Kohta säteillään

Tiistai 15.11

Ensi viikolla aloitetaan sädetys eli se tarkoittanee sitä, että loistan kuin jouluvalot konsanaan. Vai sädehdin kuin aurinko? Ainahan mä olen kuin aurinko, yhtä hymyä. Josta tulikin mieleen rakas tyttäreni, joka aikoinaan tarhassa ollessaan sai omaksi merkikseen auringon. Muistattehan/tiedättehän tarhoissa, kun lapsilla on oma merkkinsä joka laitetaan sitten vaikka oman lokeron kohdalle? Kysyin häneltä onko sinun merkkisi sen takia aurinko, kun olet niin aurinkoinen tyttö? Rakas tyttäreni, kolme vee vastasi: Ei, minun aurinkoni on aina välillä pilvessä." Nauratti silloin aivan hitosti, mutta en tietenkään voinut alkaa nauramaan. Ajattelin vaan hiljaa mielessäni, että siinä olet kyllä oikeassa rakas lapseni, aurinkosi on todellakin aina välillä pilvessä.

Menen töiden jälkeen syöpäklinikalle TT-kuvaukseen joka tarkoittaa sitä, että katsovat mihin kohtaa mua sädettävät. Aikoinaan joskus ammoisina aikoina on sädetetty suunnilleen päästä varpaisiin ja suunnilleen toivottu, että ainakin joku osuu kohdilleen. Nykyään se on hyvin täsmä sädetystä, katsotaan tarkkaan paikat jotka tulevat sädettä saamaan ja muut paikat jäävät ilman.

Istun odottelemassa sudokua tehden. En uskalla edes vessaan mennä, ettei vaan sillä välillä huutele mun nimeäni. Saankin istua odottamassa melkein puoli tuntia ennen vuoroani. Näen ihmisten menevän jonnekin ja pian tulevan jo poiskin. Jos he kävivät sädettämässä itseään, niin ei siinä tosiaan kauan mennyt. Jos itselläni kone pysyy ehjänä, niin ehkä käynnissä ei tosiaan kauan mene.

Vihdoin pääsen sisälle, riisun yläkropan ja hyppään laverille. Kädet joudun laittamaan pään yläpuolelle ja toivon ettei toimenpide tule kestämään kauaa. Asento ei todellakaan ole ihmistä varten. ei ainakaan sellaista varten jolla olkapää leikattu kaksi kertaa. Makaan laverilla, kone liikkuu muutaman kerran eteen ja taakse, samalla se kai mua skannasi. Yläpuolellani on kolme punaista kirkasta valoa joiden oletan olevan valot joista katsotaan kohdat mihin sädetetään.

Suunnilleen tälläisessa laitteessa olin. 

Hoitaja tulee laittamaan tisseihini tatuointipisteet, molempiin tisseihin (hah, vaan toiseen koska toista ei ole) ja keskelle. Ne punaiset valot sitten varmaan pitää osua näihin pisteisiin. Eli toisin sanoen, oliko ne punaiset valot sitä sädettä? En tiedä, mutta se varmasti tulee selviämään mulle vielä. Hoitaja ihailee tatuointiani, ei ollut ainoa sitä ihaillut. Moni hoitaja ja lekurikin on sitä jo kehunut. Ja mikäs on kehuessa, se on todella kaunis ja hienosti tehty. Jos haluatte itsellenne uuden tatuoinnin, niin voin suurella sydämmellä suositella luottotatuoijaani Teemua.

Kotona jatkuu yllätys yllätys pyykin pesu ja tavaroiden paikoilleen laitto. Saamme huoneen tyhjäksi ylimääräisestä tavarasta, vastahan ne siellä oli levällään ja pinossa kolme ja puoli kuukautta. Hitsi miten sitä voikaan nauttia omasta kodistaan, kun se on jälleen normaalin näköinen. Mitä se lie sitten tarkoittaakaan.

Keskiviikko 16.11

Mulla on tapana nykyään tehdä sudokua junamatkoilla. Tää on oikeastaan aika ajoittaista, joskus teen sudokuita monena päivänä peräkkäin kunnes tulee aika lukea kirjaa. Harvemmin katselen kännyäni, varsinkaan aamuisin. Olenhan just aamupalaa syödessäni ollut koneella. Tää oli alustus sille, että kirjoitan sudokulehteeni muistiinpanoja jos mieleeni tulee jotain sellaista mitä haluan muistaa myöhemminkin ja jonka tiedän unohtavani muuten. Mutta hyvin usein (lähes aina) käy myös niin, etten muista katsoa sitä lehteä mitä olen laittanut ylös. Nyt kuitenkin muistan sitä vilkaista ja siellä lukee: "Mulkaisi pahalla silmällä." Hhmm, mitäköhän tää tarkoittaa?? Meni hetki ja muistan.

Aamuisin junat ovat yleensä tupaten täynnä, istumapaikat ovat harvassa. Mutta koska minäkin maksan matkastani kuten kaikkien muidenkin pitäisi, on myös mulla silloin oikeus istua jos penkeillä on tilaa. Ja koska lähes aina vain ne keskimmäiset penkit ovat vapaina, pitää sinne könytä. Niin tein siis tänäkin aamuna. Ja reunalla istuva nainen tuhahti niin närkästyneenä, että jos edessään olisi ollut synttärikakku kynttilöillä, olisi ne kynttilät varmasti sammuneet. Tästäkös mä välitin? No en todellakaan.

Matkan aikana vaihdan asentoa ja samalla takkini hiha koskee vieressäni istuvan ladyn takkia. Hän katsoo hihaansa, suurella eleellä pyyhkäisee hihaansa kuin se olisi pahemminkin saastunut. Tässä vaiheessa itsekin huokaisen ääneen, suuren ääneen huoh!! Jos oikeasti on noin vaikeaa olla yleisissä kulkuneuvoissa, niin olisko aika vaihtaa autolla matkustamiseen?? Vai olenko mä vaan liian herkkä?? Saattaahan se niinkin tietty olla..

Töiden jälkeen menen salille treenaamaan selän ja rinnan. Näen samalla tuttuja, jäädään vaihtamaan kuulumisia ja vähän halitaan. Ihanaa nähdä, että on elämässä ainakin jotain pysyvää. Nimittäin ihmiset jotka haluavat treenata ja pitää itsestään huolta. Tuntuu kuin kotiinsa tulisi.

Tehdessäni taas tasapenkkikonetta rinnalle, katson rintaani. On lähes koomisen näköistä, kun vasen eli oma alkuperäinen tissini maatessa leviää/laskeutuu sivulle. Sitten taas silikoni versio on kaikkea muuta kuin leviävää mallia, se on siinä missä on ja siinä se pysyy, sama makaatko vai oletko pystyssä. Se häiritsee mua, tuskin ketään muuta. En jaksa uskoa, että ketään kiinnostaa vanhahkon, kaljun naisen tissit tai tissittömyys. Mutta itseäni se häiritsee. Ja samoin häiritsee se, kun treenatessa saattaa olla treenitoppi päällä. Nykyään kun ei sitä omaa tissiä ole toisella puolella, ei myöskään ole ns.rintavakoa. Jokainenhan meistä tietää, että rinta alkaa ylempää kuin siitä mitä siellä "kupissa" on. Tämäkään tuskin muita häiritsee kuin itseäni, mutta se riittää mulle, että se häiritsee itseäni. Usein joudun varmistamaan, että paita on kunnolla päällä, ettei vakoa tai sen puuttumista huomaa. Treenin jälkeen lähden kotiin murehtimaan tissittömyyttäni.

Välillä tissittömyys voi olla iso asia. Mulle se on sitä erittäin harvoin, en juurikaan mieti asiaa, miksi miettisin. Sitten kun se vaivaa, se vaivaa isosti. Ja tiedän, ettei se ketään häiritse paitsi itseäni. Ja olishan se nyt kumma jos se toisia häiritsisi. Vaan on kuulemma sellaisia miehiä, jotka eivät voi hyväksyä naista ilman rintaa, niin sanottuja tissimiehiä. Itse saan olla onnellinen Ukkokullastani, jolle ei ole merkitystä sille, onko hänen murullaan tissi vai kaksi, sama muru olen kuitenkin. Ei meidän rakkaus toisiamme kohtaan ole tissistä kiinni, yhtä vähän kuin mun itsetuntoni on hiuksista kiinni. Ja ei se saa olla myöskään tissistä kiinni. Johan se nyt on kumma jos mun tarvitsee treenatessani miettiä tissejäni. Nyt se saa loppua, ei ne tissit mua määrittele mitenkään. Kyllä se kyykky ja penkki kulkee ilman tissiäkin. Joten jos näette salilla jonkun ilman paitaa ja tissiä, niin se todennäköisesti olen minä. Sittenhän nähdään ketä häiritsee nainen joka treenaa vaikka ei ole toista tissiä!!

Tässä näkyy hyvin se tosiasia ettei toista tissiä ole, eikä taida edes tulla 

Vaikka tottahan me jokainen tiedetään, etten tule sitä koskaan tekemään, olemaan salilla ilman paitaa. Vaan olihan niitä topless-tarjoilijoitakin joskua ammoin muinoin, itse en kyseisiä tarjoilijoita koskaan nähnyt ja sitä buumia aina ihmettelin, mutta kukin tekee työt tavallaan. Olisi se vaan aika erikoista, jos potilaitakin hoidettaisiin ilman paitaa, meinaa hoitaja olisi ilman paitaa. Potilas joutuu varmaan useinkin olemaan, mutta tuskin hoitaja sentään. Paranisiko psyykkisesti sairas sillä, että omahoitaja keskustelisi kanssasi tissit paljaana?? Tuskinpa ja kiitos, en meinaa sitä(kään) kokeilla. Ajatuksena jo aika hulvaton, vai mitä mieltä olette? Hammaslääkärissa lääkäri tonkii suutanne ilman takkiaan? Helpottaisiko hammassärky ja jomotus?? Ja miten hitossa nää jutut lähti taas näin korkeatasoiseksi? No, täältä blogista on turhaa kovin tasokasta juttua edes kuvitella lukevansa, joten tää menee ihan loistavasti entisten juttujen perään..

Menisikö olut väärään kurkkuun jos tarjoilija olisi ilman yläosaa??