Sytostaattia ja parasta seuraa

Perjantai 16.9

Alkuviikon energiasta ei tosiaan enää tietoakaan. Kuvittelin meneväni tänään ennen myrkyn hakua salille tekemään viikon kolmannen treenini vaan menemättä jää, ei pysty ei kykene. Mutta syöpikselle menen, vaikka pientä angstia asian suhteen eilen olikin. Ja sain seurakseni rakkaan tyttäreni, parasta seuraa tähän hetkeen siis.

Nyt myrkynkeittäjän treffit olivat vasta klo 12 joten saimme aamun viettää rauhassa. Syöpiksellä oli hiljaista, ei juurikaan muita potilaita. Samassa huoneessa kanssani oli ensikertalainen ja häntä luonnollisesti pelotti ja jännitti tämä rumba, aivan kuten itseäni ekalla kerralla. Tunsin itseni jo konkariksi, olihan tämä jo neljäs kertani. Vaikka nyt minullakin vaihtui lääkitys, nyt sain komboa nimeltä cef. Siinä yhdistyy kolme eri sytostaattia joten nyt viimeistään luulis Simon sukulaisineen jättävän uppoavan laivan. Mulle tämä oli siis ihan uusi lääke ja sen tuomat sivuoireet myös vielä arvoituksia. Olin kotona jo ottanut kolmea erilaista pahoinvointilääkettä, todella toivon että ihan turhaan, ei kai mulla mitään oireita tule kun ei tullut edellisestäkään lääkkeestä??

Tiputuksen aikana tulee jo ekat oireet, alkaa kuvottamaan. Velloo mahassa, meinaa tulla ylös, jää hissinä kurkkuun, ihanaa, tätähän mä just kaipasinkin!! Päässä tuntuu kuin olisi ottanut muutaman paukun liikaa, tää on tuttu tunne, joskus on niin saattanut päästä käymään, tullut otettua muutama liikaa. Tunnen myös turvotuksen tulevan, ei tarvitse käydä vessassa kuin kerran, tää ei tiedä hyvää.

Mutta kylmäpussit jäi pois jaloista ja käsistä. Luulin ensin hoitsuni unohtaneen ne, enkä tod niistä muistutellut. Mutta ne olikin vaan kolmella ekalla kerralla kun lääkkeenä oli doketaksel, nyt ollessa cef ei niitä tarvittu. Enkä todellakaan kaivannut niitä, on ne niin jäätävät. Jokainen voi kokeilla miltä tuntuu pitää hanskoja kädessä joita pidetty pakkasessa ja voit tunkea sinne vaikka jääpaloja vielä seuraksi. Saat vähän tuntumaa miltä ne on tuntuneet. Nyt jäädän odottelemaan lähteekö kynnet irti, nehän voivat lähteä vielä puolen vuodenkin päästä.

Tiputus kesti noin kaksi tuntia ja jälleen on yksi kerta ohitse tätä. Ei viitsi sanoa paskaa, koska parantumiseenihan tämän on tarkoitus johtaa, mutta ei tätä voi kuvailla oikein elämänsä iloisempanakaan asiana. Mutta enää tän jälkeen kaksi kertaa, voi kuinka mä olen onnellinen tämän loppuessa. Täytyy jotensakin juhlia asiaa sitten sen ollessa ajankohtaista. Tuntuu vaan niin typerältä ja omahyväiseltä puhella tälläistä, kun toisilla asiat ovat paljon pahemmin, jotkut joutuvat käymään huomattavasti useammin tiputuksessa kuin minä. Mulla Simo Saatana oli vaan rinnassa (näillä tiedoilla ainakin näin oletetaan), joillakin Simo on levinnyt paljon enemmän. Mutta nyt, tällä hetkellä, mä olen itsekäs ja ajattelen itseäni ja sitä, että mulla on asiat näin ja kaksi kertaa enää jäljellä. Jos olen itsekäs paskiainen, niin sitten olen, mutta olen mä sitäkin kalju ylpeenä pystyssä, rinta (yksi) rottingilla.

Sairaalareissun jälkeen menemme kotiin. Itselläni on suunnitteilla mennä juhlimaan läksiäisiä, pomomme on siirtynyt toisiin tehtäviin. Kiva ilta tiedossa, ihanien työkavereideni kanssa. Kunhan vaan oma olotila pysyisi kunnossa. Otan omat eväät mukaan, ihan vaan varmuudeksi. Juon paljon vettä, sitä neuvottiin juomaan tän päivän aikana ainakin 2-3 litraa. Saavat maksa ja munuaiset puhdistua sytostaatista.

Juhlapaikalla on juhlat jo hyvässä vauhdissa, pääsen hyvin tunnelmaan mukaan. Onhan omakin olotilani vähän humalaan verrattavissa, ilman alkomahoolia tosin. Omat eväät jää syömättä, tarjoilut on mainiot ja sitä itselleni mieluisinta riittää, eli sipsejä. Tähän olotilaan tarvitaan juurikin suolaa ja sitä vettä. Molempia nautin hyvällä mielin, niin, että loppu illasta voin jo pahoin. Tunnen kuinka turvotus iskee kuin peitsi haarniskaan (voiko näin sanoa?) Olotila muistuttaa raskaana olevaa, pahoinvoiva ja todella iso mahainen. Ollessani kotona yhdentoista aikaan, sammun kuin saunalyhty. Ja tähän ei tarvittu yhtään alkoa, ainoastaan vähän solumyrkkyä, suolaa, vettä ja mahtavan ihanaa seuraa. 

Lauantai 17.9

Herään yöllä muutaman kerran kuvottavaan tunteeseen. Aamulla olotila jatkuu ja katsoessani itseäni peilistä meinaan huuto päästä. Huh, mikä turvotus. Eilen ennen tiputukseen lähtöä olin katsonut painoni, 64,5kg. Paino on noussut hoitojen aikana 3kg. Olen siis edellä sitä, mitä lekuri ennusti, koko hoitojen aikana 4kg. Käyn myös tänä aamuna katsomassa mitä lukuja vaaka tänään arpoo. Ja arpohan se lukemat, kiitettävät 68,5kg. Mulla tuli siis eilisen aikana nestettä neljän kilon verran. Pistäkäähän paremmaksi!! Ollessani dieetillä keväällä, tankkasin kerran viikossa päivän aikana oikeastaan pelkkää hiilaria, eikä koskaan paino noussut tuollaista vauhtia vaikka juurikin hiilarit keräävät nestettä. Nyt tiedetään, että myös sytostaatit kerää nestettä. Jokainenhan me tiedetäänkin jo, että myös sipsejä syödessä saa nesteet kroppaansa, siitä ei sen enempää.

+4kg nestettä :-(

Yrittäessäni syödä nousi hissi kurkkuun, pahaolo jatkui, krapula paheni. Otin kaiken pahoinvointilääkityksen mitä oli annettu/määrätty ja varmaan ne auttoi. Vaikea sanoa, kun en ollut kokenut moista ilman lääkitystä.

Ei tullut mieleenkään lähteä ihmisten ilmoille enempää kuin oli pakko. Meni päivä kyllä koomaillen kotona. Tarkoituksena oli mennä pikkusiskon kanssa kirpparille, mutta menemättä jäi. Ukkokulta meni tapetoimaan äitinsä luokse, joten mä sain koomailla ihan rauhassa. Ja mähän makasin sohvalla ja söin mitä pysyi sisällä tai pystyin eli en oikeastaan yhtään mitään. Onneksi on keksitty jäätelö, ei kai sellaista vaivaa etteikö sitä voisi syödä? En ole ainakaan sellaista vielä keksinyt eikä ole vastaan tullut.

Illemmalla, kun tuntui jo siltä, että voi syödä jotain, laitoin Ukkokullalle viestin, että tulehan sieltä kotiin ja kauppaan. Ja Ukkokulta tuli ja lähti hakemaan mulle makkaraa ja Raneja. Voitteko kuvitella, terveysintoilija bodari syömässä uunimakkaraa? Niin, elämä on ihmeellisyyksiä täynnä, joskus voi syödä jopa makkaraa. Ja tässä tilassa ei voisi oikeastaan vähempää kiinnostaa terveellisesti syöminen, nyt syödään sitä mitä saa alas ja mikä tuntuu hyvältä. Olkoon se sitten makkaraa, Ranea ja majoneesia. Päivän vihannekset/hedelmät oli tosiaan tänään yhden käden sormilla laskettavissa, muutama luumu, banaani ja pala aprikoosikääretorttua. Niin ja tietenkin sitä mango-passiojäätelöä. Tänäänhän tuli syötyä paljonkin hedelmiä.

Illalla ollessamme Ukkokullan ja Wilman kanssa ulkona sanon, että kunhan nämä hoidot ovat ohitse, niin sitten juhlitaan. Ukkokulta tietenkin kysyi, että millaisia juhlia olen ajatellut. Me mennään yhdessä hotelliin ja tietenkin vuokrataan sieltä huone yöksi. Sitten ollaan koko aika pyjamat päällä, hypimme sängyllä ja leikitään tyynysotaa. Kirmataan kuin lapset, nautitaan ja nauretaan ja tietenkin haistatetaan pitkät kaikelle mitä ollaan jätetty taaksemme. Tällä mielikuvalla jaksan taas eteenpäin.