Lukijat

lauantai 10. syyskuuta 2016

Sivuoireiden odottelua

Lauantai 3.9

Työaamu. Tarkoituksena oli mennä kickbikella asemalta potkien töihin, vaan en sitten mennytkään, koska en saanut ilmaa renkaisiin. Renkaissa kun on auton venttiilit niin sitä ilmaa lisään huoltsikalla. Eilen sitä piti käydä laittamassa, mutta huoltsikan ilmanlaittovehje oli rikki. Ei ilmaa, ei potkimista, ei lisää treenikertoja heiaheiaan, ei uutta mitalia. Kävelen asemalta töihin, kuten normaalisti.

Työmatkalla kuvattua :-)

Oli tarkoitus mennä salille töiden jälkeen, mutta en kyennytkään. On väsyny ja vähän huono olo. Kuulostelen taas itseäni, ettei vaan olisi jokin sivuoire tulossa. En mene salille vaan menen kotiin. Siinä syötyäni välipalasalaattini Ukkokulta kyseli josko mentäis vaikka leffaan. Mua alko saman tien närästämään, ihan hullun lailla poltteli ylävatsaa. Otin pariinkin otteeseen gavisconia. Kirosin, että oliko pakko pelotella tollai sillä, että pitäis lähtee johonkin eikä saisi olla kotona. Heti alkoi mahaa korventamaan. Katsomme tölsää ja sen jälkeen sanon hyvää yötä ja otan kahden tunnin päikkärit. Herättyäni on mahani jo parempi (ja leffa alkanut, ei voi enää mennä).

Sataa kaatamalla. Sadevesiputki, tuo samainen putki joka päästi vedet sisälle, kohisee ja suhisee kuin kaislikossa. Päätämme lähteä katsomaan Miniän koiraa, se kuulemma kun on valtavan kokoinen. Lähtiessämme sanomme putkelle, että katsookin sitten, ettei kuseskele sisälle. Sen verran vanha putki on kyseessä (talo rakennettu -74) jotta jo sisäsiisti pitää olla. Otamme varmuuden vuoksi valokuvan lattiasta, jos vettä lattialla tullessamme, ei olla sisäsiistinä pysytty.


Lähdemme katsomaan valtavaa koiraa eikä kuvaus koiran koosta todellakaan ollut mitenkään liioiteltu. Herra oli valtavan kokoinen, sellaiset 70kg. Harmaata jo parrassa (tosin Hän oli jo 10v). Otimme meistä kuvan, toisella vanhuksella tukka lähtenyt ja toinen parta harmaana. Ei tule vanhuus yksin.






Ei ollut putki päästänyt allensa, hyvä se. Loppu ilta menee katsoessa tölsää, kuka mahtaakaan voittaa Selviytyjät kauden 1385. Kausia on tullut jäätävä määrä ja kaudesta toiseen se pitää aina katsoa. En voi ymmärtää, pitää varmaan hankkia itsellensä elämä.

Ennen nukkumaan menoa laitan huomiset salikamat valmiiksi. Juttelen Ukkokullalle, että olisipa näppärää jos olisi useampi tissi, niin voisi viedä työpaikalle pukukaappiin salille menoa varten tissin ja ei tarvitsisi aina olla kantamassa repussa mukanaan. Ja tietty vielä Meijerin pukukaappiin oma tissi, niin ei tarvitsisi sinnekään muistaa ottaa mukaan. Ukkokulta meinasi, että voisit sitten jättää tissin johonkin rintalaitteen viereen, niin se tekis itsekseen rintatreeninkin eikä tarvitsisi sun tehdä ollenkaan. No olisipa todella näppärää. Mitäköhän muut treenaajat tykkäisi, kun tissi köllöttelisi rintapunnerruspenkillä? Olisi sitten kirjaimellisesti rintapenkki!!



Sunnuntai 4.9

Työpäivä, tietenkin, koska oli eilenkin, niin on tänäänkin. Työpäivän jälkeen menen duunin salille, selkää ja takareisiä. Salille tulee myös joku rouva toiselta osastolta, häntä en ole ennen nähnytkään. Hän varmaan hiukan ihmettelee, kun treenaan pipo päässä. Kuulokkeideni takia vaan, koska olen kuulokkeiden kankaalle allerginen. Jossain vaiheessa tulee niin kuuma, että saan heivaa pipon päästäni ja sitten alammekin keskustelemaan uudesta kampauksestani. Olin kihartanut kaljuni kivasti. No joo, hänellä oli lähipiirissä ollut syöpää ja sen takia asia oli hänelle läheinen. Itse kun olen asian kanssa sinut ja mielelläni juttelen jos joku jotain kysyy, tuli meidän sitten juteltua hiukan pidempään. Toki me vähän treenattiinkin siinä samalla, ettei se pelkäksi jutteluksi mennyt.

Töistä kotiutuessani päätämme mennä syömään Nepalilaiseen jonka Ukkokulta oli bongannut ollessaan Wilman kanssa ulkoilemassa. Kuppila on ollut paikoillaan jo neljä kuukautta, mutta vasta nyt me se löydettiin. Eväs oli hiukan tulista mun makuuni. Ja vielä kun eilen oli närästystä, niin ei kovin järkevää syödä tulista ruokaa. Mutta kerrankos sitä.. Olemme nyt käyneet useammankin kerran Nepalilaisessa tai Kiinalaisessa syömässä. Ensi kerralla Ukkokulta kuulemma haluaa jonnekin muualle, ehdoton että lähdemme Tampereelle ja Fitwokkiin. Ehdotukseni ei saa kannatusta, omituista.





Illalla päivittelen blogia. Tämä kun laahaa aina viikon perässä, niin vaikeaa muistaa mitä viikon aikana tapahtunut. Siksi aina kirjoitankin joka päivästä muutaman sanan muistiin ja loput keksin ite. Ei vaan, totta nää jutut on. Nukkumaan mennessämme Ukkokultakin lukee blogiani. Hän kun ei koskaan lue mitään, tätä hän lukee. Varmaan aina pelkää, että haukun häntä. En oo haukkunut, paljoa ainakaan. Sanonkin, että säkin olet alkanut lukemaan oikeaa kirjallisuutta (blogiani)! Vastaa, että olen mä aina joskus ennenkin lukenut tällaista roskakirjallisuutta. Roskakirjallisuutta??!! Mitä ihmettä??!! Täytyy muistaa ens postauksessa haukkua hänet. Tähän ei enää mahdu!! 

4 kommenttia:

  1. Ei hyvää päivää �� Nää sinun jutut on niin hervottoman hyviä. Nään sieluni silmin nyt tissejä siellä sun täällä ���� Minunkin Fylli-tätini nukkuu omassa makuupussissaan yöt, mutta päivät me kuljetaan ihan lähekkäin �� Fylli on kiltti täti, mitä nyt joskus yrittää pujahtaa ulos liivintaskusta ��
    Tsempit sinulle, mehän voitetaan tämä taistelu, eikös?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fyllitäti :-) Mä en ole vielä pitänyt nimiäisiä tissilleni, täytyykin pitää. Nimi pitää miettiä tarkkaan, sellainen että se natsaa Simon kanssa. Olisiko vaikka Siiri Silikoni?? :-)

      Me todellakin voitetaan tämä taistelu, mennen tullen ja palatessa. Simo haistakoon pitkän, turha meille alkaa. :-)

      Tsemppiä sulle myös, kiva kun olet matkassani mukana. :-)

      Poista
  2. Kuule Aija. Sä olet voittajatyyppiä ❤💪

    VastaaPoista