Maanantai 29.8
Tänään
olisi töihin meno, vaan ei olekaan kun mulla on taas treffit myrkynkeittäjän
kanssa. Kolmannet treffit itse asiassa ja tämän jälkeen ollaan puolivälissä.
Aika hyvä fiilis, kerta kaikkiaan!! Puhutaan hoitojen kohdalla
hoitoväsymyksestä ja aluksi ajattelin, että koska olen niin supertyyppi, ei
mulle varmaankaan sellaista tule. Mutta mähän tulinkin heti ekan hoidon jälkeen
alas pilvilinnoistani romahtaen, huomasin, etten olekaan mikään superihminen,
vaan ihan vaan tavallinen ihminen. Aika kolaus ihmiselle, joka on kuvitellut
itsestään liikoja.
Mutta
siis se hoitoväsymys. Hoidon ajan saattaa mennä kaikki hyvin, sä jaksat kaiken
mukisematta. Hoitojen ollessa ohitse, iskee uupumus ja väsymys, ehkä myös
alakulo ja masennus. Olen huomannut itsessäni sen, että nyt elämäni kulkee kolmen
viikon sykleissä ja se alkaa tympimään. Mä odotan, että tulee sytostaatti, sen
jälkeen mä odotan mitä oireita se antaa. Sitten mä odotan milloin alkaa
valkosolujen taso laskemaan (hoitojen välissä oleva keskimmäinen viikko) ja
sitten mä odotan saanko flunssaa tai kröhää tai keuhkopöhön tai peräpukaman.
Sitten mä alankin taas odottamaan jo seuraavaa hoitoa joka siis tulee kolmen
viikon välein. Mun elämä tuntuu pyörivän hoitojen ja odottelun välissä ja se on
se mikä mua väsyttää. Nyt olen siis kiltisti odottanut pakollisen kolme viikkoa
tai itse asiassa yli koska perjantaiksi suunniteltu tiputus on vasta
maanantaina. Syytä en tiedä, eikä edes kiinnosta. Tänään saan kolmannen
myrkkyni ja sitten olen puolivälissä. Se riittää mulle!!
Tänään
mukaani lähtee pikkusiskoni, ihanaa saada seuraa eikä tarvitse yksin olla.
Ainahan myrkynkeittäjällä on muitakin potilaita kuin minä ja
vieruskavereiden/huonekaverin kanssa tulee juteltua, mutta oma läheinen, se on
parasta. Me tapaamme Pasilassa, mennään siitä bussilla Syöpäklinikalle.
Hypätään bussiin, istutaan kyytiin kunnes kuljettaja pysäyttää ja hetken päästä
kysyy, olettekos minne menossa? Tässä olisi nyt päätepysäkki. Jalkasin onneks
pääsee perille saakka, ehditään juuri yhdeksäksi. Omahoitajani (hassua ajatella,
että mulla on omahoitaja. Itse kun töissäni olen kans monen omahoitaja ja nyt
minullakin on sellainen) on lomalla ja häntä sijaistaa toinen hoitsu. Hänellä
ei ehkä ammattitaito ole ihan yhtä vakaata, ei kokemusta niin paljoa tästä
työstä, ainakin hommat ei ihan niin etene kuin yleensä. Vaan mihin tässä
kiirettä, myrkky odottaa, eväitä kassissa ja seura mahtavaa. Jaksan siis
odottaa.
Saan
oman tippani käteeni kymmenen jälkeen. Eka yritys tipalle tuottaa kipua jota ei
kukaan itselleen halua, joudun todellakin vetämään happea useamman kerran.
Siitä paikasta ei tullut mitään, seuraava yritys oli kämmenselkään ja sieltähän
se suoni löytyykin. Ei muuta kuin myrkkyä menemään jotta päästään pois. Saan
taas kylmähanskat ja töppöset jalkaani.
Talk to my hand!! |
Myrkyn
tippuessa siskoni hakee kanttiinista kahvia meille. Hän oli saanut käytävällä
jo huutia asiasta, ei saa missään nimessä tuoda mulle kahvia vaan mun pitää
syödä/imeskellä jäätä. Joo, sen tiedän, mutta ei viimeksikään mitään sanottu
vaikka kahvia joinkin samalla. Nyt annoin kahvin jäähtyä ja nautin sen vasta
myöhemmin.
Pari
tuntia ja tiputus on ohitse. Ensi kerralla mulle tulee uusi lääkeyhdistelmä
johon saan uudet ohjeet. On esilääkitystä, pahoinvointilääkitystä,
särkylääkettä, ota tuntia ennen, ota tunti hoidon jälkeen, ota tarvittaessa,
soita ensin ja ota sitten. Ei hitto, näihin tarvii tutustua paremmin, mutta
vasta vajaan kolmen viikon päästä. Koska nyt taas jään odottelemaan mahdollisia
sivuoireita, sitten mä odotan sitä köhää ja flunssaa ja peräpukamaa ja
syfilistä kunnes mä taas odotan seuraavaa myrkkyä. Olenko sanonut koskaan ettei
kärsivällisyys ole hyveeni? Tuskin tarvitsee mainita, eiköhän se tullutkin
tässä jo esille!!! Mutta hei, odotellaan, josko sekin hyveeksi muuttuisi!!
Lähdemme
siskon kanssa syömään, kyllä me ollaan ruokamme ansaittu kun niin kiltisti
jaksettiin taas istua enkä mäkään yhtään edes itkeä tihrustanut vaan olin tosi
reipasta tyttöä. Menemme samaan kiinalaiseen kuin aiemminkin, mä vaan niin
pidän siitä paikasta, ja heidän ruoastaan ja varsinkin valikoimasta. Mä saan
vetää mahani täyteen, niin että napa rutkuu ja sitten saan röyhtäistä ja avata
vyötä jotta voi liikkua. No okei, en mä röyhtäise enkä edes pieraise, mä syön
ja nautin, hyvästä ruoasta ja varsinkin seurasta. Tämän jälkeen näyttää kello
sen verran, että on aika lähteä kotiin, kiittää seurasta ja poistua
takavasemmalle. Kolmas myrkytys ohitse, en voi muuta kuin hymyillä. Enää kolme
kertaa ja sitten vähän sädettä ja vähän hormonia, sitten se on siinä! Hei Simo,
haista sä pitkä!!
Ruokaaaa!! :-) |
Illemmalla
oloni ollessa hyvä menen ystäväni kanssa kahville. Saan kunnollista
nauruterapiaa. Tällä jaksan taas seuraavat kolme viikkoa odottelua. Tai jos en
ihan kolmea viikkoa niin viikon pari. Tai päivän. No jos tän loppuillan
ainakin.
Tiistai 30.8
Tänään
sitten mennään töihin. Vaan ei mennä heti aamusta, ensiksi menen mittauttamaan
itselleni uuden hihan ja hanskan. Sellaisen kompressiomallin. Niillä sitten
pitäisi vähentyä käden turvotus. Tähän uskon, tähän luotan.
Mä ihan sädehdin päästessäni töihin. |
Liike
minne menen, sijaitsee Hakaniemessä, pienen kävelymatkan päässä asemalta.
Siellä asiakaspalvelija minua mittailee (ei sentään päästä varpaisiin) vaan
olkapäästä ranteeseen ja kädestä sormen/kämmenien ympärykset, nivelvälien
pituudet, haiuksen ympärysmitan (tän mä keksin) ja muut tärkeät strategiset
mitat, kuppikoon ja jalan pituuden. Höpö höpö, älä usko kaikkea mitä mä sanon.
Oikeasti siis mittaili kädestä kaiken tarpeellisen jotta osaa tilata mulle
oikeanlaisen hihan ja hanskan. Niiden pitää olla aamuisin kireitä ja päivän
mittaan se sitten löystyy. Iltaisin taas pestään ja yöksi laitetaan tissin
viereen nukkumaan. Pitänee tehdä heille yhteinen sänky, virkata siihen peitto
ja tyyny. Jos joku näppärä haluaa asiassa auttaa, niin saa ottaa yhteyttä.
Nämä
ihme vermeeet tulen saamaan parin viikon päästä, siihen saakka ollaan
turvoksissa tai ollaan olematta, ite saan päättää.
Kysyn
mittaajalta, mitä mieltä hän on salitreenistä nyt, kun käsi turvottelee. Sanoi,
että ehdottomasti kannattaa käydä koska on tutkittu salitreenillä olevan
parantava vaikutus juurikin turvotteluun. Kunhan ei tee ihan maksimipainoilla
ja enhän mä tee. Jätin sanomatta millaisia rautoja siellä liikuttelen, koska ei
sillä ole väliä. Verrataan kuitenkin vain mun entisiin painoihin, siihen missä
lähtötilanteessa minä olen ollut ja olen nyt. Kehui myös vesiliikuntaa, se on
tosi hyvää turvotukselle ja nestekierrolle. Jatkossakin kannattaa mennä siis
salille treenaamaan ja välillä uimahallille vesijuoksemaan. Uimaan mua ei saa,
paitsi käsipohjaa ja sitä en kehtaa tehdä muiden aikana.
Olihan
kivaa mennä takaisin töihin ja nähdä ihania työkavereitani. Kolme viikkoa on
pitkä aika lomailla ja sitten kun heilläkin on ollut lomaa, niin on saattanut
mennä useita viikkoja, ettei olla nähty. Useammat eivät ole nähneet mua
kaljuna, mutta ei haittaa, vastaanotto on hyvä, kuinkas muuten. Työpäivä menee
hujauksessa, on iltapäivä ennen kuin huomaankaan ja on aika mennä salille
pumppaamaan olkapäitä ja ojentajia uuteen uskoon. Kunhan eivät nyt vaan kasvais
liikaa tän parin viikon aikana, joka menee ennen kuin saan sen hihan. Ja
hanskan. Ovat muuten liian kireitä heti alkuunsa. Täytyy ottaa varovasti. Ettei
vaan lihakset kasva silmissä. Se on monen naisen pelko, lihasten äkkinäinen
kasvaminen. Nyt se on munkin pelko. Pidän lihaksilleni puhuttelun. Nyt ei
kasveta, siis yhtään. Kunhan hiha ja hanska hankittu niin saatte jatkaa
kasvuanne. Mielellään nopeaa kasvamista, vaikka yhdessä yössä hiha turpeeseen.
En laita pahakseni, en ainakaan usko että laittaisin. Hitto, mulla on aivan
liikaa aikaa miettiä joutavia, kasva liha kasva. Paitsi nyt, pariin viikkoon.
Illemmalla
lähdemme TeamWatin kanssa kätköilemään. Koko jengi kasassa. Menemme jollekin kätkölle
joka on herännyt talviunestaan. Tai ruususen unesta, en tiedä, mutta on taas
löydettävissä. Vaan ei meille, ei löydy ei vaikka Ukkokultakin kahlaa miten
purossa. Ehkä se kätkö ei herännytkään vielä, tieto oli väärää. Naputtelen
kelloani merkiksi, että mennä pitäisi. Olen päättänyt herätä aamulla 4,30 ja
lähteä treenaamaan ennen työpäivän alkua. Nyt on taas energiaa, hyödynnetään
sitä niin kauan kuin sitä on. Ens viikolla voi olla aivan toinen mieli taas.
Onneks olen nainen ja saan vaihtaa mielipiteitä niin usein kuin haluan. Ja mä
haluan, usein. Ja nyt haluan kotiin, heti. Niinpä me lähdetään, koska mä
haluan. Oli kätkö löydetty eli ei, mutta mä haluan. Se riittää, mulle!!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaNo saithan, mutta et koko yötä. :-)
PoistaHienoa, puolivälissä! Superisti sulla mennyt, niukasti tai ollenkaan sivuoireita ja veriarvotkin pysyneet hyvänä :)Mutta että vaan jääpalaa pitää hoidon aikana imeskellä eikä kaffetta saa ottaa =O
VastaaPoistaKärsivällisyyttä nyt vaan sen kolmen viikon syklin kanssa <3
Kiitos Merle ❤ Eikö ole tosiaan uskomatonta kuinka helpolla olen päässyt? Vähän jopa hävettää sanoa. :-)
PoistaKolme viikkoa on ylättävän pitkä aika odotukselle, mutta tässä tämä kärsivällisyys kasvaa, vai kasvaako? :-)
Sain blogistasi aivan hurjasti energiaa, kiitos siitä! Kovasti tsemppiä jatkoihin! Mulla vasta ensimmäinen myrkytys edessä maanantaina.
VastaaPoistaKiitos Iri <3 Kaikki tulee menenään osaltasi hyvin, älä huolehdi. Ennen kuin huomaammekaan, niin meidän hoitomme on jo ohitse. Tsemppiä sinulle, varmaan jossain vertaisryhmässä törmäillään. :-)
PoistaEhkäpä törmäillään, en ole vielä oikein päässyt vauhtiin noihin syöpäyhdistyksiin tutustumisessa. Sinun blogisi löysin sattumalta Donnien keskustelupalstalta.
PoistaIri, olen fb:ssa muutamassa vertaistukiryhmässä. Rinnakkain ja siskojen siskot, jälkimmäiseen pitää olla joku joka ehdottaa sua. Jokainen kirjoittaa oman esittelyn, kertoo itsestään sen mitä haluaa. Laita mulle postia niin halutessasi voin liittää sinut ryhmään. On aktiivinen ja hyvä ryhmä, saa paljon tietoa halutessaan. :-)
PoistaKiinnostaisi tuo siskojen siskot ryhmä. Mutta nyt ei aivot pelaa, miten laitan postia sinulle. Yritin mutta ei onnistunut, kun vaatii jotain sähköpostiosoitteeksi.
VastaaPoistaIri, laitatko siellä Donnien kautta mulle yksityisviestiä niin saan sun nimen. :-) En viitsisi tässä jakaa mun sähkisosoitetta. :-)
PoistaPostia laitettu Donnissa!
VastaaPoistaja ilmeisesti ei tule perille, kun jää lähteviin eikä lähetettyihin. Tässä on väliaikainen sähkis siskot@elisanet.fi, jos voit laittaa mullepäin viestiä.
PoistaMä laitan kun pääsen töistä! :-)
PoistaVastattu :-)
Poista