Elämme kovia aikoja

Lauantai 5.11

Jännittikö lie töihin tulo vai mikä oli, mutta nukuin ehkä kolme tuntia. Heräsin kolmen aikoihin, pyörin sängyssä kuunnellen Ukkokullan kuorsausta hentoja ääntelyjä ja ennen neljää kyllästyin ja menin sohvalle. Puoli viisi kyllästyin siinä makaamiseen ja nousin ylös. Tuntia ennen herätystä. Saattaa tänään hiukan väsyttää töissä.

Töihin mennessä on niin hyvä fiilis, että tekisi mieli huutaa: "Olen elossa." Mä selvisin tästä sytostaattirumpasta, pahoinvoinneista, väsymyksestä, ripuleista ja kaikesta paskasta mitä tähän liittyi. Olen ihmeen vähän kiukutellut (Ukkokulta myönsi tämän), vaikka eipä mulla tietty ole ollut mitään aihetta kiukutella, olenhan voinut loppu peleissä tosi hyvin. Ei varmaan mene kauaa, kun tää on mun ajatuksissani jo mennyttä, en todellakaan jää tätä murehtimaan.

Koska on jo marraskuu, niin ajatukset ovat jo ensi vuodessa ja silloinhan ostetaan uusi almanakka johon saadaan taas laittaa ylös kaikki riennot ja liikunnat. Mähän laitan ylös aina kun liikunnat ja yritän kerätä niitä vuoden aikana vähintään 250 kpl. Tänä vuonna mulla oli tavoitteena 300 kappaletta, vaan nyt se tavoite ei tule täyteen, koska on tässä ollut tänä vuonna kaiken laista muutakin, kuten Simo.

Olen saanut liitoltani vuosittain allakan jota olen käyttänyt ja olen ollut siihen tyytyväinen. Siinä on ollut pehmeät kannet ja siihen saa kynän mukaan joten on sekin aina mukana eikä tarvitse kynää olla etsimässä. Tullut allakka esni vuodelle ei sitten ollutkaan pehmeä kantinen, vaan se oli kovakantinen jossa ei ollut paikkaa kynälle.Valitin tästä Ukkokullalle joka tokaisi: "Elämme kovia aikoja." Joo, mutta ei niin kovia, että suostuisin käyttämään kovakantista allakkaa. Menen siis kauppaan jo ostan sen, en suostu siihen, että elämäni on kovaa.

Myös töissä on marraskuu aikaa jolloin ensi vuoden allakat tulevat ja meikä aina päällystä omansa jollain kivalla kuvalla, en halua sen olevan tylsän sininen. Olen ottanut kuvan aina Tieteen Kuvalehdestä ja se on ollut joku kuva avaruudesta. Nyt  katselin kuvia ja mikäs sieltä eteen tulikin. Hetken jopa harkitsin tätä, en tosin vakavissani, mutta olisihan tää ollut aika hyvä. En ehkä olisi kehdannut kaivaa allakkaa esille toisten aikana, joten jäi laittamatta tämä kuva.

Olisiko hieno päällys allakkaan? Käyttäisitkö? :-)

Laitoin sitten tälläisen kuvan. Nyt kehtaan kokouksissa ottaa allakkani esille, eikä tarvitse hävetä. :-)

Viime yön huonon nukkumisen takia olen illalla tosi väsynyt ja olo on kuin zombiella, mikä se sitte mahtaakaan olla. Käymme kaupassa, teemme ruokaa (molemmat omaamme, harvoin syömme samaa ruokaa) ja katsomme taas Fallia Netflixistä. Siinäpä se menee tämä ilta, ajoissa vaan nukkumaan josko huomenna olisi pirteämpi. 

Sunnuntai 6.11

Huomenna alkaa loma. Nyt ei kyseessä ole sairasloma vaan ihka oikea loma. Saan hengähtää tän kaiken loputtua ja ennen säteiden alkua jotka tulee rytmittämään päiviäni sitten viisi viikkoa. Viisi viikkoa on pitkä aika, 25 arkipäivää juoksen Syöpiksellä saamassa säteitä. Vaan ne ovat vasta kolmen viikon päästä, nyt en ajattele vielä sitä. Vaan ajattelen huomenna alkavaa lomaani ja sitä, että lähden ajelemaan kohti Kokkolaa, jonne on yllättävän pitkä matka ja se aika pitäisi saada kulutettua jotenkin. 

Keksin, että kyän hakemaas kirjastosta äänikirjan ja kuuntelen matkalla sitä. Sitten keksin, että äänikirjoja voi ladata myös omalle puhelimelleen ja kuunnella siitä. Omistan kyllä kannettavan cd-soittimen joten ei cd:t ole ongelma, mutta helpompaa tietty jos puhelimella voi kuunnella. Seuraavaksi sitten mietin, miten tälläinen äänikirja jutska onnistuu puhelimeen. Kyselen työkaverilta apua, hän tietää kaikesta kaiken tai ainakin paljon enemmän kuin meikäläinen nuori fiksu mies kun on. Ensin haetaan Storesta sovellus jolla sitä kuunnellaan. Ahaa, okey, siis mitä??

Katselen netistä kirjoja joita voisin haluta kuunnella, löydänkin sellaisen, eikä maksa paljoa. Joo, tuon haluan. Näytän työkaverille, että tässä olisi nyt kirja jonka haluan ladata puhelimeeni, mitä teen?? Hän katsoo löydöstäni ja sanoo: "Muuten hyvä, mutta tuo on E-kirja eli se pitää kyllä ihan lukea, ei sitä kukaan sulle lue." Nauran maha kipeänä, vajoan melkein pöydän alle nauraessani. Vai oliko se vaan häpeästä? Miten mä voin olla näin untama kaikesta tekniikasta, en osaa erottaa edes äänikirjaa e-kirjasta?? Toinen työkaveri sanoo: "Wilma lukee sulle sitä etupenkillä." Voi kun lukisikin, olisi se vaan kivaa. Vaan ei taida onnistua, Wilmalla kun on niin huono näkö. Päätän kuitenkin lainata kirjastosta perinteisen äänikirjan. Olen niitä ennenkin lainannut paljon. Pidän kuunnella niitä, esim lenkki sujuu oikein mukavasti kuunnellessa kirjaa. 

Auttaisko jos Wilmalla olisi lasit päässä??

Kotona alamme Ukkokullan kanssa tyhjentämään kämppää, tai olohuonetta, keittiötä ja eteistä. Huomenna alkavat tekemään sitä lattiaremonttia meillä, pakko saada lattia tyhjäksi. Myös eteisen kaappi pitää tyhjentää, koska joutuvat purkamaan kaapin saadakseen laminaatin myös sinne alle. Keräämme kengät kassiin, Ukkokulta on viemässä niitä parvekkeelle. Parahdan mihin sä viet niitä?? Parvekkeelle, vastaa Ukkokulta. Ei mun kenkiä ainakaan, vastaan. Miksei, ihmettelee toinen? Koska niille tulee siellä kylmä. Mutta eikös ne ole ulkokenkiä? Nehän viihtyy ulkona. Joo, hetken silloin tällöin, mutta 24/7, ei mun kengät ainakaan. Joten Ukkokullan kengät joutuvat parvekkeelle, mun sisälle. Nauran tätäkin taas maha kipenä, välillä ihmettelen omaa huumoriani. Tai sitä miten jaksankin nauraa Ukkokullan jutuille vielä näin kymmenen vuoden jälkeenkin näin paljon. Huumori onkin yksi meidän yhteinen kantava voimamme, se on samanlaista ja omituista, ihan parasta!! 

Laittelen itselleni eväitä huomista varten, matka on pitkä ja nälkä ehtii tulla kerran jos toisenkin. Tosin autolla ajaessa ei nälkää tule ollenkaan niin kuin muuten tulisi. Kaipa se johtuu siitä, ettei sitä tee mitään, senkun vaan istuu ja kääntelee rattia kun käännös tulee. Mutta evästä on kuitenkin oltava, en viitsi moneen kertaan olla pysähtelemässä ja käymässä kahvilla tms, koska Wilman joutuu joka kerta jättämään yksin autoon ja hän raukka saa paniikkikohtauksen yksin jäädessään. Joten eväät on paras vaihtoehto. Ja koska kämppä on aikas tyhjä, voi mennä ajoissa nukkumaan. Ellei sitten halua istuksia tässä ja näpytellä konetta. En halua, joten valikoin nukkumisen.