Minä ja Sinä= Me

Meillä on tänään eilen Ukkokullan kanssa kulunut 11- vuotta siitä, kun me tavattiin. Uskomatonta kuinka aika on kulunut. Täytyy toivoa, että me saamme vielä vuosia lisää, eikä syöpä niitä meiltä vie.
Olen itse päättänyt elää 92-vuotiaaksi ja Ukkokultakin on sanonut elävänsä 76-vuotiaaksi. Eli äkkiä laskettuna mulla on iloista lesken elämää 16-vuotta sitten kun sen aika koittaa. Tästä sopimuksesta pidetään kiinni, todellakin!!

Mutta vieläkin mua jaksaa ihmetyttää jotkut asiat, esim. se kuinka ihmeen vaikeaa on sisäistää tietyt jutut. Kuten se, ettei se käytetty kahvin suodatinpussi mene sinne sekajätteeseen vaan se kuuluu biojätteeseen. Tai ettei toinen yhtään kokeile tuotteita ostaessaan niitä kaupasta. Tarkoitan elintarvikkeita. Tänään eilen viimeksi nakkasin kolme mätää avokadoa menemään, jotka Ukkokulta oli ostanut sunnuntaina. Ne ei todellakaan kypsy mädäksi kahdessa päivässä. Ne ovat sitä jo valmiiksi ja se asia selviäisi helposti kun viitsis vaan hypistellä niitä tuotteita ostaessaan niitä. Mutta muuten hän on, hän on, hän on hän!! Ja rakas juuri sellaisenaan. <3

Mä ostin Ukkokullalle hänen herkkujaan, juustonaksua, limpparia, suklaata ja namia. Ukkokulta taas oli muistanut mua mitä ihanimmalla jutulla, Catsin lipuilla. Olen aina halunut päästä katsomaan sitä ja nyt mä pääsen, aivan huippua!!

Kävimme hiukan juhlistamassa päiväämme paikallisessa kahvila-konditoriassa. Söimme salaatit ja jälkkäriksi kahvit ja Ukkokullalle leivos (joku kinuskinen mössönpala sanoi hän) ja mulle sitten pähkinäcookie johon voisin vaika tukehtua ja kuolisin onnellisena. Mun salaatti oli lämmin texmex salaatti joka ei todella ollut lämmin eikä oikeastaan edes haalea, mutta eipä tuolla nyt ollut väliä, hyvää se oli kuitenkin. Ukkokulta söi kanaceasarin ja kehui sen olleen hyvää. Cookie on aina hyvää ja kinuskinen mössöpala oli varmaan just sitä miltä se näyttikin eli sitä itseään. Harvemmin tulee tuolla käytyä, mutta joskus kuitenkin. Ennen kuin vielä asuimme erillään saatoimme käydä siellä treffeillä. Nyt kun asumme saman katon alla ei siihen ole tarvetta. Vaikka välillä olisi hyvä käydä treffeillä vaikka yhdessä asuukin.

Haalea texmex-salaatti

Kanaceasar :)

Tarkkana nyt sen öljyn kanssa

Tänään eilen tyhjentäessäni astianpesukonetta mietin, kuinka se on kans juttu mistä saa mahtavat riidat aikaiseksi aina niin halutessaan. Jos toinen laittaisi ruokailuvälineet aina väärinpäin sinne koriin, sanoisit siitä vuosien saatossa useita kertoja ja muutosta ei kuitenkaan tulisi. Se saattais olla vaikka eron paikka. Meillä ne menee molemmilla niin päin kuin MINÄ haluan ja hyvä näin, ne suodatinpussit närästää jo tarpeeksi. Mutta muistanpa kerran, kun sain asiasta huomautuksen ja se ei tapahtunut kotona vaan työpaikallani.

Olin töissä kahvila-ravintolassa ja asiakkaana oli kauniisti sanottuna hiukan erikoinen pariskunta. Heistä rouva halusi antaa mulle opetuksen siitä, kuinka ruokailuvälineitä laitetaan koneeseen. Ilmeisesti en sitä osannut oikein tehdä,vastahan olin muutamatkin alaan liittyvät koulut käynyt ja töissä ollut vuosia ja hän katsoi asiakseen mua kädestä pitäen opettaa. No, sanoin mielipiteeni asiasta ja kas meni jonkin aikaa ja sain asiasta huomautuksen. Siis oikeasti, siinä paikassa oli ajatus, että henkilökunta tottelee asiakkaita jos he haluavat tuoda esille heitä enemmän miellyttävät työtavat!! Haluan vaan tietää missä ravintolassa asiakas päättää miten lusikat laitetaan koneeseen. Nyt naurattaa, mutta tuskin nauratti silloin.

Nauratti muuten tässä yhtenä aamuna vaikka olisi ehkä enemmänkin pitänyt ketuttaa. Mehän lähdetään usein Ukkokullan kanssa samalla junalla aamuisin töihin. Ja minä olen se joka aina hidastelen ja jota saa odotella. Yhtenä aamuna sitten taas sanoin, ettei tässä ole mitään kiirettä lähteä, hyvin ehtii. Sitten lähdettyämme hain potkupyörän varastosta ja lähdin potkimaan asemalle. Potkupyörästä kuulu jotain ihme ääntä jota jäin ihmettelemään niin, että mennessäni asemalle huomasin kellon olevan minuttia vaille junan lähdön. Kiirellä potkin aseman toiselle puolelle, kannoin potkupyörän portaat ylös ja päästessäni laiturille juna lähti liikkelle ja Ukkokulta iloisesti vilkutti mulle junasta. Tiedättekö, juuri se ilme naamalla, että hyvin taas ehdit ja ei tässä ole mitään kiirettä!! Mua nauratti, hupsista, taisin myöhästyä junasta, mutta mitä väliä kun seuraavakin lähtee ihan kohta.

Niinpä siis kannoin potkupyörän taas portaat alas ja toiset portaat ylös päästäkseni toiseen junaan. Istuin penkille, ihmettelin kun on niin vähän ihmisiä liikkeellä ja ajattelin, että ihan kohta juna lähtee. Joo, lähtihän se, meinaan viereinen juna viereiseltä laiturilta. Mä siis istuin väärässä junassa tai oikeassa, mutta tää lähti sattu lähtee 10min myöhemmin. Kun sen tajusin aloin nauramaan, mä nauroin siellä junassa niin, että raikui. Todella huvittavaa, mutta kerkesin töihin, ainakin melkein.

Olen muuten alkanut kierrättämään myös muovia kaiken muun kierrätämäni lisäksi. Meidän talon jätehuoneessa ei ainakaan vielä toistaiseksi ole omaa muovinkeruuastiaa joten ne täytyy viedä kierrätysastiaan muualle. No, ekaa kertaa viedessäni piti tämä suuri tapahtuma tietty kuvata. Eikös kaikki suuret tapahtumat aina kuvata? Kuten ihmisen astuessa ekaa kertaa kuun kamaralle tai oman lapsen syntymä tms, niin tietty myös tämä suuri tapahtuma pitää kuvata. Matkaani sinne en uudella selfietikullani sentään kuvannut johtuen enemmänkin siitä, että Ukkokulta on kieltänyt mua ottamasta sitä ulos mukaan. Jonain päivänä mä sen vielä otan ja ikuistan meidän kävelemässä yhdessä, käsikädessä.

Olen nyt ollut ahkera ja liikkunut enemmän kuin hetkeen. Olen käynyt viime viikolla kaksi kertaa sauvakävelemässä, kävin kolme kertaa salilla ja joka päivä potkinut töihin potkupyörällä. Tällä viikollakin olen ehtinyt jo kaksi kertaa salille ja kerran käynyt sauvakävelemässä. Mun selkä tykkää niin tuosta sauvakävelystä, se saa hyvää kiertoa aikaiseksi selälle. Mullahan on ollut pitkään valmentaja joka tehnyt mulle ruokavalion ja treeniohjelmat joita olen sitten hyvällä ja välillä huonommalla tuloksella noudattanut. Nyt kesän ajaksi laitoin kaiken jäihin ajatellen etten nyt halua stressata mistään vaan liikun miten mieli tekee. Hyvää on tehnyt tämä rentous asian suhteen. Tosin sama rentous nostaa painoa jolla ei sinänsä ole merkitystä, mutta koska tiedän sen painon olevan rasvaa ei se ole kovin mielekästä.

Olenkin tässä tehnyt hiukan suunnitelmia mitä syksyllä meinaan asian suhteen tehdä. Ihan henkilökohtaista valmennussuhdetta en halua, vaikka välillä yhdessä pt:n kanssa treenaankin. Mutta nettivalmennus, se tulee olemaan mun seuraava projekti. Ajatuksena on tiivistyä, polttaa rasvaa ja saada niitä olemassa olevia lihaksia esille ja ei lihasten lisäyskään pahasta ole. Mutta tämä vasta syksyllä, nyt nautitaan tästä rentoudesta ja annetaan päänkin levätä välillä. Syksyllä sitten täysillä taas eteenpäin.

Seuraavaksi sitten vuosi tarkastukseen, miten se meni, mitä selvisi ja mitkä suunnitelmat tulevaan? Mutta niistä lisää sitten seuraavalla kerralla. Nyt Aikku-täti vaikenee, ainakin hetkeksi.

Tervetuloa joulukuu

Torstai 1.12

Joulukuu, jipii, tähän loppuu  väsymys, kurjuus ja paha mieli. Marraskuu, tuo kuukausista ankein on taas taakse jäänyttä elämää ja saamme pelkkää iloa ja päivän paistetta elämäämme tästä alkaen. Lottovoittokin odottaa jo oven takana vaikka et olisi edes lotonnut. Vai eikö sittenkään? Eikö elämä alkanutkaan hymyilemään, vaikka marraskuu on ohitse?

Mua ainakin väsyttää edelleen, ei auttanut kuukauden vaihtuminen. Saattaahan se olla, että väsyttää säteiden takia, ihan yhtä paljon sen syytä kuin pimeyden. Mutta pimeyttä ei voi syyttää siitä, että mun jalat elää aivan omaa elämäänsä öisin. Tää vaiva alkoi jo sytojen aikana, joten en tiedä mistä tää johtuu. Mutta öisin siis herään vähintään kerran tai kaksi siihen, että tuntuu kuin joku vetäisi mun lihoja pohkeista neljään suuntaan. Tiedättekö, neljä pientä kääpiötä repimässä omaan suuntaansa, kun eivät osaa päättää mihin suuntaan mennään. Tää ei ole suonenvetoa, sen tunnistan kyllä. Ja joka yö tätä samaa ja se kestää -10-15s kerrallaan. Ja entäs sitten jalkapohjien pistely, tuikkiminen ja tunnottomuus. Sattuu kävellä, öisin kun heräät vessaan, tuntuu ettei jalat pidä alla, kun tuntuu niin ikävältä jalkapohjissa. Joutuu varovasti lähteä kävelemään etten kaadu nenälleni. Näitä ei taida marraskuu selittää, vai mitä luulette? Tai eihän se tietty mitään auta ketään eikä mitään syyttää, mutta olisi vaan niin paljon kivempaa jos tietäis mistä mikäkin johtuu ja voisiko asialle vaikka jotain tehdä.

Koska olen koko viikon illat istunut tölsän edessä ja katsonut Breaking Badia, päätin että tänään menen lenkille. Pyysin ystävääni mukaan ja sovitaan aika lähdölle. Sitä ennen ehdin kuitenkin katsomaan BB loppuun, viho viimeisenkin jakson. Nyt on se sarja katsottu ja voidaan seuraavaks katsoa jotain muuta. Ystäväni ei päässytkään lähtemään joten en saanut itsekään lähdettyä. Laiskuus, tuo paheista pahin, se iskee helposti näin pimeään aikaan.

Ystäväni soittaa ja hupsista, puolitoista tuntia vierähtää ihan huomaamatta. Ja kun olen saanut puhelun lopetettua, lähden Wilman kanssa ulos. Toinen ystäväni soittaa ja taas menee tunti. Sitten onkin aika laittaa mahan viereen maate ja käydä nukkumaan. Tosiaan saa mennä mahansa viereen, se kasvaa silmissä. Kaukana on se kunto jossa olin keväällä, ehkä ensi keväänä sitten uudestaan?? Tosin silloin mulla ei ehkä ole vielä näin paljon hiuksia päässäni?? Hahhaha!!

Ylempi kuva on kaksi päivää aiemmin otettu, kun löysin Simon, alempi sitten leikkauksen jälkeen. 

Perjantai 2.12

Mulla on taas fyssari tänään. Jos joutuisin maksamaan jokaisesta fyssari käynnistä normaalin hinnan joka fyssarin taksa on, olisko jotain 70€ tai jotain, niin saattais itku päästä juosta siellä. Näistä käynneistäni maksan 9€/krt. Tietty täytyy muistaa, että normaalisti käynti on varmasti ainakin tunnin pituinen tai jotain ja mun käyntini on sellaiset 20min ja tää on sairaanhoitoa. Ja niin kauan, kun käteni vähänkään tarvii apua ollakseen edes jotensakin normaali, niin kauan mä siellä ravaan eli varmaan aika kauan vielä.

Koska mulla on hyvin aikaa ennen fyssaria, päätän mennä Rajalalle katsomaan Ukkokullalle ja mulle joululahjaa eli kameraan olkahihnaa. Uskalla kertoa tässä sen, sillä en A) saanut sitä hihnaa ja B) kerroin jo Ukkokullalle, että sellaista olin hakemassa joten en tässä paljasta nyt mitään suurta salaisuutta. No, menin siis sinne Rajalan liikkeeseen Postitaloon ja ei näkynyt yhtään myyjää. Siellä kun joutuu ottamaan vuoronumeron jolla sitten saa sitä palvelua, jos saa. No, ajattelin, että löydän sellaisen hihnan itsekin joten en tarvitse siihen myyjää. Löysinkin jonkinlaisen ja otin sen ja olisin seuraavaksi mennyt hakemaan sen vuoronumeron. Vaan silloin alkoi varashälytin soimaan, olihan mulla se hihnan paketti kädessä ja heillä on liikkeen sisällä keskelle kauppaa kuta kuinkin portit jotka hälyttää. No, myyjä ilmesty aika nopeaan, paljon nopeampaa kuin olisin saanut tulemaan sillä vuoronumerolla. Sain kuulla sen hihnan olevan tarkoitettu enempi jalustan kantamiseen ja päätin etten halua sitä. Olisin halunut katsoa jotain toista hihnaa, mutta myyjä ei sitä voinut enää mulla näyttää, koska ei ollut mun vuoroni. Kädessäni olevan olisi voinut mulle myydä ilman sitä numeroa, mutta ei sitten toista. Annoin olla, alkoi aika loppua kesken, piti kiiruhtaa fyssarille. Eli kamerassamme ei edelleenkään ole olkahihnaa ja näyttää siltä ettei sellaista ole hetkeen tulossakaan.

Kameraan saisi vaikka mitä lisävarustettua ostettua jos vaan olisi rahaa :)

Viimeks fyssari sai aukastua kainaloani mukavasti eikä sen suhteen tarvinut oikeen mitään tehdä. Ei ole juurikaan kiristyksiä kädessä, suurin vaiva siinä on nesteen kertyminen ranteesta kämmeneen ja sormiin. Käsi muistuttaa välillä sämpylää, rystysiä ei näy. Nyt fyssari laittoi käteeni kinesioteippauksen, jos vaikka auttaisi nestekertymään. Olen valmis kokeilemaan melkein mitä vaan, lymfaödeema on meinaan todella ikävä vaiva.

Fyssarin jälkeen menin salaatille Fazerille. Mulla oli sädetys kahden tunnin päästä, joten en nähnyt mitään syytä lähteä kotiin välillä enkä olisi ehtinyt kuin kääntymään ja heti olisi pitänyt lähteä takaisin, joten menin syömään. Ja kuten kaikki tuntuvat nykyään tekevän, oli mullakin kone mukana ja kauheen tärkeän näköisenä kirjoittelin sillä samalla kuin söin. Tosi tärkeää kirjoittelinkin, päivitin meinaan blogia siinä samalla. Ja onhan se tärkeää kuin mikä, kaikki haluaa tulen palavasti saada lukea mitä mun tylsääkin tylsemmälle elämälleni oikein kuuluu. Jännitys tarinaa kerrassaan.

Säteet menivät taas nopeaan, siellä ei onneksi tarvitse kauaa aikaansa viettää. Ja veikkaanpa, että jokainen siellä käyvä haluaa mahdollisimman nopeaan pois. Henkilökunta varmaan viihtyy siellä, toivottavasti ainakin.

Iltapäivällä (hiukan neljän jälkeen) mennessämme Wilman kanssa ulos, otan kameran mukaan. Vaan eipä tullut mieleen, ettei pimäessä saa muita kuin pimeitä kuvia. Vaikka mä onnistun siinä kyllä ihan valoisaankin aikaan, olen mä sen verran mestari.

Täysin turhaa höpötystä

Keskiviikko 6.7

Kahden päivän ”työputken” jälkeen on hyvä jäädä kolmen päivän vapaalle. Näin ekana vapaapäivänä aktivoidun ja tilaan itselleni ajan silikonin sovitukseen. En ole ihan varma mitä tarkoittaa sovitus, saanko kokeilla eri kokoisia ja valita sitten sen itselleni sopivan. Haittaako se jos toinen tissi olisi monta kokoa isompi kuin toinen? Sehän saattais vaan olla hauskan näköistä, tosin ehkä hiukan epäkäytännöllistä. Hankalaksi sen saattaisi tehdä liivien hankinta, miten saada toiselle puolelle suurempi kuppi? Vai joutuisiko itse tekemään rintaliivinsä? Mietintää, mietintää..

Tarvisinko tälläisen?

Saan ajan viikolle 29 joten vielä hetken saa olla pumpulitissi. No, eipä toi haittaa. Yksi asia mikä tässä hiukan hiertää on se, että se on kovin lämmittävä. Sama kuin pitäisi lämpötyynyä liiveissä, ei pääse ainakaan vilu tulemaan. Kohta on sitten silikoni ja samaan hintaan kun saan sen uimatissin, niin otan senkin. Ja jotta kaikki olisi varsin kateellisia, niin kerronpa vielä, että saan liivitkin kaupan päälle. Jotain iloa siitä, että on toispuoleinen.

Joudun samalla varaamaan myös koiruudella ajan eläinlääkärille, hänellä kun on taas korvatulehdus. Koiruudella on vehnä- sekä maitoallergia ja hänelle tulee korvatulehduksia säännöllisen epäsäännöllisesti. Usein kesäisin tulee tulehdus joten uskon, että hän on siitepölylle myös allerginen. Pieni tietopläjäys koirasta.

Jännittää niin kovasti

Käymme hänen kanssaan lekurissa, tulehdushan siellä on molemmissa korvissa. Saimme siihen lääkkeet, särkylääkettä sekä ohjeet alkaa pesemään tassuja erikoisshampoolla. Myönnän syyllistyneeni heitteillejättöön enkä ole kyseistä shampoota hakenut. Olikin eka eläinlekuri joka on asiaa edes kysynyt kahdentoista vuoden aikana mitä hänelläkin allergiaa on ollut joten ei toi kovin akuuttia kai ole?? Kunhan menen apteekkiin seuraavan kerran niin ehkä sitten??

Torstai 6.7

Lähden kaupungille ystäväni kanssa salaatille sekä kahville ja muutamalle kaupalle. Olen jälleen Kluuvin Fazerilla, tästähän on tainnut tulla vakipaikka mulle. Salaatti on edelleen hyvää, seura on hyvää ja elämä on hyvää. Ei paina mieltä syöpä, ei juopa eikä mikään muukaan murhe. Kaikki on fantsuu!!

Käymme H&M:lla, ostan parit urheiluliivit. Ympärysmittani on edelleen liian paljon entiseen verrattuna eikä mulla ole kunnon liivejä mitä laittaa päälleni. Siellä on sopivasti ale menossa ja saan parit liivit todella halpaan hintaan. Niissä kun on tasku mihin voin laittaa pumpulitissin piiloon ja kas, kukaan ei hiffaa ettei mulla oikeasti olekaan kuin toinen rinta. Näin ollaan taas saatu huijattua ihmisiä, heitä hyväuskoisia höperöitä!

Pumpulitissi, tosin ei oma. Eihän mulla noin suuri sentään ole :-)

Käymme myös kahvilla, samalla kuolaan tiskin takana olevia muffinseja ja piirakoita, keksejä ja muita herkkuja. Olen päättänyt elellä hiukan tiukemmin, syödä vain ruokavalioni mukaan ja en ota mitään herkkuun viittaavaakaan. Tosin päätös on helppo tehdä kuin ei ole maidotonta tarjolla. Tosin eihän se mua estänyt viime viikollakaan kun kävimme siellä Porvoossa syömässä ja vedin niitä keksejä. Ei käynyt mielessä silloin maidot eikä se ettei se satu sopimaan mun suolilleni. Mutta onneks mulla on sen verran kiva suolisto, että se kyllä mua muistuttelee jos olen asian unohtanut. Muistutus on sen verran kivuliasta, että sen muistaa aina hetken jälkeenkin päin. Muffinsit jää siis tiskon toiselle puolelle.  

 Kummalta tiskiltä ottaisitte mielummin? Mun valinta olisi kasvikset ja marjat. 

Koska tämä blogi laahaa noin viikon todellisuutta perässä vaikka kuinka yritän reaaliaikaan päästä, niin olen joutunut laittamaan päivittäin muutamalla sanalla ylös mitä olen miettinyt päivän aikana. Mutta koska en aina saa omasta käsialasta selvää (noloa myöntää joo), niin tulee välillä tilanteita ettei ole harmainta aavistusta mitä lukee/mitä pitäisi lukea ja ei ainakaan mitään tietoa mitä tarkoittaa/pitäisi tarkoittaa. 

Esimerkiksi kun lukee: juntti poui ei tajua 800mg ourance. Okey, wtf?? Mikä ihmeen poui? Mitä se ei tajua ja miksi se ei tajua?? Yritän lukea, yritän selventää, yritän tajuta!! Ehkä juntti polvi ei tajua buranaa? Kenen polvi? Kuka on juntti? Miksi hän syö 800mg buranaa? Onko hänellä polvessa jotain vaivaa? Miks hitossa se lukee mun muistiinpanoissa? Koska en ainakaan itse kuolemaksenikaan muista, että mun polvessani olisi ollut viime aikoina vikaa. Jos se tarkoittaa nilkkaa? 

Tää ei aukene mulle, ei sitten millään. Ehkä mä vaan olen niin juntti? Tai en tajua ottaa edes buranaa jos särkee paikkoja? Tai ehkä mä en vaan saa aikaiseksi blogata itseäni reaaliaikaan jotten tarvitsisi muistiinpanoja? Tai ehkä mä vaan arvailen mitä mikäkin tarkoittaa ja kirjoitan sen mukaan? Ei tässä mitään tolkkua ole muutenkaan, tuskin kukaan huomaisi eroa? 

C50.81 Eri alueisiin ulottuva rinnan syöpä

Keskiviikko 29.6

Vihdoin koitti tämä jännittävä ja pelottavakin päivä, jolloin on leikkauksen jälkitarkastus. Tänään saamme sitten kuulla syövästäni kaiken, mikä gradus sille on annettu, mikä lääkitys tulee, milloin se alkaa jne jne. Samalla reissulla sitten pääsen fysioterapeutille käymään ja saan toivottavasti jotain tolkkua käteni kipeisiin kohtiin.

Postissa tulee kirjekuore minulle. Jos tästä sairaudesta haluaa taas löytää uusia positiivisia puolia, niin se on se, että saat vähän väliä vanhan ajan postia joka tipahtelee postiluukusta lattiallesi. Vanhan ajan posti kun on tosiaan niin kivikautista juttua, ettei sellaista meinaa edes enää muistaa olevankaan. Sieltä tipahtelee vain mainoksia, kaikki muut hoidetaan nykyään sähköisesti. Eipä siis ihme, että postinjakajat saavat tehdä kaikkea muutakin duunia jakamisen ohessa, eikös ne tyyliin pese autosikin jos sitä keksit haluta??

Tänään sain kuitenkin postia, tuli ihan omalla nimelläni. Tuli kutsu syöpälääkärille joka olisi ensi viikolla. Sitä ennen pitää käväistä labrassa ja sydän filmissä. Katsovat varmaankin kestääkö sydämeni moisia myrkkyjä joita varmaan minuun ahtaavat.

Mennessämme jälkitarkastukseen käyn matkalla katsomassa itselleni uusia liivejä. Koska rinnan ympärysmittani on nykyään jotain aivan muuta kuin ennen, johtuu kerääntyneestä nesteestä, niin pakko on sovittaa L-koon urheiluliivejä. Kahdet löydänkin alennusrekistä ja ne nappaan mukaani. Perillä käyn vessassa vetäisemässä toiset päälleni jotta näyttäisin edes vähänkään ihmiseltä joka välittää mitä hänellä on paitansa alla. Tosin ei niitä kukaan katsele, he ovat vaan kiinnostuneita mitä niiden liivien alla on.

Leikkaava kirurgi on lomalla joten hänen sijaisenaan toimii erikoistuva lääkäri joka onkin tosi rempseän oloinen, pidän hänestä välittömästi, löydämme heti yhteisen sävelen. Hän kertoo leikkauksen tuloksen, ne mitä patologi on kirjannut ylös. Syöpäni on siis duktaalinen karsinooma. Kasvaimen koko on ollut 50mm eli 5cm, aikas iso siis. Rinta on painanut 334g, en tiedä paljonko tissit yleensä painaa, mutta mielestäni tuo luku on aika korkea.

Kasvaimen ympärillä on ollut tervettä kudosta riittävästi eli se oli hyvä asia. Kainalosta olivat poistaneet 24 imusolmuketta joista 14:sta on ollut syöpää. Kysyessäni montako imusolmuketta ihmisellä normaalisti on, niin siihen ei voi kuulemma vastata. Jokaisella on niitä x- määrä, mutta 12-40 on normaali määrä. Mulla niitä siis oli 24 ja siitä sen 14 syöpäistä, aikas messevä määrä!! Syöpä on hyvin hormoni vasteinen eli tarkoittaa sitä, että ottaa hyvin hormonia vastaan ja siitä syystä saankin sitä seuraavat viisi vuotta (halutessani). Tämä oli myös hyvä uutinen, kuuleman mukaan. Vasen rinta oli puhdas eli se mitä ottivat sieltä pois, oli tosiaan vain kalkkeumaa ja se on todellakin hyvä uutinen. Etäpesäkkeitä ei ole ollut ja se on paras uutinen!!

Syöpäni gradus on III joka rintasyövässä on kaikkein huonoin. Gradusta on rintasyövässä I-III ja mulla siis toi III (muissa syövissä graduksia voi olla I-IV). Sekin oli kuulemma arvattavissa ennakkoon, kuten lekuri sanoi, johtuen kasvaimen koosta ja nopeasta kasvusta. Ukkokullalle tästä myöhemmin mainitsenkin, oli syöpäni sitten ärhäkkää mallia. Sanoi ettet kai sä mitään nössöjä edes kasvattaisi!!

Tässä vielä virallisempi diagnoosi jos haluatte vaikka googlettaa, ehkä sieltä selviää paremmin tuo nämä tarkoittavat asiat. C50.81 Ca mammae ductale. l. dx. gradus III (50mm) D2 N1 MX ER 90, PR 80, MIB-1 40% cum metastaticum lymphnodi (14/24)

En kuitenkaan saa tietää hoidoistani sen enempää kuin, että sellaisia suositellaan. Lekuri sanoi, että he kertovat vain leikkaukseen liittyvät asiat ja syöpäklinikalla kerrotaan sitten kaikki hoitoon liittyvät. No, täytyy jäädä odottelemaan taas seuraavaa lekuri käyntiä joka siis vihdoinkin on syöpälääkärin vastaanotto. Tämä odottelu on kaikista ikävintä koko touhussa, jatkuvassa epätietoisuudessa oleminen. En tykkää enkä peukuta!! 

Syöpätautien klinikalla suositellaan jatko endokriinistä hoitoa, sytostaattihoitoa sekä sädehoitoa. Toisin sanoen saan kaikki hoidot mitä voi kuvitella, koko rahan edestä vastinetta. Vähempikin olisi riittänyt mulle, mutta näillä mennään. Nämä hoidothan ovat vain suosituksia joita suosittelevat. Jokainen potilas saa sitten itse päättää ottaako niitä vastaan vai ei, ketään ei voi siihen pakottaa. Itselleni on selvää, että kaikki otetaan vastaan mitä annetaan. En todellakaan kuvittele olevani viisaampi näissä asioissa kuin lukeneet lääkärit. Suomessa on syöpähoito maailman laajuisesti parhaimmistoa, listojen kärjessä. En voisi edes kuvitella, etten sitä hyödyntäisi. Millä perusteella selittäisin asian lapsilleni?? En viitsikään mennä hoitoon kun pitää treenata maastavetoa ja penkkipunnerrusta??!! Mutta hei, olen katsonut jo hyvän musan hautajaisiini, nauttikaa siitä!! Joo ei!! Vaikka onhan sitä saanut lehdistä lukea ihmisistä jotka eivät hoitoa ole halunneet vaan ovat mieluiten kokeilleet jotain vaihtoehtoa hoidolle. En suomi enkä arvostele, jokainen saa tehdä omat päätöksensä, minä teen myös omani ja se on hoidon vastaanotto.

Lekurin tapaamisen jälkeen menemme kävelylle, onhan ulkona mielettömän lämmin ilma. Käymme hakemassa jäätelöt viereisestä kaupasta ja istumme niistä nauttimaan penkille. Tämän jälkeen menen itse takaisin, koska pitää mennä vielä fyssarin luokse näyttämään paisunutta kainaloani ja sen ympärystää. Käteni on kireä kuin viulunkieli ja turvonnut nesteestä kuin mikäkin. En ole voinut nukkua oikealla kyljellä ainakaan kahteen viikkoon, en sitten leikkauksen jälkeen. Toisinaan olen yrittänyt olla oikealla kyljellä ja olen onnistunutkin sellaisen 30s ja sitten on jo pakko kääntyä, sattuu niin hitosti. Tuntuu jo siltä, että kroppani alkaa olemaan aivan toispuoleinen, jumittaa ja särkee nukkuessani vain vasemmalla kyljellä tai selälläni. Voi saisipa fyssari tehtyä jotain taikoja kroppaani.

Fyssari yrittää saada mut venymään erilaisiin mutkiin, mutta se ei todellakaan onnistu. Hän hieroo hetken aikaa kainaloani ja meinaan itkeä jo sen muutaman minuutin jota kestän sitä tuskaa. Sovimme, että jatkan itsekseni jumppailua ja venyttelyä. Kuulen, että käsi tulee olemaan pahimmillaan neljän viikon päästä leikkauksesta. Parahdan, mitä onkaan vielä tiedossa jos nyt olen sen kanssa jo näin kipeä. En olisi ikäpäivänä voinut edes ajatella mitä kaikkea paskaa tän syövän sivutuotteena saan kärsiä. Tässä ei tosiaan ole paljoa positiivista asiaa ollut ellei hyvää huumoria lasketa. Mutta hyvää huumoriakin keksii kyllä muistakin aiheista kun syövästä. Sen takia ei olisi tarvinnut välttämättä sairastua!!

Tän kaiken jälkeen menemme Ukkokullan kanssa vielä syömään. Olemme aiemminkin käyneet Kluuvin Fazerilla salaatilla ja sinne suunnistamme tälläkin kertaa. Siellä saa runsaat salaatit edullisesti. Massunsa saa kivasti täyteen ja seurakin on ollut hyvää (Ukkokulta). Pelkkää positiivista sanomista siis, ehdottomasti kannattaa tutustua kyseiseen paikkaan jos siellä päin liikutte. Ja mikä parasta, siellä unohtaa hetkeksi sairastavansa. Vaikka myönnän, etten asiaa nykyään koko aikaa mieti, en ainakaan syödessäni.