Lukijat

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Hoitoväsymystä havaittavissa

Maanantai 29.8

Tänään olisi töihin meno, vaan ei olekaan kun mulla on taas treffit myrkynkeittäjän kanssa. Kolmannet treffit itse asiassa ja tämän jälkeen ollaan puolivälissä. Aika hyvä fiilis, kerta kaikkiaan!! Puhutaan hoitojen kohdalla hoitoväsymyksestä ja aluksi ajattelin, että koska olen niin supertyyppi, ei mulle varmaankaan sellaista tule. Mutta mähän tulinkin heti ekan hoidon jälkeen alas pilvilinnoistani romahtaen, huomasin, etten olekaan mikään superihminen, vaan ihan vaan tavallinen ihminen. Aika kolaus ihmiselle, joka on kuvitellut itsestään liikoja.

Mutta siis se hoitoväsymys. Hoidon ajan saattaa mennä kaikki hyvin, sä jaksat kaiken mukisematta. Hoitojen ollessa ohitse, iskee uupumus ja väsymys, ehkä myös alakulo ja masennus. Olen huomannut itsessäni sen, että nyt elämäni kulkee kolmen viikon sykleissä ja se alkaa tympimään. Mä odotan, että tulee sytostaatti, sen jälkeen mä odotan mitä oireita se antaa. Sitten mä odotan milloin alkaa valkosolujen taso laskemaan (hoitojen välissä oleva keskimmäinen viikko) ja sitten mä odotan saanko flunssaa tai kröhää tai keuhkopöhön tai peräpukaman. Sitten mä alankin taas odottamaan jo seuraavaa hoitoa joka siis tulee kolmen viikon välein. Mun elämä tuntuu pyörivän hoitojen ja odottelun välissä ja se on se mikä mua väsyttää. Nyt olen siis kiltisti odottanut pakollisen kolme viikkoa tai itse asiassa yli koska perjantaiksi suunniteltu tiputus on vasta maanantaina. Syytä en tiedä, eikä edes kiinnosta. Tänään saan kolmannen myrkkyni ja sitten olen puolivälissä. Se riittää mulle!!



Tänään mukaani lähtee pikkusiskoni, ihanaa saada seuraa eikä tarvitse yksin olla. Ainahan myrkynkeittäjällä on muitakin potilaita kuin minä ja vieruskavereiden/huonekaverin kanssa tulee juteltua, mutta oma läheinen, se on parasta. Me tapaamme Pasilassa, mennään siitä bussilla Syöpäklinikalle. Hypätään bussiin, istutaan kyytiin kunnes kuljettaja pysäyttää ja hetken päästä kysyy, olettekos minne menossa? Tässä olisi nyt päätepysäkki. Jalkasin onneks pääsee perille saakka, ehditään juuri yhdeksäksi. Omahoitajani (hassua ajatella, että mulla on omahoitaja. Itse kun töissäni olen kans monen omahoitaja ja nyt minullakin on sellainen) on lomalla ja häntä sijaistaa toinen hoitsu. Hänellä ei ehkä ammattitaito ole ihan yhtä vakaata, ei kokemusta niin paljoa tästä työstä, ainakin hommat ei ihan niin etene kuin yleensä. Vaan mihin tässä kiirettä, myrkky odottaa, eväitä kassissa ja seura mahtavaa. Jaksan siis odottaa.

Saan oman tippani käteeni kymmenen jälkeen. Eka yritys tipalle tuottaa kipua jota ei kukaan itselleen halua, joudun todellakin vetämään happea useamman kerran. Siitä paikasta ei tullut mitään, seuraava yritys oli kämmenselkään ja sieltähän se suoni löytyykin. Ei muuta kuin myrkkyä menemään jotta päästään pois. Saan taas kylmähanskat ja töppöset jalkaani. 


Talk to my hand!!
Myrkyn tippuessa siskoni hakee kanttiinista kahvia meille. Hän oli saanut käytävällä jo huutia asiasta, ei saa missään nimessä tuoda mulle kahvia vaan mun pitää syödä/imeskellä jäätä. Joo, sen tiedän, mutta ei viimeksikään mitään sanottu vaikka kahvia joinkin samalla. Nyt annoin kahvin jäähtyä ja nautin sen vasta myöhemmin.

Pari tuntia ja tiputus on ohitse. Ensi kerralla mulle tulee uusi lääkeyhdistelmä johon saan uudet ohjeet. On esilääkitystä, pahoinvointilääkitystä, särkylääkettä, ota tuntia ennen, ota tunti hoidon jälkeen, ota tarvittaessa, soita ensin ja ota sitten. Ei hitto, näihin tarvii tutustua paremmin, mutta vasta vajaan kolmen viikon päästä. Koska nyt taas jään odottelemaan mahdollisia sivuoireita, sitten mä odotan sitä köhää ja flunssaa ja peräpukamaa ja syfilistä kunnes mä taas odotan seuraavaa myrkkyä. Olenko sanonut koskaan ettei kärsivällisyys ole hyveeni? Tuskin tarvitsee mainita, eiköhän se tullutkin tässä jo esille!!! Mutta hei, odotellaan, josko sekin hyveeksi muuttuisi!!

Lähdemme siskon kanssa syömään, kyllä me ollaan ruokamme ansaittu kun niin kiltisti jaksettiin taas istua enkä mäkään yhtään edes itkeä tihrustanut vaan olin tosi reipasta tyttöä. Menemme samaan kiinalaiseen kuin aiemminkin, mä vaan niin pidän siitä paikasta, ja heidän ruoastaan ja varsinkin valikoimasta. Mä saan vetää mahani täyteen, niin että napa rutkuu ja sitten saan röyhtäistä ja avata vyötä jotta voi liikkua. No okei, en mä röyhtäise enkä edes pieraise, mä syön ja nautin, hyvästä ruoasta ja varsinkin seurasta. Tämän jälkeen näyttää kello sen verran, että on aika lähteä kotiin, kiittää seurasta ja poistua takavasemmalle. Kolmas myrkytys ohitse, en voi muuta kuin hymyillä. Enää kolme kertaa ja sitten vähän sädettä ja vähän hormonia, sitten se on siinä! Hei Simo, haista sä pitkä!!



Ruokaaaa!! :-)

Illemmalla oloni ollessa hyvä menen ystäväni kanssa kahville. Saan kunnollista nauruterapiaa. Tällä jaksan taas seuraavat kolme viikkoa odottelua. Tai jos en ihan kolmea viikkoa niin viikon pari. Tai päivän. No jos tän loppuillan ainakin. 

Tiistai 30.8

Tänään sitten mennään töihin. Vaan ei mennä heti aamusta, ensiksi menen mittauttamaan itselleni uuden hihan ja hanskan. Sellaisen kompressiomallin. Niillä sitten pitäisi vähentyä käden turvotus. Tähän uskon, tähän luotan.

Mä ihan sädehdin päästessäni töihin. 
Liike minne menen, sijaitsee Hakaniemessä, pienen kävelymatkan päässä asemalta. Siellä asiakaspalvelija minua mittailee (ei sentään päästä varpaisiin) vaan olkapäästä ranteeseen ja kädestä sormen/kämmenien ympärykset, nivelvälien pituudet, haiuksen ympärysmitan (tän mä keksin) ja muut tärkeät strategiset mitat, kuppikoon ja jalan pituuden. Höpö höpö, älä usko kaikkea mitä mä sanon. Oikeasti siis mittaili kädestä kaiken tarpeellisen jotta osaa tilata mulle oikeanlaisen hihan ja hanskan. Niiden pitää olla aamuisin kireitä ja päivän mittaan se sitten löystyy. Iltaisin taas pestään ja yöksi laitetaan tissin viereen nukkumaan. Pitänee tehdä heille yhteinen sänky, virkata siihen peitto ja tyyny. Jos joku näppärä haluaa asiassa auttaa, niin saa ottaa yhteyttä.
Nämä ihme vermeeet tulen saamaan parin viikon päästä, siihen saakka ollaan turvoksissa tai ollaan olematta, ite saan päättää.

Kysyn mittaajalta, mitä mieltä hän on salitreenistä nyt, kun käsi turvottelee. Sanoi, että ehdottomasti kannattaa käydä koska on tutkittu salitreenillä olevan parantava vaikutus juurikin turvotteluun. Kunhan ei tee ihan maksimipainoilla ja enhän mä tee. Jätin sanomatta millaisia rautoja siellä liikuttelen, koska ei sillä ole väliä. Verrataan kuitenkin vain mun entisiin painoihin, siihen missä lähtötilanteessa minä olen ollut ja olen nyt. Kehui myös vesiliikuntaa, se on tosi hyvää turvotukselle ja nestekierrolle. Jatkossakin kannattaa mennä siis salille treenaamaan ja välillä uimahallille vesijuoksemaan. Uimaan mua ei saa, paitsi käsipohjaa ja sitä en kehtaa tehdä muiden aikana.

Olihan kivaa mennä takaisin töihin ja nähdä ihania työkavereitani. Kolme viikkoa on pitkä aika lomailla ja sitten kun heilläkin on ollut lomaa, niin on saattanut mennä useita viikkoja, ettei olla nähty. Useammat eivät ole nähneet mua kaljuna, mutta ei haittaa, vastaanotto on hyvä, kuinkas muuten. Työpäivä menee hujauksessa, on iltapäivä ennen kuin huomaankaan ja on aika mennä salille pumppaamaan olkapäitä ja ojentajia uuteen uskoon. Kunhan eivät nyt vaan kasvais liikaa tän parin viikon aikana, joka menee ennen kuin saan sen hihan. Ja hanskan. Ovat muuten liian kireitä heti alkuunsa. Täytyy ottaa varovasti. Ettei vaan lihakset kasva silmissä. Se on monen naisen pelko, lihasten äkkinäinen kasvaminen. Nyt se on munkin pelko. Pidän lihaksilleni puhuttelun. Nyt ei kasveta, siis yhtään. Kunhan hiha ja hanska hankittu niin saatte jatkaa kasvuanne. Mielellään nopeaa kasvamista, vaikka yhdessä yössä hiha turpeeseen. En laita pahakseni, en ainakaan usko että laittaisin. Hitto, mulla on aivan liikaa aikaa miettiä joutavia, kasva liha kasva. Paitsi nyt, pariin viikkoon.


Illemmalla lähdemme TeamWatin kanssa kätköilemään. Koko jengi kasassa. Menemme jollekin kätkölle joka on herännyt talviunestaan. Tai ruususen unesta, en tiedä, mutta on taas löydettävissä. Vaan ei meille, ei löydy ei vaikka Ukkokultakin kahlaa miten purossa. Ehkä se kätkö ei herännytkään vielä, tieto oli väärää. Naputtelen kelloani merkiksi, että mennä pitäisi. Olen päättänyt herätä aamulla 4,30 ja lähteä treenaamaan ennen työpäivän alkua. Nyt on taas energiaa, hyödynnetään sitä niin kauan kuin sitä on. Ens viikolla voi olla aivan toinen mieli taas. Onneks olen nainen ja saan vaihtaa mielipiteitä niin usein kuin haluan. Ja mä haluan, usein. Ja nyt haluan kotiin, heti. Niinpä me lähdetään, koska mä haluan. Oli kätkö löydetty eli ei, mutta mä haluan. Se riittää, mulle!! 




14 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Hienoa, puolivälissä! Superisti sulla mennyt, niukasti tai ollenkaan sivuoireita ja veriarvotkin pysyneet hyvänä :)Mutta että vaan jääpalaa pitää hoidon aikana imeskellä eikä kaffetta saa ottaa =O
    Kärsivällisyyttä nyt vaan sen kolmen viikon syklin kanssa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Merle ❤ Eikö ole tosiaan uskomatonta kuinka helpolla olen päässyt? Vähän jopa hävettää sanoa. :-)
      Kolme viikkoa on ylättävän pitkä aika odotukselle, mutta tässä tämä kärsivällisyys kasvaa, vai kasvaako? :-)

      Poista
  3. Sain blogistasi aivan hurjasti energiaa, kiitos siitä! Kovasti tsemppiä jatkoihin! Mulla vasta ensimmäinen myrkytys edessä maanantaina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Iri <3 Kaikki tulee menenään osaltasi hyvin, älä huolehdi. Ennen kuin huomaammekaan, niin meidän hoitomme on jo ohitse. Tsemppiä sinulle, varmaan jossain vertaisryhmässä törmäillään. :-)

      Poista
    2. Ehkäpä törmäillään, en ole vielä oikein päässyt vauhtiin noihin syöpäyhdistyksiin tutustumisessa. Sinun blogisi löysin sattumalta Donnien keskustelupalstalta.

      Poista
    3. Iri, olen fb:ssa muutamassa vertaistukiryhmässä. Rinnakkain ja siskojen siskot, jälkimmäiseen pitää olla joku joka ehdottaa sua. Jokainen kirjoittaa oman esittelyn, kertoo itsestään sen mitä haluaa. Laita mulle postia niin halutessasi voin liittää sinut ryhmään. On aktiivinen ja hyvä ryhmä, saa paljon tietoa halutessaan. :-)

      Poista
  4. Kiinnostaisi tuo siskojen siskot ryhmä. Mutta nyt ei aivot pelaa, miten laitan postia sinulle. Yritin mutta ei onnistunut, kun vaatii jotain sähköpostiosoitteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iri, laitatko siellä Donnien kautta mulle yksityisviestiä niin saan sun nimen. :-) En viitsisi tässä jakaa mun sähkisosoitetta. :-)

      Poista
  5. Vastaukset
    1. ja ilmeisesti ei tule perille, kun jää lähteviin eikä lähetettyihin. Tässä on väliaikainen sähkis siskot@elisanet.fi, jos voit laittaa mullepäin viestiä.

      Poista
    2. Mä laitan kun pääsen töistä! :-)

      Poista