Mitä luulet, silikonit suuret?

Maanantai 30.5

Vihdoinkin päivä jolloin saamme tietää jotain muutakin kuin, että sairastan syöpää. Kuulemme onko syöpä levinnyt, kauanko on sairaslomaa leikkauksen jälkeen, milloin mahdollinen korjausleikkaus ja paljon muuta. Kävelemme rautatieasemalta kirurgiselle jossa tuleva leikkaus on tarkoitus tehdä. Olemme hyvissä ajoin, istuksimme odottelemaan omaa vuoroamme. Ehdin tietenkin käydä tutustumassa vessaankin ennen lääkärille pääsyä. 

Meidän kanssa istuu meitä nuorempi pariskunta joilla ei ilmeisestikään asiat ole niin hyvin kuin itselläni. Ehkä olivat vasta saaneet uutisen syövästä tai jotain ihan muuta, en voinut tietää enkä saata kysellä. En halua tunkeilla. Yritän olla hissukseen, nauraa ei nyt ainakaan saa alkaa, ei ainakaan äänekkäästi, sillain mulle tyypillisesti. Onneks ei tilanne edes naurata yhtään.

Pääsemme lääkärin vastaanotolle. Hän on hiukan itseäni vanhempi, luotan hänen taitoihinsa, mitäpä muutakaan osaisin kuin luottaa häneen. Kysyy heti aluksi, että haluatte varmaan heti kuulla tärkeimmän uutisen. Hymyilyttää, nyt hän kertoo kauanko tulee treenitaukoa salilta. Ei, hän sanoikin ettei syöpä ole levinnyt ja tehnyt etäpesäkkeitä. Hienoa, mahtava uutinen mutta entä se treenitauko?? Sekin selviää, kolme viikkoa. Myöhemmin Ukkokullan kanssa väännämme tästä vielä, hän muistaa tauon olevan neljä viikkoa ja mä muistelen kolmea viikkoa. Mielestäni kolme viikkoa kuulostaa paremmalle. Asia pitää selvittää.

Lääkäri tutkii rinnan, onpa se möhkäle iso. Sanoo, että joutuu hiukan venyttämään tatuointiani, uusi rinta kahden-kolmen vuoden päästä, silikonit. No huh huh, mulle silikonit. No, kaikkea sitä kuuleekin, mulle silikonit. Naurattaa pelkkä ajatuskin. Selittää, että yleensä tehdään selästä uusi rinta, mutta koska urheilen niin sitä ei edes harkita. Oikeassa olet, ei todellakaan harkita. Toinen vaihtoehto olisi tehdä se vatsan rasvasta, mutta koska se taas on niin iso leikkaus niin tuskin tehdään sitäkään. Eli sitten ne on silikonit. Yhdyn täysin hänen mielipiteeseensä. Jään sulattamaan asiaa, että minulla on joskus vielä silikonit.

Olisiko ne sitten tälläiset?? :-)

Lekuri selittää, että koska vasemmassa rinnassa myös pattia josta ei voida olla varmoja etteikö se olisi pahanlaatuista niin sekin leikataan. Siis se patti leikataan pois. Vasta patologin lausunnon jälkeen tiedämme mitä se on ja mahdollisesti tulossa uusinta leikkaus jossain vaiheessa siihenkin. Otan kiltisti vastaan kaiken mitä sanotaan. Ja jottei tässä olisi vielä kaikki niin laittavat radiosirun (bluetooth radion) rintaani joka paikallistaa patin (radio kanavat). Se laitetaan 9.6. Tiedän jo nyt, etten tule pitämään toimenpiteestä. En halua ajatella asiaa enempää.

Seuraavaksi menemme rintasyöpähoitajalle. Ihana ihminen, tykästyn häneen heti. Sanoo, että hänelle saa aina soittaa jos tulee kysymyksiä tai jokin asia mietityttää. Harmittaa jo valmiiksi, koska tiedän etten tule keksimään ainoatakaan asiaa miksi soittaisin hänelle. Otan kuitenkin numeron ja nimen ylös.

Kertoo niin paljon asiaa, että alkaa hengästyttämään. Esittää pumpilitissiä, sellaisen saan sitten leikkauksen jälkeen. Antaa kokeilla myös silikonia jonka saan myöhemmin. Puristelen sitä, en kehtaa antaa Ukkokullan puristella sitä. Yritän pitää kuvan, että olemme edes suht järkeviä ihmisiä. 

Saan esitteitä liivikaupoista. Ja kaikkea muuta esitettä, Ukkokultakin saa oman esitteensä, jottei hänelle tule paha mieli. Kysyn jälleen polttavan kysymyksen, milloin saan liikkua leikkauksen jälkeen. Mahdollisimman pian, mutta ei sauvakävelyä. Toiveikkaana kysäsen, että entä rullaluistelua sauvoilla?? Joo, ei todellaakaan on vastaus!! Sanoo, että on kahdenlaisia ihmisiä, sellaisia joita saa potkia sohvalta ylös ja sellaisia joita saa pidätellä ettei liiku liikaa. Kuulun varmaankin jälkimmäisiin. Ukkokullan tehtäväksi kuulemma jää pidätellä mua, laittaa varmaan kotona lepositeisiin.

Kertoo tulevista hoidoista, sytostaattia 6x 3 vkoa, tarkoittaa että viikko sytostaattia ja kaksi viikkoa lepoa. Näitä siis 6x joten menee sellaisen 4,5kk ja sen jälkeen tulee sädehoito. Saan koko rahan edestä hoitoa, koska möhkäleeni on niin iso ja on levinnyt kainaloon. Kertoo tulevasta tukan lähdöstä, peruukeista jne. Olen varmaan vähän outo, mutta en malta odottaa tukan lähtöä. Mua on aina kiinnostanut tietää miltä näyttäisin kaljuna ja kohta sen tiedän. Treenaan muutenkin salilla usein pipo päässä, kukaan tuskin tulee ihmettelemään mitään kun teen sitä myöhemminkin.

Tämän jälkeen menemme vielä anestesiahoitajan luokse. Hän kertoo leikkauksen kulusta ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Päätän jaksaa tällä kertaa laskea ainakin kuuteen takaperin ennen nukahtamista. Viimeksi taisin simahtaa seiskan kohdalla. Kun kaikki mahdollinen ja mahdoton asia on käsitelty saamme lähteä kotiin (töihin).

Menemme Ukkokullan kanssa Kluuvin Fazeriin syömään salaatit. Sitten suuntaan salille treenaamaan ja Ukkokulta menee töihin. Teen hyvän treenin ja sen jälkeen riennän siskon kanssa kahville. Kotiin päästessäni alkaa soittorumba/viestittely kaikille. Yöllä en meinaa saada nukuttua, käyn aivan ylikierroksilla. Pää porisee asiaa mitä tänään kuultiin. Tärkein oli se, ettei syöpä ole levinnyt. Ja ettei tule kauaa salikieltoa. Ja että saan silikonit. Paljon asiaa..

Tiistai 31.5

Juttelemme Ukkokullan kanssa tulevista silikoneista, ne selkeästi mietityttää mua. Nauran, että sitten voi hänkin puristella tissiäni halutessaan missä vaan, missä se sattuu milloinkin olemaan (jos siis ei ole liiveissäni, siis tissi, ei Ukkokulta). Hän nauraa, että voi ottaa sen vaikka töihin mukaansa, laittaa taskuunsa ja puristella sitä sieltä. Pitäisiköhän sittenkin ostaa kaksi, toinen hänelle ja toinen itselle?? Kätevää, eiks vaan?? Alan epäilemään mielenterveyttäni!!