Lauantai
24.9
Tämä päivä on tehty treeneistä. Yllätyitkö??
Oikeesti?? Nyt mulla on varattuna Pt-Pasin kanssa treenit. Hänen kanssaan en
olekaan aikoihin treenannut, ei ole ollut mahdollisuutta. Tai kesäkuussa piti
mennä, mutta sitten joku tohelo tunaroi nilkkansa ja ei päässyt hetkeen kävelee
tai treenaa. Sitten olikin tissin leikkaus ja treenikielto ja sitten oli
parantuminen ja sitten oli kai sitä ja sitten kai tätä. Kuka noita muistelee?
Ei kukaan.
Ukkokullalla on paha olo, krapulaksikin kai joskus
kutsuttu. Mulla on vaihteeksi ripuli, vessassa riittää tunkua. Ukkokulta kysyy
hetken päästä onko vatsani jo parempi? Ei ole, miten niin? Jos on niin voit
hakea mulle karkkia ja juustonaksua kaupasta. Vatsani ei parane ennen
iltapäivää, saat odottaa siihen saakka. Ja mennessäni salilla kipaisen
asematunnelin namikauppaan ja ostan Ukkokullalle namia niin, että jo ajatuskin
vihloo omia hampaita. Ostan ison tv-mix-pussin (250g?), 6 lakua, 2 rullaa
minttusuklaanappeja, ison laatikon Hugo namia (750g) sekä ison pussin
juustonaksuja. Mä olen syöttäjä!! Sellainen joka katsoo toisen syömistä. En mä
oikeesti katso, mutta myönnän ostavani välillä kaikkea herkkua Ukkokullalle kun
en itse sellaisia syö. Kiva, että joku syö.
Olen muuten kuullut, että salilla käyntiä ei
suositeltaisi sytostaattihoidon aikana. Tämä on ristiriitaista siihen, että
minulle taas on sanottu että kaikki liikunta on hyväksi, myös salilla
treenaaminen. Tietenkin jokaisen pitää tehdä oman vointinsa ja kuntonsa mukaan.
Mutta syynä on ollut infektioriski. Joo, uimahallin ymmärrän, mutta en sitä
etteikö salille voisi mennä. En näe siellä sen enempää riskiä sairastua
infektioihin kuin ruuhka bussissakaan. Ainoa mihin siellä ehkä saattaa törmätä
on liikuntakärpänen, se saattaa puraista. Ja se onkin niin pelottava kärpänen,
että sitä sietääkin pelätä. Vaikka ei sytostaattihoidossa olisikaan. Niin tai
näin, minä siellä käyn ja tänäänkin sinne suunnistan.
Tälläisiä liikuntakärpäsiä kannattaa varoa :-) |
Aamuisten vessassa käyntien seurauksena on oloni
hiukan hutera, ettenkö sanoisi jopa vetelä. En sano kuitenkaan. Tarkoituksena
oli treenata käsiä ja olkapäitä ja niitä myös tehdään. Ei mitään suurta
revittelyä, ei todellakaan haettu maksimeja vaan hyvällä tekniikalla ja
tuntumalla. Sainkin hyvää palautetta, tekniikkani parantunut huimasti eikä
ollut mitään sanomista missään vaiheessa. Oli tosi hyvä fiilis, hyvää
palautetta on aina kiva saada. Valkkukin sanoi tekniikoideni parantuneen,
johtuisiko sytostaattikuurista? Tai sitten siitä, että tehdessä hiukan
pienemmällä painolla on helpompaa tehdä puhtaalla tekniikalla, juurikin vain
sillä lihaksella millä on tarkoitus tehdä. Treeni meni hyvin perille, kädet ja
olkapäät tulessa.
Treenien jälkeen syön evääni salilla ja sitten
menemme ystäväni kanssa kauppaan ja kahville. Ei olla hetkeen nähty, pitää
päivittää kaikki kuulumiset. Ja niitähän tunnetusti naisilla riittää. Ainakin
kahdella treenaavalla naisella. Millä painoilla teit sitä..? Miten sun dieetti
sujuu? Onko paljon senttejä lähtenyt? Jne jne..
Ukkokulta oli aika iloinen tuliaisistani, syytä oli
tietty ollakin. Ilta menee blogia kirjoitellessa, ei siis kovin kummallista
kuulu meidän lauantai-iltaan.
Sunnuntai
25.9
Eilen illalla julkaisin blogikirjoituksen jonka
Ukkokulta aamusta lukee. Yritän aina välillä kysellä hänen mielipidettään.
Vastaus on, että ihan hyvä. No onko siinä jotain sellaista mikä ei ole hyvää?
Joo on. No mikä, kerro niin tiedän parantaa. Se hedelmävati oli vaatimaton.
Jep, viimeksi tosiaan taisikin olla kuva hedelmävadista, kun toimittaja oli
tulossa käymään. No, entä muuta kuin se hedelmävati? Sulla oli pienet servetit
vaikka oli suolasta tarjottavaa. Sitten vielä sanot, että olet ammattilainen
(minä olen ammatiltani sekä tarjoilija, kokki että lähihoitaja). Totta, kamala
moka, miten mä satuinkin laittamaan pienet servetit, toivottavasti kukaan muu
ei nyt huomannut tätä kardinaalimokaani. Taas muistan hetken olla kysymättä
Ukkokullan mielipiteitä.
Tässä surkea hedelmävati ja liian pienet servetit :-) |
Wilmalle on päässyt kasvamaan karvat turhan
pitkäksi. Tai oikeastaan karvaan on päässyt takkuja jotka ei sinne kuulu. Näin
vanhetessaan ei hän ole enää oikein antanut kammata/harjata karvaansa, varmaan
iho alkanut jo herkistymään. Niinpä päätin hänen puolestaan, että tänään on
kampaajan aika. Kyllä hänenkin pitää osallistua tähän lyhyempään hiusmalliin,
aivan kuten minä ja Ukkokultakin. Tosin Wilmaa en leikkaa ihan kaljuksi, jotain
rajaa sentään.
Parturihommien jälkeen on vuorossa oleilua ja
löhöilyä, kerään ensi viikkoa varten energiaa, alkaahan työt jälleen. Teen
eväät valmiiksi ettei tarvitse illalla alkaa niitä vääntämään enää.
Alkuillasta menemme pikkusiskoni synttärikahveille.
Tämä on viikonlopun kohokohta, näenhän taas Eltsun ja tiedän saavani maailman
ehkä parhainta moussekakkua. Kakkua jossa pohjana on keksiä ja päällä
soijakermavaahtoa johon on sulatettu suklaata. Se on jotain niin taivaallista,
että sitä suussa kun heittää henkensä, niin tekee sen onnellisena. Sanon
toisille, että ottakaa ihan rauhassa omat palasenne, mä syön loput. Vähän
kauhuissani katson kuinka kakku hupenee, sitä ei jää paljoa santsattavaksi.
Onneks olen ainoa joka sitä haluaa santsata, mulle siis riitti enemmän.
Voisikohan suklaakakun takia tehdä rikoksia? Saatan kuvitella että voi, pieni
pahoinpitely hänelle joka kakkuani himoitsee, sotsoo, se on mulle. No, onneks
ei tarvinnut tukeutua väkivaltaan, mä sain oman osuuteni ja tässä tilanteessa
muista ei ole väliä.
Kuva ei ole kyseisestä kakusta, mutta hyvältä tämäkin näyttää :-) |
Eltsu halusi leikkiä Ukkokullan kanssa, välillä tuli
pussailemaan tätsyn kanssa. Olen varmaan ennekin sanonut, että kuinka sitä voi
tuntea suuria tunteita siskonlasta kohtaan. Omia lapsenlapsia ei vielä ole, mutta
odottelen innolla, että joskus vielä pääsen heidän varpaita suukottelemaan ja
tuoksuttelemaan. Mikään ei ole suloisempaa kuin vauvan varpaat.