Juhannus 2016

Perjantai 24.6

Tästä juhannuksesta tulikin erilainen kuin oli tarkoitus. Kuten kävi kesällenikin. Onneks juhannuksia ja kesiä tulee lisää, mitä sitä yhtä murehtimaan. Piti olla tänään töissä, mutta olenkin jälleen punkteeraamassa tissiäni. Jos joku olisi keväällä sanonut missä tulen viettämään juhannus aamuni niin olisin varmasti nauranut makeasti. Niin kornilta olisi ajatus tuntunut, vaan ei tunnu enää. Lisäkseni paikalla on muutama muukin ja lisää tulee koko aika. Niin paljon ettei kaikille meinaa löytyä tuolia. Jokainen meistä aloittaa juhannuksensa varmasti erilailla kun oli mahdollisesti suunnitellut. Tässä se taas nähdään kuinka elämä meitä heittelee, olemme kuin puiden lehdet tuulessa. Yksi lentää tuonne, toinen tänne ja joku jää maahan makaamaan.

Punkteerauksen pitäisi alkaa yhdeksältä, mutta ei ala ei. Onneks itselläni ei ole kiire mihinkään, minulla on aikaa istuksia pidempäänkin. Pääsen puoli kymmenen jälkeen sisälle. Lekuri hoitaa hommansa, sisältäni tuleva neste on edelleen kellertävää ja sameaa ja sitä tulee 1,5dl. Eipä ihme, että rintaa kivistää ja kiristää. Liivit ei meinaa mahtua päälle ja dreenin ulostulo-aukko edelleen niin kipeä ja liivit painaa sitä vielä lisää. Ei ole helppoa olla tissitön vaikka vielä vaikeampaa olisi ehkä olla hengetön. En voi tietää, kun en ole kokeillut sitä, vielä.

Meillä on tarkoituksena mennä Mustikkamaalle katselemaan uutta siltaa Kalasatamaan ja muutenkin haistelemaan merimaisemaa ja Mustikkamaata. Olemme sopineet, että siskoni tulee mukaamme, kunhan töistä pääsee. Tulikin mutka matkaan hänen ollessaan iltavuorossa. Päätämme mennä itseksemme ja sieltä tullessamme sitten siskolle kylään. Mitäs muutakaan kuin kortin peluuseen.

Otamme uuden kameramme mukaan, ajatuksena saada uusia kuvauskokemuksia. Aloitankin räpsimisen heti autossa, kun paljon kuvaa voi jokin onnistunutkin kuva eksyä mukaan. Kameramme on vielä aika utopiaa meikäläiselle, mutta opin jatkuvasti uutta. Pitää vaan malttaa opiskella, kärsivällisyys ei vaan satu olemaan hyveitäni.

Takapenkkiläinen :-)

Hiljainen on moottoritie Helsinkiin mentäessä :-)

Perille päästyämme jatkan kuvaamista. Siihen tulee ihan himo, jatkuvasti pitää pysähdellä ja kuvata jotain. Vähän yhtä kukkasta ja vähän toista, siltaa ja sillan alta, ravintolan terassia kalusteineen, koiraa, Ukkokultaa, lintuja, jne jne jne. Kameran muistikortti huutaa varmaan kohta punaisena.

Pariskunta ilta uinnilla

Huomaan tässä kuvatessani unohtavani tissittömyyteni, se ei vaivaa mua enkä ajattele jatkuvasti olevani jotenkin poikkeava. Usein mielessäni pyörinyt se, että otsassani on iso lappu jossa lukee näettekö kaikki, mulla ei ole toista tissiä. Lämpimälläkin ilmalla päälläni on huppari, ettei vaan näy ettei mulla ole toisella puolella mitään. Varsinkaan kun en voi pitää liivejä niiden kiristäessä ja puristaessa ja sattuessa siihen aukon suulle josta jo äsken mainitsin jos vielä muistatte tai edes luitte koko kohtaa. Ellei niin palatkaa pari askelta takaisin tai menkää vankilaan, suoraan vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta.

Luonnossa liikkuessa ja katsoessa kaikkea kaunista, sitä kummasti unohtaa omat murheensa. Ja miksi hitossa niitä pitäisi koko aika päässään vatvoakaan?! Ei se miettiminen minun tissiäni takaisin tuo eikä ole tarvettakaan. Ei ainakaan sellaisena kun se pois lähti, vieraana, kolhittuna, raiskattuna. Syöpä teki siitä ruman ja rikotun, ei sellaista takaisin halua. Ja alan olemaan pian sinut oman peilikuvani kanssa, pidän kohta jo ehkä itsestäni sellaisena kun juuri nyt olen. Hiukan toispuoleisena, rujona ja rääkättynä. Quasimodo tulee mieleen, tuo herkkä kaveri joka ei halunnut häntä nähtävän koska pelkäsi mitä hänestä ajatellaan. Itse en pelkää sitä, mutta ihan vielä ei olla tilanteessa jossa menen yleiseen suihkuun rintani kanssa, mutta pieniä askelmia olen siihen suuntaan jo ottanut ja siitä olen ylpeä.

Peukut Mustikkamaalle ja juhannukselle ja elämälle 

Elvis is pelvis

Punkkia mä metsästän, tahdon saada suuren..

Eksyin aiheesta, siis Mustikkamaasta. Saimme kokea siellä myös jotain jännittävää sillä näimme poliisiveneen ja pari rikollista. No joo, tuskin kundit oli mitään tai ketään maahan salakuljettaneet, mutta suuren rikoksen tekivät kuitenkin. Ajoivat ylinopeutta ja siitäpä ei poliisitäti tykännyt. Ehei, ei tykännyt ei, vaan pistipä pojat puhaltamaan pilliinsä. En tiedä oliko heillä promilleja, kamerani kun ei ole ihan vielä ihan sitä luokkaa, että saisin kuvan useiden metrien päästä alkometriin niin, että näkisin vielä tuloksenkin. Siihen tarvittais ehkä vähän järeämmät vehkeet ja osaamistakin ehkä enemmän kuin meitsillä vielä löytyy.

Tässä kaunein kuva mitä olen saanut otettua. <3

Kivissä ja kallioissa on sitä jotain, kauneutta ja jylhyyttä. :-)

Mutta osasin mä ottaa parit kuvat poliisimoottoriveneestä Onko se muuten poliisimoottorivene? Tästä kävimme Ukkokullan kanssa keskustelua, hänen mielestään ei ole. No, näitkös niiden poliisien soutavan paikalle? No en nähnyt. Joo, en minäkään. Joten tulivat moottori käyden paikalle ja mikä se muuten sitten olisi ellei poliisimoottorivene?? No, pelkkä poliisivene, ehkä? Ehkä tai ehkä ei, mulle se on nyt poliisimoottorivene ja koska mä kuvaan niin mä myös päätän mitä mä kuvaan. Ja mä kuvaan poliisimoottorivenettä, piste!!

Kävimme myös Kalasataman puolella sitä hienoa siltaa pitkin jota alun perin tulimme katsomaan. Siitä sai yllättävän monta kuvaa, edestä, sivulta, salamalla, ilman salamaa, Ukkokullalla, ilman Ukkokultaa jne jne. Kalasatama näytti kivalta, siellä oli erivärisiä ja erilaisia taloja iloisen sekaisin keskenään ja silti niin mukavan sopuisasti. Viehätyin paikkaan niin, että päätin siitä tulevan meidän uusi asuinalueemme. Kotona sitten katsoessani siellä olevien asuntojen vuokria, menetti paikka suurimman viehätyksensä. Ei näillä palkoilla..

Tämän suuren seikkailumme päätyttyä Mustikkamaalla, suuntasimme siskolleni kylään ja tietenkin pelaamaan korttia. Itselläni oli omat eväät mukana, mutta sisko ja Ukkokulta söivät perinteitä kunnioittaen juhannus makkarat. Ja koiruutemme, hän raukka vahti koko illan keittiössä uunin edessä ettei vaan yksikään makkara pääse tipahtamaan lattialle. Hän olisi varmasti pelastanut lentävän makkararaukan ilmasta, ettei vaan lattialle tippuisi. On hän niin ajattelevainen!! Mutta hänen epäonnekseen makkarat eivät enää olleet eläviä eikä siten itsekseen mihinkään lähteneet. Mutta onneksi Mamma heltyi palkkaamaan hänet tästä suuresta urakastaan makkaran vahtina. Milläpä muullakaan kun palalla makkaraa!!