Rikollisen hyvää suklaakakkua

Lauantai 24.9

Tämä päivä on tehty treeneistä. Yllätyitkö?? Oikeesti?? Nyt mulla on varattuna Pt-Pasin kanssa treenit. Hänen kanssaan en olekaan aikoihin treenannut, ei ole ollut mahdollisuutta. Tai kesäkuussa piti mennä, mutta sitten joku tohelo tunaroi nilkkansa ja ei päässyt hetkeen kävelee tai treenaa. Sitten olikin tissin leikkaus ja treenikielto ja sitten oli parantuminen ja sitten oli kai sitä ja sitten kai tätä. Kuka noita muistelee? Ei kukaan.

Ukkokullalla on paha olo, krapulaksikin kai joskus kutsuttu. Mulla on vaihteeksi ripuli, vessassa riittää tunkua. Ukkokulta kysyy hetken päästä onko vatsani jo parempi? Ei ole, miten niin? Jos on niin voit hakea mulle karkkia ja juustonaksua kaupasta. Vatsani ei parane ennen iltapäivää, saat odottaa siihen saakka. Ja mennessäni salilla kipaisen asematunnelin namikauppaan ja ostan Ukkokullalle namia niin, että jo ajatuskin vihloo omia hampaita. Ostan ison tv-mix-pussin (250g?), 6 lakua, 2 rullaa minttusuklaanappeja, ison laatikon Hugo namia (750g) sekä ison pussin juustonaksuja. Mä olen syöttäjä!! Sellainen joka katsoo toisen syömistä. En mä oikeesti katso, mutta myönnän ostavani välillä kaikkea herkkua Ukkokullalle kun en itse sellaisia syö. Kiva, että joku syö.

Olen muuten kuullut, että salilla käyntiä ei suositeltaisi sytostaattihoidon aikana. Tämä on ristiriitaista siihen, että minulle taas on sanottu että kaikki liikunta on hyväksi, myös salilla treenaaminen. Tietenkin jokaisen pitää tehdä oman vointinsa ja kuntonsa mukaan. Mutta syynä on ollut infektioriski. Joo, uimahallin ymmärrän, mutta en sitä etteikö salille voisi mennä. En näe siellä sen enempää riskiä sairastua infektioihin kuin ruuhka bussissakaan. Ainoa mihin siellä ehkä saattaa törmätä on liikuntakärpänen, se saattaa puraista. Ja se onkin niin pelottava kärpänen, että sitä sietääkin pelätä. Vaikka ei sytostaattihoidossa olisikaan. Niin tai näin, minä siellä käyn ja tänäänkin sinne suunnistan.

Tälläisiä liikuntakärpäsiä kannattaa varoa :-)

Aamuisten vessassa käyntien seurauksena on oloni hiukan hutera, ettenkö sanoisi jopa vetelä. En sano kuitenkaan. Tarkoituksena oli treenata käsiä ja olkapäitä ja niitä myös tehdään. Ei mitään suurta revittelyä, ei todellakaan haettu maksimeja vaan hyvällä tekniikalla ja tuntumalla. Sainkin hyvää palautetta, tekniikkani parantunut huimasti eikä ollut mitään sanomista missään vaiheessa. Oli tosi hyvä fiilis, hyvää palautetta on aina kiva saada. Valkkukin sanoi tekniikoideni parantuneen, johtuisiko sytostaattikuurista? Tai sitten siitä, että tehdessä hiukan pienemmällä painolla on helpompaa tehdä puhtaalla tekniikalla, juurikin vain sillä lihaksella millä on tarkoitus tehdä. Treeni meni hyvin perille, kädet ja olkapäät tulessa.

Treenien jälkeen syön evääni salilla ja sitten menemme ystäväni kanssa kauppaan ja kahville. Ei olla hetkeen nähty, pitää päivittää kaikki kuulumiset. Ja niitähän tunnetusti naisilla riittää. Ainakin kahdella treenaavalla naisella. Millä painoilla teit sitä..? Miten sun dieetti sujuu? Onko paljon senttejä lähtenyt? Jne jne..

Ukkokulta oli aika iloinen tuliaisistani, syytä oli tietty ollakin. Ilta menee blogia kirjoitellessa, ei siis kovin kummallista kuulu meidän lauantai-iltaan.

Sunnuntai 25.9

Eilen illalla julkaisin blogikirjoituksen jonka Ukkokulta aamusta lukee. Yritän aina välillä kysellä hänen mielipidettään. Vastaus on, että ihan hyvä. No onko siinä jotain sellaista mikä ei ole hyvää? Joo on. No mikä, kerro niin tiedän parantaa. Se hedelmävati oli vaatimaton. Jep, viimeksi tosiaan taisikin olla kuva hedelmävadista, kun toimittaja oli tulossa käymään. No, entä muuta kuin se hedelmävati? Sulla oli pienet servetit vaikka oli suolasta tarjottavaa. Sitten vielä sanot, että olet ammattilainen (minä olen ammatiltani sekä tarjoilija, kokki että lähihoitaja). Totta, kamala moka, miten mä satuinkin laittamaan pienet servetit, toivottavasti kukaan muu ei nyt huomannut tätä kardinaalimokaani. Taas muistan hetken olla kysymättä Ukkokullan mielipiteitä.

Tässä surkea hedelmävati ja liian pienet servetit :-)

Wilmalle on päässyt kasvamaan karvat turhan pitkäksi. Tai oikeastaan karvaan on päässyt takkuja jotka ei sinne kuulu. Näin vanhetessaan ei hän ole enää oikein antanut kammata/harjata karvaansa, varmaan iho alkanut jo herkistymään. Niinpä päätin hänen puolestaan, että tänään on kampaajan aika. Kyllä hänenkin pitää osallistua tähän lyhyempään hiusmalliin, aivan kuten minä ja Ukkokultakin. Tosin Wilmaa en leikkaa ihan kaljuksi, jotain rajaa sentään.

Parturihommien jälkeen on vuorossa oleilua ja löhöilyä, kerään ensi viikkoa varten energiaa, alkaahan työt jälleen. Teen eväät valmiiksi ettei tarvitse illalla alkaa niitä vääntämään enää.

Alkuillasta menemme pikkusiskoni synttärikahveille. Tämä on viikonlopun kohokohta, näenhän taas Eltsun ja tiedän saavani maailman ehkä parhainta moussekakkua. Kakkua jossa pohjana on keksiä ja päällä soijakermavaahtoa johon on sulatettu suklaata. Se on jotain niin taivaallista, että sitä suussa kun heittää henkensä, niin tekee sen onnellisena. Sanon toisille, että ottakaa ihan rauhassa omat palasenne, mä syön loput. Vähän kauhuissani katson kuinka kakku hupenee, sitä ei jää paljoa santsattavaksi. Onneks olen ainoa joka sitä haluaa santsata, mulle siis riitti enemmän. Voisikohan suklaakakun takia tehdä rikoksia? Saatan kuvitella että voi, pieni pahoinpitely hänelle joka kakkuani himoitsee, sotsoo, se on mulle. No, onneks ei tarvinnut tukeutua väkivaltaan, mä sain oman osuuteni ja tässä tilanteessa muista ei ole väliä.

Kuva ei ole kyseisestä kakusta, mutta hyvältä tämäkin näyttää :-)

Eltsu halusi leikkiä Ukkokullan kanssa, välillä tuli pussailemaan tätsyn kanssa. Olen varmaan ennekin sanonut, että kuinka sitä voi tuntea suuria tunteita siskonlasta kohtaan. Omia lapsenlapsia ei vielä ole, mutta odottelen innolla, että joskus vielä pääsen heidän varpaita suukottelemaan ja tuoksuttelemaan. Mikään ei ole suloisempaa kuin vauvan varpaat.