakottaa. Itselleni on selvää, että kaikki otetaan vastaan mitä annetaan. En todellakaan kuvittele olevani viisaampi näissä asioissa kuin lukeneet lääkärit. Suomessa on syöpähoito maailman laajuisesti parhaimmistoa, listojen kärjessä. En voisi edes kuvitella, etten sitä hyödyntäisi. Millä perusteella selittäisin asian lapsilleni?? En viitsikään mennä hoitoon kun pitää treenata maastavetoa ja penkkipunnerrusta??!! Mutta hei, olen katsonut jo hyvän musan hautajaisiini, nauttikaa siitä!! Joo ei!! Vaikka onhan sitä saanut lehdistä lukea ihmisistä jotka eivät hoitoa ole halunneet vaan ovat mieluiten kokeilleet jotain vaihtoehtoa hoidolle. En suomi enkä arvostele, jokainen saa tehdä omat päätöksensä, minä teen myös omani ja se on hoidon vastaanotto.

Lekurin tapaamisen jälkeen menemme kävelylle, onhan ulkona mielettömän lämmin ilma. Käymme hakemassa jäätelöt viereisestä kaupasta ja istumme niistä nauttimaan penkille. Tämän jälkeen menen itse takaisin, koska pitää mennä vielä fyssarin luokse näyttämään paisunutta kainaloani ja sen ympärystää. Käteni on kireä kuin viulunkieli ja turvonnut nesteestä kuin mikäkin. En ole voinut nukkua oikealla kyljellä ainakaan kahteen viikkoon, en sitten leikkauksen jälkeen. Toisinaan olen yrittänyt olla oikealla kyljellä ja olen onnistunutkin sellaisen 30s ja sitten on jo pakko kääntyä, sattuu niin hitosti. Tuntuu jo siltä, että kroppani alkaa olemaan aivan toispuoleinen, jumittaa ja särkee nukkuessani vain vasemmalla kyljellä tai selälläni. Voi saisipa fyssari tehtyä jotain taikoja kroppaani.

Fyssari yrittää saada mut venymään erilaisiin mutkiin, mutta se ei todellakaan onnistu. Hän hieroo hetken aikaa kainaloani ja meinaan itkeä jo sen muutaman minuutin jota kestän sitä tuskaa. Sovimme, että jatkan itsekseni jumppailua ja venyttelyä. Kuulen, että käsi tulee olemaan pahimmillaan neljän viikon päästä leikkauksesta. Parahdan, mitä onkaan vielä tiedossa jos nyt olen sen kanssa jo näin kipeä. En olisi ikäpäivänä voinut edes ajatella mitä kaikkea paskaa tän syövän sivutuotteena saan kärsiä. Tässä ei tosiaan ole paljoa positiivista asiaa ollut ellei hyvää huumoria lasketa. Mutta hyvää huumoriakin keksii kyllä muistakin aiheista kun syövästä. Sen takia ei olisi tarvinnut välttämättä sairastua!!

Tän kaiken jälkeen menemme Ukkokullan kanssa vielä syömään. Olemme aiemminkin käyneet Kluuvin Fazerilla salaatilla ja sinne suunnistamme tälläkin kertaa. Siellä saa runsaat salaatit edullisesti. Massunsa saa kivasti täyteen ja seurakin on ollut hyvää (Ukkokulta). Pelkkää positiivista sanomista siis, ehdottomasti kannattaa tutustua kyseiseen paikkaan jos siellä päin liikutte. Ja mikä parasta, siellä unohtaa hetkeksi sairastavansa. Vaikka myönnän, etten asiaa nykyään koko aikaa mieti, en ainakaan syödessäni.