Tervetuloa vitamiinit

Torstai 17.11

Huomenna tulee kolme viikkoa edellisestä ja samalla vihoviimeisestä sytostaatista eli se tarkoittaa sitä, että saan aloittaa taas syömään vitamiinia sekä ylimääräistä proteiinia. Nämähän olivat kiellettyjä sytostattihoidon eli kahdeksantoista viikon aikana, koska ei ole tieteellisesti tutkittu miten ne vaikuttavat toisiinsa. Huomenna siis tulee täyteen juurikin tuo kahdeksantoista viikkoa ja meikä aloittaa syömään vitamiininsa ja proteiininsa aivan kuten ennen hoitoakin.

Joku saattaa olla sitä mieltä (ja varmasti onkin ja ei haittaa), ettei kannata syödä, koska saattavat vielä rasittaa maksaa. Itselläni taas kun ei ole kertaakaan maksa-arvot nousseet hoidon aikana, en todellakaan jaksa uskoa niiden nousevan nytkään. Eri asia saattaisi olla, jos käyttäisin alkomahoolia, vaan kun en käytä sitä ollenkaan, niin sallin itselleni vitamiinit ja proteiinin. Vitamiinit mitä käytän ovat sinkki, b-vitamiini, d-vitamiini, c-vitamiini ja magnesium. Olen käyttänyt myös omegaa, mutta luulen sen jäävän nyt tauolle. Proteiineista käytän herneproteiini sekä soijaproteiinia, näissä ei kummassakaan ole maitoa missään muodossa. Maitohan ei mulle sovi millään muotoa, joten sen takia nämä proteiinit. Olen oikeasti näitä jo odottanut saavani taas käyttää, siksi onkin kivaa, että huomenna se päivä sitten koittaa.

Itse virkkaamani kori vitskuille :-)

Hiukseni ovat alkaneet kasvaa, tuntuu että ne kasvaa ihan silmissä. Aiemmmin hiukseni tuntuivat kovilta ja karheilta, nyt ne tuntuvat pehmeiltä kuin vauvan pylly. Väri tuntuisi olevan valkoinen, tosin se taitaa tummeta kasvaessaan. Taidan saada luonnon oman raidoituksen. Teen yhtenä iltana vesikampauksen ja otan siitä kuvan. Laitan sen tyttärelleni, mukaan viestin, että tein vesikampauksen. Vastauksena tuli: "Mikä se on?" Nauroin ääneen, tunnen itseni ikivanhaksi. Kohta saan ehkä jo laittaa hiukseni pompulalle, tehdä letit tai kampauksia. No, ehkä siihen menee vielä hetki, vai mitä mieltä olette, saisko nää jo letille??

Käteni ollessa tosi turvoksissa, olen miettinyt voisiko se johtua myös ruokavaliosta eli siitä, että en pysy omassa, terveellisessä ja puhtaassa ruokavaliossani. Tuntuu, että jos syön sokeria tai vehnäjauhoa sisältävää ruokaa, käsikin turpoaa. Omassa ruokavaliossahan ei kumpaakaan kuulu, mutta se ei valitettavasti tarkoita sitä ettenkö niitä olisi syönyt. Tätä asiaa pitää kysyä huomenna fyssarilta, hänen luulisi asiasta tietävän. Käsi on ollut todella kipeä, olen käyttänyt hanskaa päivittäin, mutta hihaa en ole pitänyt. En koe saavani siitä mitään apua, käsi ei ole turvoksissa ylhäältä saakka, kyynärpäästä alaspäin vaan. Kunhan saisin sen joskus vielä kuntoon, niin se olisi enemmän kuin sata jänistä.

Aika moinen sämpylä ja hiton kipeekin vielä. 

Töiden jälkeen menemme ystäväni kanssa vielä lenkille eli minä otan sauvat mukaan ja näin tulee jälleen yksi merkintä heiaheiaan. Tällä hetkellä mulla on sauvakävelyjä tälle vuodelle 38 kappaletta eli tarvitsen niitä vielä 11 kpl, jotta saan 50 kerran mitalin ja senhän mä haluan. Kuulostaa hullulta tavoitella jotain virtuaalisia mitaleita, mutta se ei haittaa. Näin mä saan motivaatiota liikkua monipuolisesti ja sehän on pääasia. Ja mitä enemmän liikun, sitä enemmän saan mitaleita. Ja voin pitää omia mitalikahveja vaikka joka kerta kun saan sellaisen. Ihanan monta syytä syödä jotain sopimatonta, kättä turvottavaa ja mahaa pöhöttävää. Nyt vaan liikkumaan entistä enemmän.

Perjantai 18.11

Tänään on virallisesti mennyt 18 vkoa sytostaattihoitoa eli se on nyt lusittu ja done. Vaikka edellisestä kerrasta on jo kolme viikkoa, lasketaan nämäkin viikot vielä hoitoon, koska sen katsotaan pysyvän elimistössä sen aikaa. Sen takia tiputusten väli on sen kolme viikkoa. Lääkäri sanoi ennen hoidon alkua, että paino tulee nousemaan keskimäärin neljä kiloa. Muistan kuinka mua nauratti moinen lausahdus, ajattelin, että niin varmaan joo. Itsestäänhän se on kiinni, jos haluaa syödä mitä vaan ja lihoo sen takia, niin mitä sitä lääkitystä syyttämään. Voi kuinka naivilta ajatukselta se nyt tuntuukaan. Eipä tosiaan silloin tullut mieleen, kuinka hitaalle aineenvaihdunta voi mennä, sehän suorastaan lopetti toimintansa kokonaan. Ja kuinka ylimääräinen ruoka maistui jos ylipäätään mikään maistui.

Jos nyt olisin samassa tilanteessa kuin silloin, lääkäri sanoisi nyt samat sanat itselleni, niin ei mua naurattaisi, ei todellakaan. Vakavana nyökyttelisin ja myötäilisin, niin saattaa tosiaan käydä. Tai saattaa sitä tulla enemmänkin kuin sen neljä kiloa. Jos tarkkoja ollaan, niin mulla tuli neljä ja puoli kiloa lisää painoa. Osa on ihan varmasti nestettä, mutta kyllä sinne läskiäkin mahtuu. Sinne mahtuu monta jäätelöä, muutama ranskalainen ja uunimakkarakin mahtuu mukaan. Majoneesia, leipää, keksiä, monta keksiä. Pari pullaa ja ehkä jotain kakkua, piirakkaa tai leivosta. Kuka niistä lukua pitää, ei se mitään hyödytä. Nyt ollaan tässä, jopa aika ikävässä tilanteessa, meinaan ei meinaa mahtua vaatteet päälle. Ei ole enää useita farkkuja jotka mahtuisi, monia trikoita olen joutunut laittamaan myös syrjään. Ja kaikesta saan syyttää vain ja ainoastaan sytostaatteja. Tai ehkä ihan hiukan saan kurkistaa myös peiliin, sillain nopeaan ja vain vilkaista. Tuijottamaan ei kannata aloittaa, tulee vaan paha mieli.

Tänään on sitten fyssarille aika taas. On viikon ainoa vapaapäiväni ja mulla on fyssari jo yhdeksältä eli en kovin myöhään saa nukkua tänäänkään. Toisaalta, tuskin nukkuisin jos voisin, joten sama se on herätä ajoissa, niin ehtii tehdäkin jotain tän päivän aikana.

Fyssari saa ihanasti kättäni auki, tiesin voivani luottaa häneen. Olenkin kuulemma fyssari toivepotilas, hoitovasteen saa heti eli hyöty on heti nähtävissä. Kysyn myös ruokavalion merkityksestä käden turvotukseen ja hän sanoo sen olevan mahdollista. En ollut itse asiassa ainoa, joka on huomannut sokerin vaikuttavan turvottavasti. Joku toinenkin oli tehyt saman havainnon. Suolahan tunnetusti kerryttää nesteita kroppaan, mutta ei se suinkaan ole ainoa pahis. Myös sokeri ka vehnä tekee sitä eli toisin sanoen hiilarit ja niistä ne pahikset. Jopa hedelmistä saatava sokeri voi olla pahasta joten pitänee vähentää niidenkin syömistä. Ne kun ovat olleet nyt itselläni suosiossa, vaan ei ole enää tai ei ainakaan siinä määrin mitä nyt on ollut.

Fyssarin jälkeen menen salille, onhan jalkatreenin aika. Kokeilen kyykätä ja saankin kolme sarjaa aikaiseksi. Paino on jälleen hurjat 50kg, vaan mitä väliä? Olisin ehkä jaksanut isommallakin kuormalla, mutta nyt opettelen sitä armollisuutta. On annettava kropalle aikaa toipua, mun on pakko muistaa etten ole priima kunnossa nyt, onhan vikasta sytosta vasta kolme viikkoa ja kroppa ei taatusti ole siitä vielä selvinnyt. Ja olenhan mä treenannut melkein koko aika, muutamia väliviikkoja tullut pakostakin kuin vointi on ollut niin huono. Mutta heti kun vaan olen kyennyt olen salille taas mennyt. Ja montako flunssaa tai pöpötautia olen saanut? En ainuttakaan. En kertaakaan ollut sairaalahoidossa, en juurikaan sairaslomalla ja liikkunut olen aina kun olen voinut/jaksanut. Joten ihan turhaan (kuten tiesinkin) varoiteltiin ja sanottiin ettei saa mennä salille. Sanoin jo silloin ja sanon uudestaan, ainoa mitä haittaa voi liikunnasta olla on se, että liikuntakärpänen saattaa purra ja siitä voi tulla elämäntapa. Se saattaa olla suuri riski, jos ei ole liikunnallinen aiemmin ollut ja sitä sitten olisikin.

Olen ollut tällä viikolla tois väsynyt, johtuneeko sitten siitä, että olen taas töissä ja aamuisin herään aikaisin. Joudunkin ottamaan tänään päikkärit salilta tullessani. Ja energiaa tarvitaankin, sillä siskoni rakkaan, rakkaan poikansa kanssa tulee illalla kylään. Pääsi tätsy taas pusimaan ja halimaan, ei taida mikään olla parempaa kuin lapsen into pusutella ja halia. Luulen tiedän meneväni aivan sekaisin, kun joskus saan lapsenlapsia. Vielä ei ole niiden aika, tai mun mielestä olisi, mutta tässä tapauksessa mun mielipiteellä ei taida olla juurikaan väliä. Mä jaksan odottaa, hyvää jaksaa odottaa. Ja onhan mulla rakas siskonpoika, tuo tätsyn mussukka.

Me leikitään, ajellaan autoilla, kuunnellaan taas keuhkot ja katsotaan korvat, saadaan ja annetaan lääkettä. Ja syödään joulutorttuja joita tyttäreni paistaa. Ja kukas se juurikin äsken mietti sitä, miksi se paino on noussut?? Pitääkö sinne peilin eteen mennä heti saman tien?? Kohta joo, ensin leikitään ja halitaan ja pusitaan.