Maanantai 30.5
Vihdoinkin
päivä jolloin saamme tietää jotain muutakin kuin, että sairastan syöpää.
Kuulemme onko syöpä levinnyt, kauanko on sairaslomaa leikkauksen jälkeen,
milloin mahdollinen korjausleikkaus ja paljon muuta. Kävelemme rautatieasemalta
kirurgiselle jossa tuleva leikkaus on tarkoitus tehdä. Olemme hyvissä ajoin,
istuksimme odottelemaan omaa vuoroamme. Ehdin tietenkin käydä tutustumassa
vessaankin ennen lääkärille pääsyä.
Meidän kanssa istuu meitä nuorempi
pariskunta joilla ei ilmeisestikään asiat ole niin hyvin kuin itselläni. Ehkä
olivat vasta saaneet uutisen syövästä tai jotain ihan muuta, en voinut tietää
enkä saata kysellä. En halua tunkeilla. Yritän olla hissukseen, nauraa ei nyt
ainakaan saa alkaa, ei ainakaan äänekkäästi, sillain mulle tyypillisesti.
Onneks ei tilanne edes naurata yhtään.
Pääsemme
lääkärin vastaanotolle. Hän on hiukan itseäni vanhempi, luotan hänen taitoihinsa,
mitäpä muutakaan osaisin kuin luottaa häneen. Kysyy heti aluksi, että haluatte
varmaan heti kuulla tärkeimmän uutisen. Hymyilyttää, nyt hän kertoo kauanko
tulee treenitaukoa salilta. Ei, hän sanoikin ettei syöpä ole levinnyt ja tehnyt
etäpesäkkeitä. Hienoa, mahtava uutinen mutta entä se treenitauko?? Sekin
selviää, kolme viikkoa. Myöhemmin Ukkokullan kanssa väännämme tästä vielä, hän
muistaa tauon olevan neljä viikkoa ja mä muistelen kolmea viikkoa. Mielestäni kolme viikkoa kuulostaa paremmalle. Asia pitää selvittää.
Lääkäri
tutkii rinnan, onpa se möhkäle iso. Sanoo, että joutuu hiukan venyttämään tatuointiani,
uusi rinta kahden-kolmen vuoden päästä, silikonit. No huh huh, mulle silikonit.
No, kaikkea sitä kuuleekin, mulle silikonit. Naurattaa pelkkä ajatuskin.
Selittää, että yleensä tehdään selästä uusi rinta, mutta koska urheilen niin
sitä ei edes harkita. Oikeassa olet, ei todellakaan harkita. Toinen vaihtoehto
olisi tehdä se vatsan rasvasta, mutta koska se taas on niin iso leikkaus niin
tuskin tehdään sitäkään. Eli sitten ne on silikonit. Yhdyn täysin hänen
mielipiteeseensä. Jään sulattamaan asiaa, että minulla on joskus vielä
silikonit.
 |
| Olisiko ne sitten tälläiset?? :-) |
Lekuri
selittää, että koska vasemmassa rinnassa myös pattia josta ei voida olla
varmoja etteikö se olisi pahanlaatuista niin sekin leikataan. Siis se patti
leikataan pois. Vasta patologin lausunnon jälkeen tiedämme mitä se on ja
mahdollisesti tulossa uusinta leikkaus jossain vaiheessa siihenkin. Otan
kiltisti vastaan kaiken mitä sanotaan. Ja jottei tässä olisi vielä kaikki niin
laittavat radiosirun (bluetooth radion) rintaani joka paikallistaa patin (radio
kanavat). Se laitetaan 9.6. Tiedän jo nyt, etten tule pitämään toimenpiteestä.
En halua ajatella asiaa enempää.
Seuraavaksi
menemme rintasyöpähoitajalle. Ihana ihminen, tykästyn häneen heti. Sanoo, että
hänelle saa aina soittaa jos tulee kysymyksiä tai jokin asia mietityttää.
Harmittaa jo valmiiksi, koska tiedän etten tule keksimään ainoatakaan asiaa
miksi soittaisin hänelle. Otan kuitenkin numeron ja nimen ylös.
Kertoo niin
paljon asiaa, että alkaa hengästyttämään. Esittää pumpilitissiä, sellaisen saan
sitten leikkauksen jälkeen. Antaa kokeilla myös silikonia jonka saan myöhemmin.
Puristelen sitä, en kehtaa antaa Ukkokullan puristella sitä. Yritän pitää
kuvan, että olemme edes suht järkeviä ihmisiä.
Saan esitteitä liivikaupoista.
Ja kaikkea muuta esitettä, Ukkokultakin saa oman esitteensä, jottei hänelle
tule paha mieli. Kysyn jälleen polttavan kysymyksen, milloin saan liikkua
leikkauksen jälkeen. Mahdollisimman pian, mutta ei sauvakävelyä. Toiveikkaana
kysäsen, että entä rullaluistelua sauvoilla?? Joo, ei todellaakaan on vastaus!!
Sanoo, että on kahdenlaisia ihmisiä, sellaisia joita saa potkia sohvalta ylös
ja sellaisia joita saa pidätellä ettei liiku liikaa. Kuulun varmaankin
jälkimmäisiin. Ukkokullan tehtäväksi kuulemma jää pidätellä mua, laittaa varmaan
kotona lepositeisiin.
Kertoo
tulevista hoidoista, sytostaattia 6x 3 vkoa, tarkoittaa että viikko sytostaattia
ja kaksi viikkoa lepoa. Näitä siis 6x joten menee sellaisen 4,5kk ja sen
jälkeen tulee sädehoito. Saan koko rahan edestä hoitoa, koska möhkäleeni on
niin iso ja on levinnyt kainaloon. Kertoo tulevasta tukan lähdöstä, peruukeista
jne. Olen varmaan vähän outo, mutta en malta odottaa tukan lähtöä. Mua on aina
kiinnostanut tietää miltä näyttäisin kaljuna ja kohta sen tiedän. Treenaan
muutenkin salilla usein pipo päässä, kukaan tuskin tulee ihmettelemään mitään
kun teen sitä myöhemminkin.
Tämän
jälkeen menemme vielä anestesiahoitajan luokse. Hän kertoo leikkauksen kulusta
ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Päätän jaksaa tällä kertaa laskea ainakin kuuteen
takaperin ennen nukahtamista. Viimeksi taisin simahtaa seiskan kohdalla. Kun
kaikki mahdollinen ja mahdoton asia on käsitelty saamme lähteä kotiin (töihin).
Menemme
Ukkokullan kanssa Kluuvin Fazeriin syömään salaatit. Sitten suuntaan salille
treenaamaan ja Ukkokulta menee töihin. Teen hyvän treenin ja sen jälkeen
riennän siskon kanssa kahville. Kotiin päästessäni alkaa
soittorumba/viestittely kaikille. Yöllä en meinaa saada nukuttua, käyn aivan
ylikierroksilla. Pää porisee asiaa mitä tänään kuultiin. Tärkein oli se, ettei
syöpä ole levinnyt. Ja ettei tule kauaa salikieltoa. Ja että saan silikonit.
Paljon asiaa..
Tiistai 31.5
Juttelemme
Ukkokullan kanssa tulevista silikoneista, ne selkeästi mietityttää mua. Nauran,
että sitten voi hänkin puristella tissiäni halutessaan missä vaan, missä se
sattuu milloinkin olemaan (jos siis ei ole liiveissäni, siis tissi, ei Ukkokulta). Hän nauraa, että voi
ottaa sen vaikka töihin mukaansa, laittaa taskuunsa ja puristella sitä sieltä.
Pitäisiköhän sittenkin ostaa kaksi, toinen hänelle ja toinen itselle?? Kätevää,
eiks vaan?? Alan epäilemään mielenterveyttäni!!
