Tutustumassa Meilahden päivystykseen

Sunnuntai 26.6

Tänään taas vesipatja höllyy oikean tissini kohdalla. Vaikka ei millään viitsisi, niin on ihan pakko mennä Meilahden päivystykseen punktreemaan ylimääräiset nesteet pois. Tuon kiristyksen ja jumituksen kanssa ei ihminen vaan voi olla.

Soitin sairaalaan ennen lähtöäni, sanoivat ettei ole ruuhkaa. Lähdin sitten ajelemaan ja hämmästykseni olikin suuri, kun paikalla ei tainnut olla ketään itseni lisäksi. Tosin olihan juhannus sunnuntai ja ihmiset vielä reissuillansa, mutta ettei kukaan ollut saanut edes pienen pientä sydänkohtausta samaan aikaan kun mun piti mennä sinne. Mahtavaa!!

Tilat Meilahden päivystyksessä olivat todella siistit. Olivat tehneet sinne remontin ja paikat avattu toukokuussa. Sen kyllä huomasi. Pääsin vastaanottoon muutaman minuutin odotettuani. Selittäessäni minkä takia olen paikalla, laittoivat mulle kuumemittarin korvaan, ottivat happisaturaation sekä mittasivat verenpaineen ja pulssin. En ole koskaan saanut tällaista palvelua ja vaivana sentään vain höllyvä tissin paikka. No, en valittanut vaan otin kaiken vastaan. Ja vaikka oli kuuma ulkona, ei sitä sisällä huomannut, ilmastointi todellakin toimi. 

Hoitaja sanoi toimenpidehuoneen olevan juuri nyt varattuna, laitettaisko sut sänkypaikalle odottamaan? Jaa, en minä tiedä, mä odotan siellä mihin mut määrätään. Suureksi hämmästyksekseni mut tosiaan vietiin sänkypaikalle. Siellä oli suuri huone jossa oli useita sänkyjä, heille jotka eivät voineet odotella odotushuoneessa tai tehtiin toimenpiteitä. Itseni lisäksi siellä oli vanhempi rouva joka nukkui, en häntä halunnut häiritä millään lailla joten olin aivan hissukseen.

Jäin odottamaan lekuria joka tulikin melkeinpä saman tien. Itse asiassa hän oli jo odottanut meitä. Taisi olla tekemisen puutetta hänellä. Lekuri tutki, nestettä on joo. Otetaan peruslabrat ja odotetaan tuloksia ja sen jälkeen punkteeraus ja kotiutus. Siis ihan oikeasti, mä luulin tulevani tänne vaan nesteen poistoon niin saankin koko paketin hoitoa samalla. Niin jäin odottelemaan näytteiden ottajaa joka pian tulikin. Hän otti pari putkea verta ja tällä kertaa ei sattunut ollenkaan. Kehuin häntä kuinka taitava olikaan. Oli muuten mies, punastui varmaan partansa alla, siinä valaistuksessa oli vaikea nähdä.

Taas odoteltiin, aikani kuluksi lueskelin kirjaa jonka kaukaa viisaana olin ottanut mukaani. Tunnin verran meni labra tuloksissa jotka olivat suht normaalit. Pientä tulehduksen poikasta siellä vielä oli, mutta antibiootti oli vielä menossa joten ei huolta senkään suhteen. Punkteerauksessa oli mukana kaksi hoitajaa sekä lekuri. Huomasi etteivät ihan päivittäin tehneet asiaa, mutta eihän nyt oltukaan rintarauhaskirurgisessa sairaalassa. Lekuri sai otettua nesteet pois, kysyessäni paljonko sitä tuli hän laski: fyra, åtta, vähän yli desi. 1,2 dl sitä vielä tuli, joten hiukan vähenemään päin, onneksi. 

Tämän jälkeen pääsin lähtemään kotiin, vierailuni Meilahdessa oli päättynyt.

Kotona kerroin Ukkokullalle vierailustani Meilahteen. Näytin muutaman kuvan jonka olin paikasta ottanut. Samalla kerroin lisäkseni olleen vanhemman rouvan siellä. Ukkokulta katseli kuvia ja sanoi: "Ai sä otit kuvankin siitä vanhemmasta rouvasta." Täh, miten niin??

Tässä kuva vanhemmasta rouvasta :-)

Iltapäivällä menimme Ukkokullan kanssa taas muutamille kätköille. Koska ne olivat hiukan pidemmällä niin otin potkupyörän mukaani. Se ei ollutkaan kaikista paras idea, oikealla jalalla kun potki niin sattui rintaan ja kun potki vasemmalla jalalla niin sattui vasempaan nilkkaan. Nilkkani ei missään nimessä ole vielä kunnossa. Saa nähdä kauanko senkin paranemisessa menee. No, löysimme muutaman kätkön ja jatkoimme matkaa.

Potkimme vielä paikalliselle kartanolle jossa on foodin kahvila. 

Halusimme kokeilla miltä maistuu maidoton, sokeriton, jauhoton leivonnainen. Ostimme mukaamme raparperi- ja suklaapiirakka palaset. En ehtinyt ottamaan kuvaa niistä, koska ne oli syöty sitä ennen, mutta voin sanoa niiden olevan todella pieniä palasia ja ei todellakaan hintansa arvoisia. Meidän ei tarvitse toiste mennä sinne ostoksille.

Tällaisia näkymiä oli kartanon pihalla. 

Käteni on todella kosketus herkkä, käsivarressa on yliherkkä tunto. Käsivarren ousessa vähänkään johonkin niin on tuskaa. Keksin laittaa käteeni hihan joka suojaa kättäni. Ei sitten ole ihan niin herkkä ja hiha on sen verran kireä, ettei se liiku kädessä. Olen mä vaan kätevä emäntä.