Täysin turhaa höpötystä

Keskiviikko 6.7

Kahden päivän ”työputken” jälkeen on hyvä jäädä kolmen päivän vapaalle. Näin ekana vapaapäivänä aktivoidun ja tilaan itselleni ajan silikonin sovitukseen. En ole ihan varma mitä tarkoittaa sovitus, saanko kokeilla eri kokoisia ja valita sitten sen itselleni sopivan. Haittaako se jos toinen tissi olisi monta kokoa isompi kuin toinen? Sehän saattais vaan olla hauskan näköistä, tosin ehkä hiukan epäkäytännöllistä. Hankalaksi sen saattaisi tehdä liivien hankinta, miten saada toiselle puolelle suurempi kuppi? Vai joutuisiko itse tekemään rintaliivinsä? Mietintää, mietintää..

Tarvisinko tälläisen?

Saan ajan viikolle 29 joten vielä hetken saa olla pumpulitissi. No, eipä toi haittaa. Yksi asia mikä tässä hiukan hiertää on se, että se on kovin lämmittävä. Sama kuin pitäisi lämpötyynyä liiveissä, ei pääse ainakaan vilu tulemaan. Kohta on sitten silikoni ja samaan hintaan kun saan sen uimatissin, niin otan senkin. Ja jotta kaikki olisi varsin kateellisia, niin kerronpa vielä, että saan liivitkin kaupan päälle. Jotain iloa siitä, että on toispuoleinen.

Joudun samalla varaamaan myös koiruudella ajan eläinlääkärille, hänellä kun on taas korvatulehdus. Koiruudella on vehnä- sekä maitoallergia ja hänelle tulee korvatulehduksia säännöllisen epäsäännöllisesti. Usein kesäisin tulee tulehdus joten uskon, että hän on siitepölylle myös allerginen. Pieni tietopläjäys koirasta.

Jännittää niin kovasti

Käymme hänen kanssaan lekurissa, tulehdushan siellä on molemmissa korvissa. Saimme siihen lääkkeet, särkylääkettä sekä ohjeet alkaa pesemään tassuja erikoisshampoolla. Myönnän syyllistyneeni heitteillejättöön enkä ole kyseistä shampoota hakenut. Olikin eka eläinlekuri joka on asiaa edes kysynyt kahdentoista vuoden aikana mitä hänelläkin allergiaa on ollut joten ei toi kovin akuuttia kai ole?? Kunhan menen apteekkiin seuraavan kerran niin ehkä sitten??

Torstai 6.7

Lähden kaupungille ystäväni kanssa salaatille sekä kahville ja muutamalle kaupalle. Olen jälleen Kluuvin Fazerilla, tästähän on tainnut tulla vakipaikka mulle. Salaatti on edelleen hyvää, seura on hyvää ja elämä on hyvää. Ei paina mieltä syöpä, ei juopa eikä mikään muukaan murhe. Kaikki on fantsuu!!

Käymme H&M:lla, ostan parit urheiluliivit. Ympärysmittani on edelleen liian paljon entiseen verrattuna eikä mulla ole kunnon liivejä mitä laittaa päälleni. Siellä on sopivasti ale menossa ja saan parit liivit todella halpaan hintaan. Niissä kun on tasku mihin voin laittaa pumpulitissin piiloon ja kas, kukaan ei hiffaa ettei mulla oikeasti olekaan kuin toinen rinta. Näin ollaan taas saatu huijattua ihmisiä, heitä hyväuskoisia höperöitä!

Pumpulitissi, tosin ei oma. Eihän mulla noin suuri sentään ole :-)

Käymme myös kahvilla, samalla kuolaan tiskin takana olevia muffinseja ja piirakoita, keksejä ja muita herkkuja. Olen päättänyt elellä hiukan tiukemmin, syödä vain ruokavalioni mukaan ja en ota mitään herkkuun viittaavaakaan. Tosin päätös on helppo tehdä kuin ei ole maidotonta tarjolla. Tosin eihän se mua estänyt viime viikollakaan kun kävimme siellä Porvoossa syömässä ja vedin niitä keksejä. Ei käynyt mielessä silloin maidot eikä se ettei se satu sopimaan mun suolilleni. Mutta onneks mulla on sen verran kiva suolisto, että se kyllä mua muistuttelee jos olen asian unohtanut. Muistutus on sen verran kivuliasta, että sen muistaa aina hetken jälkeenkin päin. Muffinsit jää siis tiskon toiselle puolelle.  

 Kummalta tiskiltä ottaisitte mielummin? Mun valinta olisi kasvikset ja marjat. 

Koska tämä blogi laahaa noin viikon todellisuutta perässä vaikka kuinka yritän reaaliaikaan päästä, niin olen joutunut laittamaan päivittäin muutamalla sanalla ylös mitä olen miettinyt päivän aikana. Mutta koska en aina saa omasta käsialasta selvää (noloa myöntää joo), niin tulee välillä tilanteita ettei ole harmainta aavistusta mitä lukee/mitä pitäisi lukea ja ei ainakaan mitään tietoa mitä tarkoittaa/pitäisi tarkoittaa. 

Esimerkiksi kun lukee: juntti poui ei tajua 800mg ourance. Okey, wtf?? Mikä ihmeen poui? Mitä se ei tajua ja miksi se ei tajua?? Yritän lukea, yritän selventää, yritän tajuta!! Ehkä juntti polvi ei tajua buranaa? Kenen polvi? Kuka on juntti? Miksi hän syö 800mg buranaa? Onko hänellä polvessa jotain vaivaa? Miks hitossa se lukee mun muistiinpanoissa? Koska en ainakaan itse kuolemaksenikaan muista, että mun polvessani olisi ollut viime aikoina vikaa. Jos se tarkoittaa nilkkaa? 

Tää ei aukene mulle, ei sitten millään. Ehkä mä vaan olen niin juntti? Tai en tajua ottaa edes buranaa jos särkee paikkoja? Tai ehkä mä en vaan saa aikaiseksi blogata itseäni reaaliaikaan jotten tarvitsisi muistiinpanoja? Tai ehkä mä vaan arvailen mitä mikäkin tarkoittaa ja kirjoitan sen mukaan? Ei tässä mitään tolkkua ole muutenkaan, tuskin kukaan huomaisi eroa? 

Pohdintaa ja punkteerausta

Keskiviikko 22.6

Aamulla soi kello kukon pierun aikaan eli puoli kuusi. Miksi kenenkään tarvitsee sairaslomalla ollessaan herätä siihen aikaan? Sehän on jo luokiteltavissa ihmisen kiduttamiseen. Normaalisti herään arkisin töihin mennessäni viideltä ja vapaapäivinäkin heräilen viimeistään kahdeksalta. Mutta nyt huomannut kummasti rytmin muuttuneen niin, että nukkumaan menee keskiyön jälkeen ja heräilee kun jaksaa ja kello puoli kuusi ei todellakaan jaksaisi vaan on pakko.

Syökö kukko jotain sopimatonta koska häntä pierettää aamutuimaan?? Söisi hänkin puuroa ja herdeprodee marjoilla kuten mäkin. Ei pieretä!! :-)

Maanantain dreenin poiston jälkeen on sisälläni vuotava neste jäänyt sinne sisälle kun ei se raukka pääse mistään uloskaan. Se sitten taas aiheuttaa sen, että oikean rinnan paikalla on kelluva vesipatja. Muistatteko 80-90-luvulla olevia vesisänkyjä? Niissä oleva patja oli vettä täynnä ja hölskyi edes takas siinä pyörähtäessä! No tissini on nyt samanlainen, nestettä täynnä. Koska ihoni on tietenkin kiristetty siitä kohtaan koska siellä ei sitä rintaa enää ole niin nyt se kiristyy ja on kipeä. Siellä oleva neste on poistettava punkteeraamalla ja sinne olen tänään menossa. Ja koska kirurgisella pitää olla tasan kello kahdeksan niin siinäpä syy miksi herään sairaslomallani kukon pierun aikaan.

Matkallani kirralle näen jotain erikoista. Puita joilla tukisukat jalassa. Voi sentään, onkohan nekin satuttaneet nilkkansa potkupyöräillessään? Vai ovatko saaneet suonikohjuja ja sen takia tukisukat jalassa? Vai onko heitä alkanut paleltamaan tämä Suomen vaihteva kesä? Tää ei aukea mulle ja en ehdi jäädä kyselemään, koska on raahauduttava sinne punktioon. Tissit ennen puita, näin se elämä vaan menee.

Luulen jälleen olevani ainoa paikalla olija vaan toisin kävi. Mikä ihmeen maailman napa luulenkaan olevani? Kuin mä nyt olisin maailman ainoa joka sairastaa? Ainoa jolle on lätkäisty tämä Musta Pekka elämän korttipelissä? Ainoa joka joutui tälle matkalle jolle kukaan ei varmasti halua? Välillä oikein suututtaa oma ajattelutapansa, tosin se on tahatonta. En kuvittele olevani yhtään erilaisempi, yhtään tärkeämpi tai vähemmän tärkeä, yhtään terveempi tai yhtään mitään muuta mitä ei toisetkin olisi. Mä nyt vaan ajattelin, ettei meitä ainakaan näin paljon olisi. Tässä sitä nähdään kuinka ollessaan terve ei suo ajatustakaan sille, ettei kaikki sitä ole. Ja kun et enää itsekään ole, hämmästys on suuri, että niin paljon ihmiset sairastaa. Välillä on tosiaan hyvä kaivaa se oma päänsä pois sieltä persiistään ja katsoa maailmaa vähän avarammin silmin!!

No, en siis ollut ainoa vaan taisin olla seitsemäs jonossa. Istuin odottelemaan, yritin tehdä päivän Metro-lehdessä olevaa sudokua, mutta pieleen meni. Olo oli hermostunut, sattuukohan se, kestääkö kauan, pyörrynkö, saanko antibiootin eilisen olotilani takia? Kuuntelen sivusta kahden rouvan keskustelua. Toinen kertoo sairastuneensa uudestaan 8-vuoden tauon jälkeen, tällä kertaa toinen rinta. Nielen palaa kurkustani, väkisin ajattelen heti itseäni. Onko minulla sama edessä? Joudunko elämään jatkuvassa pelossa? Pystynkö elämään tasapainoista elämää ilman jatkuvaa murehtimista? Päätän heti etten ala asiaa murehtimaan, en elämään miettien tuleeko huomista, kantaako elämä. Ei, mä en anna Simolle enkä sen kavereille valtaa, en mielessäni enkä kropassani!! Simo, sä olet hävinnyt tän taistelun, ihan turhaa tulla kukkoilemaan (se kukko piereekin).

Pääsen omalla vuorollani punkteerauksen. Olen jälleen saman ihanan hoitajan huoneessa, hänen hoidettavanaan. Hänen keneen tykästyin heti ensi tapaamisella. Hänen kenelle saisin soittaa aina kun tulee mieleen kysymyksiä, vielä ei ole tullut kuten arvelinkin. Mukana on myös lääkäri joka punkteerauksen suorittaa. Kyselevät olotilaa, kerron kuinka eilen tein kuolemaa ollessani siinä 37 asteen kuumehelvetissä Siinä samassa jossa en saanut tarjottua ystävälleni kuin vettä hanasta jos itse sen haki. Tosin jätän kertomatta tän ystävä kohdan, hävettää vieläkin. Lekuri punkteerasi varmoin ottein, ei sattunut yhtään. No ei varmaan kun nahka on täysin tunnoton, siihen voisi varmaan ampua vaikka nitojalla ja missään ei tuntuisi. Nyt sais ilman kipua laitettua nännikorunkin jos sellaista haluaisi. Ainoa ongelma olisi se, ettei ole nänniä mihin sitä laittaa.

En ihan osaisi nähdä itselläni tälläistä vaikka se nänni vielä olisikin. Ja tarkkoja jos ollaan niin onhan mulla nänni vielä toisessa tississä. Se raukka jää vaan nykyään ihan paitsioon, aina vaan puhutaan hänen vieruskaveristaan jota ei edes enää ole!!

Lekuri punkteeraa 1,5dl nestettä tisusta jota ei enää ole. Neste oli sameaa ja kellertävää eli oli selvää, että tulehdushan siellä taitaa olla. Nyt sain ne antibiootit jotka olisi ehkä pitänyt saada jo maanantaina. Tissi kuopalla kiitän ja poistun paikalta. Neuvoksi sain, että tänään saa ottaa haavasuojan pois, käydä suihkussa ja hikoilla. Kuulin aivan selvästi myös, että lenkille saa mennä. En ole varma oliko ääni omasta päästäni vai lekurin suusta enkä siitä välittänytkään, tänään menen lenkille. Juma, eka kerta tälle viikolle, jo tätä todellakin on odotettu!!

Niinpä menemme ystäväni kanssa lenkille iltapäivällä. Vauhti on ehkä hiukan hitaampaa kuin normaalisti olisi ja välillä joudun vetämään hiukan happeakin kun rintaa viiltää. Kerron ystävälleni kuulumisiani, tohkeissani kerron kuinka olen tilannut itselleni ekat proteiiniliivit. Tajuan välittömästi kömmähdykseni, proteiiniliivit joopajoo. Tästähän me tietenkin saadaan vettä myllyyn, nauretaan sille kuinka helpottavaa olisi matkoilla kun olisi aina eväät mukana. Senkun kaivaisi nälän iskiessä liivistä evästä. Siellä tuskin kannattaisi mitään kovin murenevaa pitää, kuten keksiä, mutta prodejauhe menis hienosti. Se sitten vaan sheikkeriin ja ääntä kohti, nam nam.

Illalla puhun toisen ystäväni kanssa puhelimessa, nauran hänelle mun proteiiniliivejä. Mietimme kuinka hienoa olis esim. festareilla tai konserteissa mihin ei saa omia juomiaan kantaa. Proteiiniliivissä kulkeutuisi salaa juomista, sitten vaan pilli paidan alle ja imu päälle. Jo olis helppoa. Pitäisikö lanseeraa uusi tuote? Olisikohan se menestys näin kuumana kesänä jolloin nuoret pyörii festareilla?? Pitää jäädä hiukan funtsimaan vielä asiaa.. 

Miettikääs mitä kaikkea tuonne saisikaan jemmaan?? :-)

PS. Ei ole tarkoitus loukata ketään näillä jutuillani. Haluan kulkea tämän matkani huumoria unohtamatta ja toivon sen sallittavan mulle. Sillä mä jaksan tätä matkaani, se on voimavarani ja sitä en meinaa hävittää. Toivon, että kaikki jotka tätä matkaa kanssani kulkevat ja ehkä omaakin samanlaista polkuaan muistaisivat, että tää on vaan mun tyylini kohdata asiat. Vakavan asian äärellä ollaan, mutta ei liian totisina kuitenkaan. <3