Elämme kovia aikoja

Lauantai 5.11

Jännittikö lie töihin tulo vai mikä oli, mutta nukuin ehkä kolme tuntia. Heräsin kolmen aikoihin, pyörin sängyssä kuunnellen Ukkokullan kuorsausta hentoja ääntelyjä ja ennen neljää kyllästyin ja menin sohvalle. Puoli viisi kyllästyin siinä makaamiseen ja nousin ylös. Tuntia ennen herätystä. Saattaa tänään hiukan väsyttää töissä.

Töihin mennessä on niin hyvä fiilis, että tekisi mieli huutaa: "Olen elossa." Mä selvisin tästä sytostaattirumpasta, pahoinvoinneista, väsymyksestä, ripuleista ja kaikesta paskasta mitä tähän liittyi. Olen ihmeen vähän kiukutellut (Ukkokulta myönsi tämän), vaikka eipä mulla tietty ole ollut mitään aihetta kiukutella, olenhan voinut loppu peleissä tosi hyvin. Ei varmaan mene kauaa, kun tää on mun ajatuksissani jo mennyttä, en todellakaan jää tätä murehtimaan.

Koska on jo marraskuu, niin ajatukset ovat jo ensi vuodessa ja silloinhan ostetaan uusi almanakka johon saadaan taas laittaa ylös kaikki riennot ja liikunnat. Mähän laitan ylös aina kun liikunnat ja yritän kerätä niitä vuoden aikana vähintään 250 kpl. Tänä vuonna mulla oli tavoitteena 300 kappaletta, vaan nyt se tavoite ei tule täyteen, koska on tässä ollut tänä vuonna kaiken laista muutakin, kuten Simo.

Olen saanut liitoltani vuosittain allakan jota olen käyttänyt ja olen ollut siihen tyytyväinen. Siinä on ollut pehmeät kannet ja siihen saa kynän mukaan joten on sekin aina mukana eikä tarvitse kynää olla etsimässä. Tullut allakka esni vuodelle ei sitten ollutkaan pehmeä kantinen, vaan se oli kovakantinen jossa ei ollut paikkaa kynälle.Valitin tästä Ukkokullalle joka tokaisi: "Elämme kovia aikoja." Joo, mutta ei niin kovia, että suostuisin käyttämään kovakantista allakkaa. Menen siis kauppaan jo ostan sen, en suostu siihen, että elämäni on kovaa.

Myös töissä on marraskuu aikaa jolloin ensi vuoden allakat tulevat ja meikä aina päällystä omansa jollain kivalla kuvalla, en halua sen olevan tylsän sininen. Olen ottanut kuvan aina Tieteen Kuvalehdestä ja se on ollut joku kuva avaruudesta. Nyt  katselin kuvia ja mikäs sieltä eteen tulikin. Hetken jopa harkitsin tätä, en tosin vakavissani, mutta olisihan tää ollut aika hyvä. En ehkä olisi kehdannut kaivaa allakkaa esille toisten aikana, joten jäi laittamatta tämä kuva.

Olisiko hieno päällys allakkaan? Käyttäisitkö? :-)

Laitoin sitten tälläisen kuvan. Nyt kehtaan kokouksissa ottaa allakkani esille, eikä tarvitse hävetä. :-)

Viime yön huonon nukkumisen takia olen illalla tosi väsynyt ja olo on kuin zombiella, mikä se sitte mahtaakaan olla. Käymme kaupassa, teemme ruokaa (molemmat omaamme, harvoin syömme samaa ruokaa) ja katsomme taas Fallia Netflixistä. Siinäpä se menee tämä ilta, ajoissa vaan nukkumaan josko huomenna olisi pirteämpi. 

Sunnuntai 6.11

Huomenna alkaa loma. Nyt ei kyseessä ole sairasloma vaan ihka oikea loma. Saan hengähtää tän kaiken loputtua ja ennen säteiden alkua jotka tulee rytmittämään päiviäni sitten viisi viikkoa. Viisi viikkoa on pitkä aika, 25 arkipäivää juoksen Syöpiksellä saamassa säteitä. Vaan ne ovat vasta kolmen viikon päästä, nyt en ajattele vielä sitä. Vaan ajattelen huomenna alkavaa lomaani ja sitä, että lähden ajelemaan kohti Kokkolaa, jonne on yllättävän pitkä matka ja se aika pitäisi saada kulutettua jotenkin. 

Keksin, että kyän hakemaas kirjastosta äänikirjan ja kuuntelen matkalla sitä. Sitten keksin, että äänikirjoja voi ladata myös omalle puhelimelleen ja kuunnella siitä. Omistan kyllä kannettavan cd-soittimen joten ei cd:t ole ongelma, mutta helpompaa tietty jos puhelimella voi kuunnella. Seuraavaksi sitten mietin, miten tälläinen äänikirja jutska onnistuu puhelimeen. Kyselen työkaverilta apua, hän tietää kaikesta kaiken tai ainakin paljon enemmän kuin meikäläinen nuori fiksu mies kun on. Ensin haetaan Storesta sovellus jolla sitä kuunnellaan. Ahaa, okey, siis mitä??

Katselen netistä kirjoja joita voisin haluta kuunnella, löydänkin sellaisen, eikä maksa paljoa. Joo, tuon haluan. Näytän työkaverille, että tässä olisi nyt kirja jonka haluan ladata puhelimeeni, mitä teen?? Hän katsoo löydöstäni ja sanoo: "Muuten hyvä, mutta tuo on E-kirja eli se pitää kyllä ihan lukea, ei sitä kukaan sulle lue." Nauran maha kipeänä, vajoan melkein pöydän alle nauraessani. Vai oliko se vaan häpeästä? Miten mä voin olla näin untama kaikesta tekniikasta, en osaa erottaa edes äänikirjaa e-kirjasta?? Toinen työkaveri sanoo: "Wilma lukee sulle sitä etupenkillä." Voi kun lukisikin, olisi se vaan kivaa. Vaan ei taida onnistua, Wilmalla kun on niin huono näkö. Päätän kuitenkin lainata kirjastosta perinteisen äänikirjan. Olen niitä ennenkin lainannut paljon. Pidän kuunnella niitä, esim lenkki sujuu oikein mukavasti kuunnellessa kirjaa. 

Auttaisko jos Wilmalla olisi lasit päässä??

Kotona alamme Ukkokullan kanssa tyhjentämään kämppää, tai olohuonetta, keittiötä ja eteistä. Huomenna alkavat tekemään sitä lattiaremonttia meillä, pakko saada lattia tyhjäksi. Myös eteisen kaappi pitää tyhjentää, koska joutuvat purkamaan kaapin saadakseen laminaatin myös sinne alle. Keräämme kengät kassiin, Ukkokulta on viemässä niitä parvekkeelle. Parahdan mihin sä viet niitä?? Parvekkeelle, vastaa Ukkokulta. Ei mun kenkiä ainakaan, vastaan. Miksei, ihmettelee toinen? Koska niille tulee siellä kylmä. Mutta eikös ne ole ulkokenkiä? Nehän viihtyy ulkona. Joo, hetken silloin tällöin, mutta 24/7, ei mun kengät ainakaan. Joten Ukkokullan kengät joutuvat parvekkeelle, mun sisälle. Nauran tätäkin taas maha kipenä, välillä ihmettelen omaa huumoriani. Tai sitä miten jaksankin nauraa Ukkokullan jutuille vielä näin kymmenen vuoden jälkeenkin näin paljon. Huumori onkin yksi meidän yhteinen kantava voimamme, se on samanlaista ja omituista, ihan parasta!! 

Laittelen itselleni eväitä huomista varten, matka on pitkä ja nälkä ehtii tulla kerran jos toisenkin. Tosin autolla ajaessa ei nälkää tule ollenkaan niin kuin muuten tulisi. Kaipa se johtuu siitä, ettei sitä tee mitään, senkun vaan istuu ja kääntelee rattia kun käännös tulee. Mutta evästä on kuitenkin oltava, en viitsi moneen kertaan olla pysähtelemässä ja käymässä kahvilla tms, koska Wilman joutuu joka kerta jättämään yksin autoon ja hän raukka saa paniikkikohtauksen yksin jäädessään. Joten eväät on paras vaihtoehto. Ja koska kämppä on aikas tyhjä, voi mennä ajoissa nukkumaan. Ellei sitten halua istuksia tässä ja näpytellä konetta. En halua, joten valikoin nukkumisen.

Sivuoireiden odottelua

Lauantai 3.9

Työaamu. Tarkoituksena oli mennä kickbikella asemalta potkien töihin, vaan en sitten mennytkään, koska en saanut ilmaa renkaisiin. Renkaissa kun on auton venttiilit niin sitä ilmaa lisään huoltsikalla. Eilen sitä piti käydä laittamassa, mutta huoltsikan ilmanlaittovehje oli rikki. Ei ilmaa, ei potkimista, ei lisää treenikertoja heiaheiaan, ei uutta mitalia. Kävelen asemalta töihin, kuten normaalisti.

Työmatkalla kuvattua :-)

Oli tarkoitus mennä salille töiden jälkeen, mutta en kyennytkään. On väsyny ja vähän huono olo. Kuulostelen taas itseäni, ettei vaan olisi jokin sivuoire tulossa. En mene salille vaan menen kotiin. Siinä syötyäni välipalasalaattini Ukkokulta kyseli josko mentäis vaikka leffaan. Mua alko saman tien närästämään, ihan hullun lailla poltteli ylävatsaa. Otin pariinkin otteeseen gavisconia. Kirosin, että oliko pakko pelotella tollai sillä, että pitäis lähtee johonkin eikä saisi olla kotona. Heti alkoi mahaa korventamaan. Katsomme tölsää ja sen jälkeen sanon hyvää yötä ja otan kahden tunnin päikkärit. Herättyäni on mahani jo parempi (ja leffa alkanut, ei voi enää mennä).

Sataa kaatamalla. Sadevesiputki, tuo samainen putki joka päästi vedet sisälle, kohisee ja suhisee kuin kaislikossa. Päätämme lähteä katsomaan Miniän koiraa, se kuulemma kun on valtavan kokoinen. Lähtiessämme sanomme putkelle, että katsookin sitten, ettei kuseskele sisälle. Sen verran vanha putki on kyseessä (talo rakennettu -74) jotta jo sisäsiisti pitää olla. Otamme varmuuden vuoksi valokuvan lattiasta, jos vettä lattialla tullessamme, ei olla sisäsiistinä pysytty.

Lähdemme katsomaan valtavaa koiraa eikä kuvaus koiran koosta todellakaan ollut mitenkään liioiteltu. Herra oli valtavan kokoinen, sellaiset 70kg. Harmaata jo parrassa (tosin Hän oli jo 10v). Otimme meistä kuvan, toisella vanhuksella tukka lähtenyt ja toinen parta harmaana. Ei tule vanhuus yksin.

Ei ollut putki päästänyt allensa, hyvä se. Loppu ilta menee katsoessa tölsää, kuka mahtaakaan voittaa Selviytyjät kauden 1385. Kausia on tullut jäätävä määrä ja kaudesta toiseen se pitää aina katsoa. En voi ymmärtää, pitää varmaan hankkia itsellensä elämä.

Ennen nukkumaan menoa laitan huomiset salikamat valmiiksi. Juttelen Ukkokullalle, että olisipa näppärää jos olisi useampi tissi, niin voisi viedä työpaikalle pukukaappiin salille menoa varten tissin ja ei tarvitsisi aina olla kantamassa repussa mukanaan. Ja tietty vielä Meijerin pukukaappiin oma tissi, niin ei tarvitsisi sinnekään muistaa ottaa mukaan. Ukkokulta meinasi, että voisit sitten jättää tissin johonkin rintalaitteen viereen, niin se tekis itsekseen rintatreeninkin eikä tarvitsisi sun tehdä ollenkaan. No olisipa todella näppärää. Mitäköhän muut treenaajat tykkäisi, kun tissi köllöttelisi rintapunnerruspenkillä? Olisi sitten kirjaimellisesti rintapenkki!!

Sunnuntai 4.9

Työpäivä, tietenkin, koska oli eilenkin, niin on tänäänkin. Työpäivän jälkeen menen duunin salille, selkää ja takareisiä. Salille tulee myös joku rouva toiselta osastolta, häntä en ole ennen nähnytkään. Hän varmaan hiukan ihmettelee, kun treenaan pipo päässä. Kuulokkeideni takia vaan, koska olen kuulokkeiden kankaalle allerginen. Jossain vaiheessa tulee niin kuuma, että saan heivaa pipon päästäni ja sitten alammekin keskustelemaan uudesta kampauksestani. Olin kihartanut kaljuni kivasti. No joo, hänellä oli lähipiirissä ollut syöpää ja sen takia asia oli hänelle läheinen. Itse kun olen asian kanssa sinut ja mielelläni juttelen jos joku jotain kysyy, tuli meidän sitten juteltua hiukan pidempään. Toki me vähän treenattiinkin siinä samalla, ettei se pelkäksi jutteluksi mennyt.

Töistä kotiutuessani päätämme mennä syömään Nepalilaiseen jonka Ukkokulta oli bongannut ollessaan Wilman kanssa ulkoilemassa. Kuppila on ollut paikoillaan jo neljä kuukautta, mutta vasta nyt me se löydettiin. Eväs oli hiukan tulista mun makuuni. Ja vielä kun eilen oli närästystä, niin ei kovin järkevää syödä tulista ruokaa. Mutta kerrankos sitä.. Olemme nyt käyneet useammankin kerran Nepalilaisessa tai Kiinalaisessa syömässä. Ensi kerralla Ukkokulta kuulemma haluaa jonnekin muualle, ehdoton että lähdemme Tampereelle ja Fitwokkiin. Ehdotukseni ei saa kannatusta, omituista.

Illalla päivittelen blogia. Tämä kun laahaa aina viikon perässä, niin vaikeaa muistaa mitä viikon aikana tapahtunut. Siksi aina kirjoitankin joka päivästä muutaman sanan muistiin ja loput keksin ite. Ei vaan, totta nää jutut on. Nukkumaan mennessämme Ukkokultakin lukee blogiani. Hän kun ei koskaan lue mitään, tätä hän lukee. Varmaan aina pelkää, että haukun häntä. En oo haukkunut, paljoa ainakaan. Sanonkin, että säkin olet alkanut lukemaan oikeaa kirjallisuutta (blogiani)! Vastaa, että olen mä aina joskus ennenkin lukenut tällaista roskakirjallisuutta. Roskakirjallisuutta??!! Mitä ihmettä??!! Täytyy muistaa ens postauksessa haukkua hänet. Tähän ei enää mahdu!! 

Tervetuloa syksy

Keskiviikko 31.8

Mä heräsin 4,20 aivan kuten olin suunnitellutkin. Ei tehnyt edes tiukkaa, johtunee varmaan siitä, että kortisoni jyllää vielä kropassa ja vireystila on paljon korkeampi kuin normaalisti. Käytän Wilman ulkona, keitän kahvin valmiiksi ja hampaiden pesun jälkeen lähden junaan. Tosi paljon ihmisiä muuten liikkeellä  klo 5,15. Junassa nautin ekan aamupalani eli marjoja, soijajogurttia ja sitä kahvia minkä juurikin keitin.

Otin mukaani sauvat ja olin sauvonut työpaikalle niin, että olen treenivaatteet päällä klo 6,20. Treenaan jalat, kyykkäilen kuminauhan kanssa ja ilman, persus huutaa hoosiannaa, ainakin olen kuulevinani. Teen lopuksi myös vatsaa ja huomaan hassun asian. Ollessani selälläni oma tissini valuu kainaloon tai jonnekin, mutta tekotissi se iloisesti törröttää pystyssä. Täytyy olla huolellinen, kun treenaa toisten seurassa. Saattaa aiheuttaa hämmennystä ihmisissä. Olen ihan oletuksessa, että joku mua katselisi. Siellä missä eniten treenaan, ei varmaan ole kenelläkään mielenkiintoa katsella juuri mun tissejä, mutta onhan se kiva kuvitella olevansa kovin mielenkiintoinen ihminen. 

Treenin jälkeen suihkuun ja työpaikalle ehdin sopivasti ajallaan. Aamurapsan jälkeen teen sitten aamupalani eli puuron valkuaisilla ja marjoilla. Olin ottanut kaiken valmiiksi mukaani, valkuaiset, marjat, hiutaleet. Eilen kävin vielä työpaikan lähettyvillä olevassa kirpparilla hakemassa itselleni tubberwaren astian jossa voin puuroni tehdä. Olin siis suunnitellut kaiken valmiiksi, ei tarvinnut muuta kuin suorittaa. Valkuaiset oli muuten kivasti vaahtoutuneet kassissa, mutta ei haitannut, hyvin menivät puuron seassa.

Työpäivän jälkeen vielä sauvon Pasilaan ja näin olen saanut tehtyä kaksi treeniä päivän aikana. Olen mä vaan tehokas. Kotona sitten jään odottelemaan milloin alkaa mun väsymykseni. Menin valmiiksi sohvalle makaamaan ja odottelemaan, mutta ennen tuli nälkä kuin uni ja oli pakko valmistaa ruokaa. Syötyäni taas piristyin niin, että jouduin vielä puolen yön aikaankin istumaan odottamassa väsymystä jota ei sitten tullutkaan. Viimeksi väsymys tuli pari päivää myrkytyksen jälkeen, mutta nyt ei ilmeisesti tullut. No, onneksi oli täsmäase odotukseen. Katsoin meinaan olympialaisia. Mulla edelleen nauhoituksia jäljellä, nyt katsoin taekwondoa. Se kiinnostaa lajina, koska sitä olen itsekin harrastanut aikoinaan. Sitten hajosi polvi ja olkapää ja piti lopettaa, onneks ei sentään hajonut pää.

Torstai 1.9

Alkoi virallisesti syksy, saako liputtaa?? Mä rakastan syksyä, sen kauneutta, kuulautta ja viileyttä. Syksy tuo muhun energiaa, silloin mä jaksan vaikka siirtää kivitaloja. Mutta koska tää talo on aika hyvällä paikalla niin antaa olla tässä, ei siirrellä.

Jos olette olleet pidempään mukana matkassani, niin tiedätte että meillä tuli vedet sisälle jo aikoja sitten, no ainakin viikkoja sitten. Tänään sitten tuli remonttimies tekemään jotain. Vastahan tässä tietty on mennyt neljä viikkoa lattia auki, eli mikä ihmeen kiire nyt on tulla, mun vapaapäiväni?? Hän kuitenkin tulee ja Wilma kertoo monella sanalla etten pidä susta. Se tosiaan tulee remonttireinolle selväksi, hänestä ei pidetä ja hän voisi vaikka poistua. Reino sitten sanoo, että eteisen kaappi pitää tyhjentää. No selvähän se, odotahan kun mä sen tyhjennän. Noin, olisiko nyt hyvä??

Tyhjensin kaapin kuten näkyy :-)

Käymme ystäväni kanssa lenkillä. Mä niin nautin taas, onhan syksy vaikka ilma onkin lämmin. Lenkin jälkeen kauppaan ja ruoan laittoon. Odottelen väsymystä, odottelen sivuoireita. Vaan ei näy kumpaakaan, mihin ne on menneet? Ilmoitinko osoitteeni väärin? Hiukan maistuu pahan maku suussa, mutta se ei lähde hampaita pesemällä. Syön pastilleja, ei vaikutusta. Oikeastaan pahinta on kahvi, mutta eihän sitä voi pois jättää. Mä olen sitä juonut vasta reilu viisi vuotta, mutta olen jo niin koukussa, ettei ilmankaan osaa olla. Maistu se paskalle tai ei, juotava on. Olo on hiukan nuutunut ja annan itselleni luvan olla tekemättä mitään. Katselen tölsää, nauhoituksia mitä nauhoitellut ja nautin olemattomuudesta. On niin armollinen olo, tätäkö se itselleen armollisuus on? Aika hienoa, pitänee toteuttaa toistekin. Yöllä kröhisen muutaman kerran, sattuu keuhkoihin. Pelkään, että nytkö se alkoi, saan kuumeen ja joudun päivystykseen?? Nukahdan uudelleen, jos aamulla hiertää jostain niin en lähde portaisiin vaikka on sovittu.  

Perjantai 2.9

Kun ei väsytä niin ei väsytä. Väkisin makaamisesta saa linnaa joten nousen ajoissa ylös ja lähdemme ystäväni kanssa niitä portaita kävelemään. Ennen niitä pystyi jopa juoksemaan, nyt kun pääsee kävellen ylös ilman, että tulee sydän ylös ja ulos, niin saan olla tyytyväinen. Hapenottokykyni on laskenut kuin lehmän häntä. Huomaan, että ilmeisesti olen sittenkin saanut jonkinlaista myrkkyä itseeni, enkä pelkkää lumelääkettä. Puhisemme viisi kertaa rappuset ylös ja alas ja sitten riittää. On tää rappuilu vaan hienoa, hiki vaan meinaa tulla. Ja nyt ei yskitäkään, taisin kokea ihmeparantumisen. Olispa Simon kanssa yhtä helppoa.

Remonttireino tulee jälleen meille ja Wilma kertoo taas mielipiteensä hänestä. Tällä kertaa hän ”huputtaa” eteisen ja laittaa todella kovaäänisen imurin päälle. Tarkoituksena on kai kuivattaa loputkin mestat jos jossain on vielä märkää. Tässä metelissä ei voi olla joten lähden Helsinkiin tuntia aiemmin kuin oli aikeena. Mulla on tänään treffit fyssarin kanssa, ylläri pylläri.

Saan oireen, en ole varma onko tämä sivuoire vai normaalia, mutta vatsani sanoo, ettei olisi kannattanut pitää niin kiirettä sillä kotoa lähdöllä. Junassa en mene vessaan ellei ole aivan välttämätöntä ja nyt ei vielä tunnu siltä joten en mene. Mutta heti asemalla tuntuu jo siltä, että kohta on sinne vessaan päästävä.. Mulla ei satu olemaan ainoatakaan kolikkoa joten pakko mennä ostamaan kiskalta jotain. Ja koska sieltä on jotain ostettava, niin lehteähän ei kukaan osta ellei tarvi paperia pyyhkimiseen. Mä en tarvi, oletan sitä löytyvän sieltä vessasta koska joudun käynnistä euron maksamaan. Purkka olisi ollut kova sana tässä paskan maussa suussa, mutta arvatkaas huviksenne mikä käteeni tarttuu kuin liimapaperi?? Tietenkin jäätelö. Oikeasti vasta ostettuani sen ajattelen edes purkkaa ja vain hämmästyäkseni ajatuksesta miksen sitä ostanut? No, jäätelö nyt tarttui matkaan ja silloinhan se oli taas syötäväkin, koska olin sen ostanut. Aika ärsyttävää!!

Koska mulla on ylimääräistä aikaa, mä kiertelen kauppoja. Ja koska mahani on saanut nyt sivuoireen tai normaalin oireen tai mahataudin tai minkä lie niin hän päättää ettei kaupoissa kierrellä turhan pitkään vaan etsitään lähin vessa. Ei tarvi jättää luottokorttiaan kotia, lähtee vaan huonossa yhteistyössä olevan vatsan kanssa liikenteeseen niin rahat säästyy. Suuttukohan se mulle siitä jäätelöstä??

Fyssarilla saan taas kehuja. Olen luotettava potilas, joka kerta olen hankkinut uuden strangit käteeni mitä hän saa availla. En tosiaan tuottanut pettymystä tälläkään kertaa. Hän laskee, että tämä on yhdeksäs kerta kun käyn siellä ja loppua ei näy. Todennäköisesti saan käydä koko loppu vuoden. Eipä mulla muuta ohjelmaa kai ollutkaan suunniteltuna?? Fyssarilla ravaamista, jipiii.

Sieltä lähdettyäni menen hakemaan Fazerilta salaatin jonka syömisen aloitan jo junassa. Kotona syön loput ja sitten se iskee. Uupumus!! Mä hyppään sohvan pehmeään kainaloon ja nukahdan saman tien. Vedän parin tunnin päikkärit, ah että olikin mukavaa. Kortisoni väsymys siis tuli kuitenkin, ei vaan niin kovana kuin aikaisemmilla kerroilla.

Illalla en tee mitään, jatkan tölsän katsomista ja armollisuutta. Huomenna töihin ja salille joka jäi tänään tekemättä. Ei haittaa, olen tässä(kin) asiassa armollinen.