Tähän alkuun kerron, että
tänään 4.11 (perjantaina ilmestyi ja on vielä viikonlopun myynnissä eli ehtii
hakemaan ja lukemaan jos kiinnostaa) oli juttua meikäläisestä Ilta Sanomissa. Kerron
lisää, kunhan ehdin ”oikealle” päivälle. Mutta nyt taas jatketaan siitä, mihin
viimeks jäätiin eli lauantaille..
Näillä kuvilla ei ole tarkoitus pelotella lapsia!! |
En jaksa lähteä ulos sen enempää, mitä Wilman kanssa
tarvitsee käydä. Ukkokulta saa käydä kaupassa ja hoitaa eväät mulle. Ja hän
kilttinä Ukkokultana tuo sitä mitä pyydän. Evästä jolla ei ainakaan turvotuksia
pois saada, cookies-keksiä ja jäätelöä. Nyt tekee sen verran mieli herkutella,
olenhan mä oikeasti ansainnut tämän. Johan lekurikin sanoi, että tulee paino
nousemaan. Ja koska on paha olo, pitää sitä jollain lailla helpottaa. Vaikka ei
edes ole pahaa oloa, mutta näillä eväillä se saadaan viimeistään hankittua.
Olen mestari keksimään itselleni selityksiä miksi saan vedellä herkkua herkun
perään ja sen jälkeen itkeä kuinka ei turvotukset lähde ja maha kasvaa jne jne.
Mullahan on tähän hyvä syy ja sitä käytän loppuun saakka. Vaan lupaan ja
vannon, että tähän tää sitten jää. Ei enää selityksiä, ei tiputuksia, ei
turvotuksia, ei turhia mässäilyjä. Mutta vasta huomenna, ajatellaan sitä sitten
huomenna, ei tänään koska tänään nautitaan cookies kekseistä. Olen aina
sanonut, että jos joskus kuolen tukehtuen noihin kekseihin, kuolen onnellisena.
Huolestuttavaa, eikö??
Jottei eväät olisi pelkkää jäätelöä ja keksiä, syön
välillä terveellisesti, marjoja. Tosin sinne saattoi eksyä mukaan hiukan
soijavaniljakastiketta, mutta mitäpä tuosta. Marjat ovat ainakin terveellisiä,
yksin tai kastikkeella syötynä.
Päivä menee sohvalla maaten, katsomme (syönnin)
välissä tölsää, tällä kertaa vuorossa on Netflix-sarja nimeltä Fall, jota
olemme aiemminkin seuranneet. Nyt siihen oli tullut lisää jaksoja, joita piti
katsella pois. Välissä joutui ottamaan päikkärit, ei tuntunut riittävän eilisen
illan ja yön unet. Pahoinvointi loistaa poissaolollaan, lieneekö syynä hyvä
ruokavalio vai mikä, mutta sitä en kaipaa yhtään. Olen ennenkin sanonut ja
toistan jälleen itseäni, kaiken muun siedän, vaan en pahoinvointia. Se on
vaivoista kamalin, vaikka hammassärynkin ottaisin mieluimmin. Tai jos sen
saisin, niin mieli ehkä muuttuisi, mutta tällä hetkellä olen aivan hiton
iloinen, ettei mulla ole kumpaakaan vaivaa.
Ja tämä kaikki onneksi kestää niin vähän aikaa, ettei
ehdi edes tottua. Muistan aina ajan, kun särki aina olkapäitä ja käsiä,
hermosärkyä, sitä kesti vuosia. Särky oli sulle normaali olotila ja kun sitä ei
ollut ihmettelin mikä mua vaivaa, kunnes tajusin ettei särje mikään paikka.
Särkyynkin tottuu, valitettavasti. Mutta pahoinvointiin, siihen ei kukaan voi
tottua. Ja tässä vaiheessa mietin kaikkia raskaana olevia naisia jotka siitä
kärsivät. Ja tietenkin kaikkia jotka pahoinvoinnista kärsii, mä olen teidän
henkisenä tukenanne. Mä tiedän mitä joudutte kärsimään, valitettavasti.
Sunnuntai
30.10
Termostaattini on sekaisin. Olen kekäleenä ilman
hikoilua. En saa nukuttua tässä lämmössäni ja heräänkin kahdelta yöllä. Pyörin
sängyssä kuin väkkärä ja aikani siinä pyöriessä annan periksi ja menen
sohvalle. Katson kelloa vielä neljältäkin, eli ainakin kaksi tuntia tuli
valvottua. Ehtii siinä miettiä asiaa, jos toistakin. Mitä mietin? Ei mitään
aavistuskaan, varmaan seuraavan treenin kulkua.
Eilen sain kuulla, että täällä meilläpäin pelataan
tänään laadukasta kiekkoa. Sitähän pitää tietenkin mennä katsomaan. Vaikka yön
olen puoliksi valvonut, ei auta, jääkiekko mennään katsomaan. Onhan kyseessä
9-vuotiaat kundit jotka pelaavat tosissaan siitä, kuka niitä maaleja tekee ja
kellä on suurin sämpylä eväänä pelien jälkeen. No ei vaan, en mä tiedä enää
minkälaisia ajatuksia yhdeksän vuotiailla jääkiekkokundeilla on, vaan olen
mäkin seissyt/istunut/katsonut useampia tunteja ja pelejä aikoinaan, kun
kundini pelasi kiekkoa vuosia. Kiekon peluu on aina mukavaa katsottavaa ja
tänään menen katsomaan tyttäreni kummitädin pojan peliä ja samalla näen hänen Mummaansa/ Mummoa/ Isoäitiä? Hei M, kuinka sua kuuluu nimittää?
Tapaaminen oli lämminhenkinen, miksipä ei olisi,
olemmehan olleet samaa sukua joskus ja yhteinen nimikin meitä yhdistää. On vaan
jotensakin hienoa tavata ihmisiä menneisyydestä, sellaisen 20 vuoden takaa. Ja
on kuin aikaa ei olisi tässä välissä ollutkaan, ei meistä kummastakaan voisi
sanoa, että on mennyt kaksikymmentä vuotta. Ainoa mikä olisi ehkä muuttunut,
oli vaatteidemme koko ja malli. Ehkä joskus on ollut pienempää vaatetta päällä
ja varsinkin erinäköistä. Tää muoti, kun menee niin nopeaa vauhtia eteenpäin.
Hah hah, niin kuin mä muodista mitään ymmärtäisin.
Katsomme
peliä, maaleja tulee kotijoukkueelle ja vastustajalle tasaisesti. Niin
tasaisesti etten lopputuloksesta tiedä, mutta tällä kertaa seura oli tärkeintä.
Ja kävimme vilun tullessa teellä/kahvilla kahvilassa. Halleilla kun on
yllättävän kylmä, ellet satu istumaan Hartwall-areenalla. Oli tosi mukavaa
nähdä ja päivittää kuulumisia. Odotan seuraavaa kertaa, ehkä vierasjoukkue ei
saanut vielä tarpeeksi köniinsä vaan haluaa tulla ottamaan uusintaottelun,
silloin olen jälleen paikalla.
Saan Ukkokullan innostumaan kaappien siivouksesata. Mikähän
ihmeen into mulla on kaappeja siivota? Niin kuin ne romut siellä häiritsisi?
Vaan kun ne häiritsee ja ne on nyt saatava siivottua. Teemme erilaisia pinoja,
roskiin, Uffiin, kirpputorille, kaatopaikalle. Mietin mitä joistakin tavaroista
voi pyytää vai voiko mitään. Päätän laittaa menemään taas kahvipaketin
hinnalla, näin pääsemme eroon turhista tavaroista ja samalla saamme kahvia, jos
saamme. Varmaahan se ei tietty ole, mutta kokeillaan.
Illalla menen ystäväni kanssa kävelylle.
Pahoinvointi on edelleen kadoksissa enkä ole paljoa perään huudellut. Nautin
tästä, hyvästä vaikkakin väsyneestä olosta. Mutta kävelylle meinaan jaksaa
lähteä, vaikka keuhkoja ahdistaakin. Ja ahdistaa niitä sen verran koko
matkalla, että tuntuvat tulevan rinnasta ulos. Pysytte nyt siellä missä teidän
paikkanne on, ei yritetä muuttaa muualle. Riittää, että olen jo ilman tissiä,
keuhkoni haluan pitää paikallansa. Saamme lenkin tehtyä ja taas voi hyvillä
mielin mennä sohvalle makaamaan. Meistä taitaa taas tulla parhaat kaverit
sohvan kanssa, minä ja sohva, vain minä ja hän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti