Perjantai 13. päivä

Tiistai 10.5

Olen varma, että pattini on kasvanut, Ukkokulta on samaa mieltä. Tapaan jälleen siskoni, kuvauksiin aikaa pari päivää. Hän lohduttaa, ettei se tunnu juuri miltään. Päätämme ettei rinnassa ole kuin kysta tms., ottavat sen pois ja kohta taas treenaan normaalisti. Onhan mun matka kohti 50v ja elämäni kuntoa vielä pahasti kesken, sinne on reilu vuosi aikaa paahtaa täysiä ja mähän paahdan. Mä tulen olemaan niin kunnossa, kun täytän 50v.

Perjantai 13.5

Kuvaus päivä, vihdoinkin!! Olen tätä odottanut, jumankekka että olenkin odottanut. Tajuan olevan perjantai ja 13. päivä. Ei haittaa, kuvaukset alta pois ja töihin. Ajelen Jorviin, saan helposti jopa parkkipaikan, yllättävää!! Laitan paljon rahaa parkkimittariin, ei yhtään mitään hajua kauanko siellä menee aikaa. En meinaa ottaa parkkisakkoa vaikka onkin perjantai ja 13. pvä, ei tunnu missään!! Kohta tuntuu, en vielä voi arvatakkaan kuinka tuntuu. Hyvä niin, koska olisin varmasti kääntynyt kannoiltani ja lähtenyt karkuun jos olisin arvannut.

Ensin on mammografi. Vasen tissini puristetaan mankelin väliin, parahdan, sattuu!! Mietin mitä siskoni mulle oikein valehtelikaan, vai ei muka tunnu missään. Päätän haukkua hänet!! Otetaan kuva jos toinenkin, väännetään ja käännetään. Sitten on oikean vuoro. Hoitaja tokaisee, että oikea tissi on huomattavan paljon isompi kuin vasen puoli. Kiitos huomautuksesta, tiedän sen ja tiedän myös että sisälläni oleva what ever on ISO!! Pyytää mua siirtämään mahaani vähän pois laitteen tieltä. MITÄ?? Joo, dieetti teki tehtävänsä ja onhan siinä vähän nahkaa roikkumassa, mutta jos ette saa kuvattua tissiä suht pienikokoiselta ihmiseltä niin miten hitossa sen teette naiselle joka oikeasti on vähän kookkaampi? Jätän kysymyksen väliin, mua ei edes jaksa naurattaa siinä vaiheessa. 

Seuraavassa vaiheessa huudan ja itken ja huudan. Ihmettevät mikä tuli? Vittu mitä hoitajia!! Mikäkö tuli?? Ihan vaan ruuvipuristin aivan saakelin kipeelle patille joka lähetteen mukaan oli lekurin tutkiessa 5x7cm ja siitä se on vielä kasvanut. Mikäkö tuli?? Tulee kohta nyrkki silmään jos vielä jatkatte!!

Kärsimys ohi, pääsen ultraan. Eikun kärsimys vaan jatkuu, mua veivataan joka asentoon, oikeaa kättä pään yläpuolelle. Ei pitäis muuten olla vaikeaa paitsi ihmiselle joka on viikkoa aiemmin treenatessa hajottanut jotensakin oikean olkapäänsä. Lääkäri tutkii ja tutkii, mä välillä pikkasen itkeä tirautan, sillai muka salaa vaikka räkä valuu lattiaan. Vähän hakusessa toi salassa itkeminen, täytynee harjoitella sitä vielä!!

Saatuaan ultrat tehtyä hän haluaa ottaa ohut- ja paksuneulanäytteet. Laitetaan puudutetta ja ohuella neulalla napataan näyte, nips naps vaan. Tehdään reikä ja otetaan neljästä kohtaa paksummalla neulalla näytteitä. Kuulostaa kuin olisi naulapyssyllä paukuteltu tissiäni. Piti oikein katsoa onko siinä nauloja pystyssä. Ei näkynyt.

Lekuri purjehtii pois paikalta ja hoitsu jää painelemaan haavaani. Hän on mukava, pirteä pieni punapää. Sanoo etten saa treenata tänään. Näkee ilmeeni ja kysyy: "Taidat treenata aika paljon?" Joo, mutta ilmeisesti en tänään vaikka oli suunnitteilla jalkapäivä. Tarkistan kantaani hänen mukavuudesta. Joo, on hän mukava edelleen!!

Lekuri purjehtii takaisin. Vaatii, että minulle on löydyttävä mahdollisimman nopeasti uusi aika, mieluiten heti ensi viikolla. Haluavat tutkia myös vasemman rinnan paremmin, kauhu alkaa valtaamaan sisuskaluni. Onko sielläkin jotain?? Kertovat näkyvän kalkkimuodostuman joka on vaaraton, mutta lääkäri haluaa tutkia myös sen.

Aika järjestyy heti tiistaille. Aika nopeaan ajatellen, että tilatessani tätä aikaa oli eka vapaa aika 4,5 vkon päästä. Käskevät soittamaan heti lähdettyäni omalle lääkärille soittoaikaa viikon päähän jolloin tulokset ovat tulleet. Lupaan soittaa ja tällä kertaa meinaan joka pitää lupaukseni. Nähdään sitten tiistaina, heippa.

Pääsen autoon, parkkiaikaa on jäljellä. Tarjoan sitä rouvalle joka parkkeeraa lähelleni. Sanoo tarvitsevansa pidemmän ajan eikä edes kiitä tarjouksesta. Pidän lippuni, en olisi sitä hänelle antanutkaan.

Autossa iskee ahdistus, tai se oikeastaan purkautuu. Romahdan täysin ja huomaan ulisevani kuin susihukkanen, haukon henkeäni ja pyyhin räkää naamaltani. En edes tiedä miksi itken. Yritän rauhoittua, pitää soittaa pomolle etten pääsekkään töihin. Saan käkisteltyä asiani puhelimeen, saan olla viikonlopunkin kotona jos tarvetta, mutta lupaan mennä kotia rauhoittumaan ja huomenna olen jo työkunnossa. Soitan lääkärille soittoajan, ajan kauppaan ja ostan jäätelön ihan vaan koska olen sen ansainnut!!

Kotona rauhoitun. Syön ja katselen tölsää. Puhelin soi. Lääkäri soittaa. Mitä ihmettä, vastahan kävin tänään kuvauksissa, tulokset tulee vasta ensi viikolla. Kerron tämän ja pahoittelen, että soitteli turhaan mutta pyydän soittamaan ensi vkolla uudestaan. Saa kerrottua minkä takia soittaa. Kuvien perusteella voi kertoa erittäin ikäviä uutisia. Mun on pakko istua, alko pyörryttämään. Mä en halua kuulla, tekee mieli katkaista puhelu. Niin?? Kuvien perusteella voidaan sanoa melko varmasti, että uutiset on huonoja. Niin?? Tarkoittaako tämä sitä, että mulla on syöpä?? Kyllä, valitettavasti se tarkoittaa just sitä. Mun maailmani romahtaa, mä romahdan mutta en voi tehdä sitä tän nuoren lekurin korvaan. Hän kysyy olenko yksin? Saisinko ketään seurakseni? Sanon soittavani miehelleni, jotta tulee kotiin. Lekuri jatkaa puhelua, kysellen töistä ja sairaslomasta ja muusta hölynpölystä joka sillä hetkellä ei jaksa kiinnostaa yhtään. Yritän lopettaa puhelun koska tunnen kuinka valtava ahdistus on tulossa maavyöryn lailla kohti päätäni. Ellen kohta saa lopetettua puhelua niin pääni räjähtää!! Sanon soittavani nyt miehelleni, soita sinä sitten viikon päästä uudelleen. Saan pidäteltyä itseni sen aikaa kun puhelu kestää ja heti sen loputtua huudan ja huudan ja huudan. Ulisen, vapisen, tärisen, melkein oksennan syövän ulos itsestäni.

Soitan Ukkokullalle ja ulisen hänen korvaansa, tule kotiin, mulla on syöpä, tule heti kotiin. Hän lupaa lähteä heti, sisuskaluni meinaa räjähtää, voin niin huonosti. On perjantai 13. päivä jonka tulen muistamaan ikuisesti!! Päivä sai aivan uuden merkityksen!!

Ukkokulta tulee, halaamme ja itkemme yhdessä. Pidämme toisiamme vaan kädestä ja olemme hiljaa, välillä itkemme. Syöpä yhdistää meitä vaikka onkin minun sisälläni niin se on yhteinen, yhdessä selviämme tästä!!