Onnenonkija

Keskiviikko 20.7.

Väsymys on väistynyt ja olo on jälleen normaali. Ja koska jäi salit väliin alkuviikosta, niin menen sinne tänään, pumppaan olkapäät ja ojentajat turvoksiin.

Näitä kävin pumppaamassa :-)

Salilla taas mietin ja katselen sivusilmällä peiliin, näkyykö kaikille, ettei rintani olekaan tavallinen, vaan se on tekaistu silikonista. Vaikka kuinka tuijotan, otan kuvankin, niin ei, olen varma ettei kukaan huomaa mitään. Enhän itsekään huomaa tai huomaisi ellen tietäisi asiasta. Voin siis jatkossakin treenailla huoletta sen asian suhteen. Ja tiedänhän mä, ettei kukaan koskaan ole kiinnostunut mun rinnoistani vaikka ne olisi tennissukista tehty, mutta se tunne.. Tiedättehän sen tunteen, kun sä ite tiedät housujen persauksissa olevan suklaatahran ja vaikka kuinka tiedät, ettei se näy kellekään niin sä ite tiedät sen olevan siellä. Se tunne, että kaikki tuijottaa just sun persettäs jatkuvasti, siis just se tunne.. Sä tiedät..

Hyvät treenit saan tehtyä, ihan ilman kenenkään tuijottelua. Tosin kun käyn työpaikan salilla, niin harvoin siellä on edes ketään mun lisäkseni. Ja yksinään treenaavana on vähän huono joutua tuijottelun kohteeksi, ellei sitten itse tuijottele itseään peilistä. Samalla arvostelee mielessään, että ei taida tollakaan olla ihan kaikki tissit liiveissä, miten se kehtaakin tulla tänne treenailemaan. Tai sitten voi ihaillen tuijottaa itseään ja miettiä, että kehtasipa tuokin vaan tulla tänne vaikka näyttäis olevan toinen tissi luomu ja toinen jotain muuta. Tai näyttää peilikuvalleen keskisormea tai olla katsomatta itseään ja keskittyä treenaamiseensa. Sitä voi joka kerta valita millä mielellä sinne menee ja mitä ajattelee. Helppoa sanoa, vaikeampaa ehkä toteuttaa..

Ei erota mitään, eihän?

Oletteko koskaan miettineet mitä tarkoittaa sanonta onnenonkija? Minäpä mietin ja katsoin oikein wikipediasta mitä se mahtaa sanoa asiasta. Siellä oli kolme mahdollista tarkoitusta asialle. Onnenonkija voi tarkoittaa suomalaista romanttista komediaa vuodelta 2016. Tai Ahti Lammen albumia vuodelta 1981 (never heard) tai Aku Ankan (tästä olen joskus kuullut) taskukirjaa nro 353. Tai sitten onnenonkija voi olla tällainenkin, ei voi tietää..

Torstai 21.7

Ei sivuoireita, ei etuoireita eikä takaoireita, ei sitten mitään. Millä mä kehun olevani sytostaattihoidossa jos ei mulla ole edes pahaa oloa väitteeni tueksi?? No, ehkä mun ei tarvi retostella asiasta kellekään.

Tarkoitus oli mennä aamusta punkteeraukseen, mutta koska tissini kuivui kuin sahara en pääse enää sinnekään Menen kuitenkin fyssarille käymään, hän ainakin haluaa tavata mua ja kuulla olostani. Hänelle voin valittaa, mutta kun ei vaan ole mitään valittamista. No, jos vähän liioittelen vaikka alkuviikon väsymistäni, saisikohan sillä muutaman säälipisteen?

Hän haluaa taas katkoa niitä mun kuivuneita imusuoniani, ihme tyyppi. No katkokoon, en mä niillä mitään teekkään, kipeitäkin ovat kuin mitkäkin. Ja ainahan mulla on kädessä parempi olo hänen katkoilun jälkeen, niin mielellänihän mä siellä käyn. Tänään käsi ei ole edes niin kireä kuin aiemmin, josko sekin alkais helpottamaan. Tosin fyssari, joka ei ole ihan positiivisimmasta päästä muistaa sanoa, että saattaa se mennä pahemmaksikin vielä sytostaatin saannin johdosta. Mutta mä en ala murehtimaan asiaa, koska saattaa olla ettei se mene huonommaksi. Molempiin on mahdollisuudet yhtä hyvät. Mä liputan parantumisen puolesta.

Saan ohjeeksi alkaa puristelemaan tissiäni. Jos mulle olisi annettu ennen tätä diagnoosia ohjeeksi puristella tissiäni, niin olisin varmaan nauranut ja ulkoistanut asian Ukkokullalle. Mutta nyt mä puristelen, rutistelen ja painelen sitä kuivaa, kireää ruttukasaa ihan itsekseni. Entä miksi niin pitää tehdä? Ettei sinne tulisi kiinnikkeitä ja estetään arpikudosta jne. Tai ainakin mä luulen niin, en mä varma ole. Mutta teen työtä käskettyä, puristan, väännän, painan ja runttaan. Onpa mukavaa tekemistä samalla kun illalla sängyssä lueskelee kirjaa.

Illemmalla käyn ystäväni kanssa lenkillä. Päivitellään samalla kuulumisia, ihmetellään sivuoireita joita ei ole ja parannetaan samalla maailmaa. Vielä vähän pidempi lenkki ja oltais varmaan parannettu tää syöpäkin. No, en kerralla sitten.

Perjantai 22.7

Aamulla koiruus löytää maasta jotain pientä ja särkynyttä vaan ei sisältöä enää ole. Näemme linnun munankuoret, liekö poikanen olisi sieltä kuoriutunut. Tai sitten vaan naapuri oli tehnyt aamiaismunakasta ja laiskuuttaan heittänyt kuoret pihalle, ei voi tietää. Naapuri talossa meinaan jollakin on tapana tuoda ”sähkö/postikaapin” päälle jogurttia tai kermaa tms, jotta joku sitten sotkisi niitä maahan ja jokuhan yleensä sotkee. Tai sitten itse tuoja (näin hänet, aikuinen mies) sotkee itse niitä. Kerran näin siinä paketin herkkusieniä.  Oikein odotin mikä sotku siitä olisi saatu aikaan, mutta joku fiksumpi oli ilmeisesti ehtinyt heittää ne roskiin sitä ennen. Meitä on todellakin moneen junaan..

Anteeksi kuvien huono laatu, ne on otettu ipodylla. :-)

Käyn tekemässä jalkatreenin töiden jälkeen. Tällä kertaa liiveinä on sellaiset joissa ei kunnollista taskua ole tissille, sellainen löysempi taskupussi vaan. Laitan tissin paikalle ja yritän pukea liivit päälleni. Kas vaan ja tissi tippuu lattialle, hupsista keikkaa. Mua alkaa naurattaa ihan huikeesti, ei meinaa tulla mistään mitään. Nostan tissin takaisin ja puen samalla toisenlaiset liivit, sellaiset joissa ei ole taskua ollenkaan. Ja arvatkaas vaan oliko tissi aika märkä treenin jälkeen. Silikonitissini ei ole meinaan mikään ilmastoitu malli vaan ihoa vasten ollessaan hikoaa hitosti. Seuraavalla kerralla tiedän laittaa liivit jossa se oikeasti on taskussa. Mutta kaikesta huolimatta sain tehtyä hiton hyvän treenin.

Mä olen onnellinen jokaisesta kerrasta kun jaksan mennä treenaamaan. Valkun kanssa en ole vielä mennyt, koska haluan antaa kaikkein parastani hänen kanssaan treenatessani. Ja nyt en voi antaa itsestäni 100%  koska pakko mennä kropan ehdoilla, ei sen mukaan mitä itse haluan. Mutta saan itsekseni hyvän jumpan aikaiseksi ja olen tyytyväinen. Vielä mä pääsen Valkun kanssa treenaamaan ja sitten otetaan ilo irti. Tai irtihän se on varmasti heti kun vaan näen hänet ja treenaaminen on sitten kirsikka kakun päällä. Mutta ei vielä, vielä ei ole sen aika.