Voihan lymfastrangi

Perjantai 8.7

Toistan itseäni kuin vanha gramofoni, mutta mun elämä tuntuu olevan samaa koko aika. Olen jälleen kerran punkteeraamassa tissiäni. Kuinka helppoa olisikaan jos tämänkin homman voisi tehdä kotona sohvalta käsin. Tai joku tulisi meille tekemään sen puolestani, ei tarvitsisi liikkua sitäkään vähää. Mutta ei, täällä mä taas olen.

Täällä mä odotan, että pääsen tyhjentää tisuni

Menee muutama minuutti ja kiittelen itseäni tullessani tänne koska näen unelmien lekurin, tuon naisten päiväunen, rintasyöpää sairastavien sairaala-klovnin. Yritän vääntää itseni niin, että saan ihailla häntä mahdollisimman paljon. Suustani melkein jo pääsee, että tulisikos lääkärisetä auttamaan hiukan tässä sudokussa! Saanpa vedettyä takaisin tuon sammakon, onneks saankin, koska tajuan ettei mulla ole edes sudokua esillä. Olisiko ollut pikkasen noloa, olisiko?

Nyt tulee tissinestettä enää 60mg vaikka edellisestä kerrasta on neljä päivää. Tää alkaa totta tosiaan näyttämään hyvältä, ehkä mun juoksut täällä on kohta juostu. Vaan konkareilta olen kuullut, että sytostaatti voi sekoittaa kroppaa uudestaan ja tisukka voi alkaa uudestaan vuotaa. Vaan sepä on sen ajan murhe, nyt sitä ei märehditä!!

Punkteerauksen jälkeen menen fyssarille aukoilemaan, en päätäni vaan kainaloani. Hän hieroo käsiään yhteen nähdessään kainaloni, sanoo mun olevan fysioterapeutin unelma. Mulla on niin kovat/suuret/mahtavat lymfastrangit kainalossa ja hän pääsee niitä availemaan. Joudun ihan vaan hiukan ihmettelemään mistä kukakin saa nautintonsa töissään. Toisen kainalon kopeloinnista/ hieronnasta. No, sallin sen hänelle jos se vaan auttaa mua saamaan käteni parempaan kuntoon ja paremmin suoraksi. Nythän se kiristää, sitä ei saa suoristettua ja liikerata on edelleen huono vaikkakin jo parempi kuin viimeksi.

Tässä näkyy yksi iso, mutta ei pienempiä, niitä kyllä riittää. 

Viimeks käskin olemaan googlailematta strangeista ja tein sen ite, koska voin nyt vähän selkeämmin kertoa mitä ne ovat. Ne ovat siis kovettuneita imusuonia joita pyritään avaamaan manuaalisella käsittelyllä. Niitä ilmaantuu n. kahden viikon päästä leikkauksesta ja pahimmillaan/kireimmillään ne ovat kuukauden päästä leikkauksesta, kutakuinkin. Saattaa esiintyä 2-3 kuukautta leikkauksen jälkeen. Käsittelyn jälkeen saadaan välitön vaste ja liikerata paranee. Tämän olen tosiaan huomannut.

Itselläni nämä strangit alkoivat tosiaan kasaantua viikon parin päästä leikkauksesta. Turvotustahan mulla tuli kainaloon ja selän puolelle heti ja siihen ne on jumiutuneet. Nyt ollessani siellä fysarin ”hellässä” hoivassa tuntui kuin hän yrittäisi vetää käteni irti luista ja muista. Se kipu on välillä niin tajuton vaikka olenkin ottanut kunnon tropin särkylääkettä tuntia ennen käsittelyä, ei auta yhtään. Välillä kuuluu oikein iso naks, aivan kuin olisi suuri puun oksa katkennut. Pelästyin ääntä ja kysyin: ”Mikä toi oli?” Olin liki varma, että nyt hän katkaisi käteni, kiva juttu joo, millä mä nyt kirjoittelen blogiani?? Mutta se olikin yks imusuoni joka katkesi ja se oli hyvä juttu, kuulemma. Kuului monta pientä naksista vielä ja sitä äänestä tuli mun lemppari musaa suorastaan. Sillä tunsin kuinka fyssari sai venytettyä kättäni paremmin ja pidemmälle pään yläpuolelle. Lähtiessä tuntui siltä, etten malta odottaa seuraavaa kertaa, että päästään taas naksuttelemaan imusuoniani. Nyt ymmärsin miksi oli niin innoissaan nähdessäni kainaloni.

Mullahan on myös oikea käsivarsi turvonnut. Tuossa eräänä iltana niitä peilistä katsoin ja sitten pyysin Ukkokultaa niitä kuvaamaan, jotta näemme kuinka iso ero on vasemmalla ja oikealla kädellä. Jokaisellahan meillä, varsinkin naisilla alleja roikkuu, mutta tää mun oikea käsivarsi on varsinainen Allien isoäiti, vai mitäs sanotte tästä??

Tässä turvonnut oikea käsi

Tässä vasen käsi normi alleilla.

Näitä turvotuksia ei vielä voida alkaa hieromaan, naksuttelemaan tms ennen kuin on rinnan arpi kunnolla parantunut ja hoidotkin meneillään (viimeisen keksin ite, en tiedä pitääkö paikkansa, mutta se kuulosti kovin ammattimaiselta). Jossain vaiheessa niille toivottavasti jotain tehdään, että pääsen eroon ylisuurista liiveistä ja oman ympärysmittani takaisin. Seuraavan kerran pääsen hänen käsittelyynsä ensi keskiviikkona jolloin olen vapaalla ja samalla taas punktioidaan tisuli, jos sinne olisi taas nestettä kertynyt.

Lauantai 9.7

Työpäivä. En oikein ole osannut tarttua kunnolla töihini sairasloman jälkeen. Pitää hakea uutta intoa tähän hommaan, joten haetaan sitä viikonlopusta. Ja koska en ole hetkeen joitakin työkavereitani nähnyt niin intoa meillä riittää. Ja naurua. Me saadaan joka asiasta väännettyä vitsiä ja ei ole huonoja hetkiä meidän kanssamme. 

Muistankin kun menin ekaa kertaa tutustumaan työpaikkaani, niin minulle sanottiin että meistä ollaan kyllä aina tykätty, kesätyöntekijät, opiskelijat ja muut. Jos ei tykkää niin itsessään on vika. No, tämän voin täysin allekirjoittaa, jos ei meistä tykkää niin itsessään on vika.

Ajatuksena oli mennä mustikkaan tänään töiden jälkeen. Mutta kummasti tää leikkausväsymys edelleen jyllää päälle ja en saakkaan lähdettyä. Aika menee maaten ja lukien, olen vihdoinkin taas pystynyt keskittymään lukemiseen ja nyt otan asiasta kaiken irti. Ennen leikkausta en pystynyt keskittymään mihinkään, nyt kun hommat pyörii, ollaan saatu jo ensiapua syövän nujertamiseen niin voi taas tehdä sitä mistä pitää eli lukea. Ja varsinkin kun ei voi tehdä sitä mitä haluaisi tehdä eli liikkua niin olkoon toiseksi paras vaihtoehto sitten ja toteutetaan sitä. Hyvällä mielin.

Sunnuntai 10.7

Töissä jälleen. Hassuttelu jatkuu. Työkaverillani on puhelimessaan sovellus jossa saadaan kahden ihmisen kuvista vaihdettua piirteitä toisen kanssa. Hän ottaa minusta ja itsestään kuvat ja tekee taikoja. Tulos oli jotain niin hauskaa, että meinasimme pissata pöksyymme sitä katsellessa. Katselen sitä pitkin päivää ja aina jaksaa naurattaa. Kertooko tää mun huonosta huumorintajusta vai hyvästä huumorintajusta? Saatte itse päätellä kummasta.

Tässä mä olen, otettavissa, olkaapa hyvä!!