Kätköjä ja löytöjä

Lauantai 2.7

Tämä päivä alkaa mitenkäs muutenkaan kuin punkteeraamalla tissi. Taas mä olen jonossa hoidattamassa tätä samaa asiaa mihin alan olemaan jo lopen kyllästynyt.  Tällä kertaa seromaa tulee sellaiset 60ml, jokohan tää alkais olemaan vähenemään päin? 

Tosin ei tässä vielä voi alkaa tuulettelemaan, jälkitarkastuksessa lekuri sanoi sen kestävän kuukaudesta puoleen vuoteen. Siis oikeasti, puoli vuotta??  Salli mun nauraa, en tosiaankaan ajatellut juosta täällä puoli vuotta punktoimassa tissiäni!! Pistän siis sormet ristiin ja odotan tuon nesteentulon loppua. Eihän tulvatkaan iäisyyksiä kestä, eihän?

Koska tänään on lämmin/kuuma ilma, niin normaalit ihmiset ovat varmasti rannalla ottamassa aurinkoa. Tai sitten he ovat terassilla istumassa ja ottavat vähintään kaljaa. Mitäs me Ukkokullan kanssa tehdään? Mennäänkö me rannalle vai terassille? Oikein arvasit, ei kumpaankaan vaan me mennään metsään etsimään geokätköjä. 

Tällä kertaa kätköt vievät meidät pellon viereiselle metsäkaistaleelle ja sieltä löydämme kätkön. Seuraava etappi oli metsässä ja se ei sitten ollutkaan ollenkaan niin helppo tapaus. Välillä noi kätköt ovat todella vaikeassa paikassa. Ja koska oma ymmärrykseni puhelimen koodeista (koordinaateista) on todella vajavainen, niin en oikeasti ole aina edes varma olenko oikeassa paikassa etsimässä. Keskellä synkintä risukkoa se on vielä vaikeampaa tietää ollaanko oikeassa paikassa. Mutta ei se mitään, itse etsintähän se tässä se jutun anti on ja tällä kertaa sitä antia tuli oikein kunnolla, vaan ei löytynyt. Lopulta kyllästyimme ja lähdimme seuraavaan paikkaan. 

Se löytyikin jo helpommin, tosin taas sai Ukkokulta kiipeillä puuhun samalla kun mä toimin valokuvaajana ja nauran katketakseni. Mikä siinä onkaan , että toisen räpiköiminen puussa pistää naurattamaan?? Tulee aina mieleen lapsuus kun leikimme ystäväni kanssa Tarzania. Tosin leikki loppui lyhyeen kun hän kiipesi puuhun eikä uskaltanut tulla sieltä alas. Mä sain juosta heille kotiin hakemaan hänen äitinsä apuun. Oliko se sitten Janen tehtävä, juosta hakemaan apua? Nykyajan Jane seisoo puun alla ja ottaa kuvia ja nauraa katketakseen. Niin ne roolit muuttuu!! 

Seuraava eli kolmas (oikeasti neljäs mutta yhtä ei lasketa koska sitä ei löydetty) onkin sitten hitsin korkella, meinaan sai kiivetä kalliota aikas korkelle. Olin ekana ylhäällä ja löysin kätkön, olen selkeästi erikoistunut kivien alle/väliin/taakse kätkettyihin kätköihin ja Ukkokulta puissa oleviin. Pidetään jatkossakin tämä jako. 

Kotiin tullessamme olinkin todella hikinen (on meinaan hikistä hommaa rämpiä siellä metsässä/pellolla/kalliolla), kun asteita on ulkona sellaiset toista sataa. Menin tietty suihkuun ja koska olin ollut aamulla siellä punkteerauksessa, niin oli sen piston kohdalle laitettu sideharson palanen ja haavasuoja. Nämä jäi ottamatta pois suihkuun mennessä, pukiessani taas liivit päälle en ajatellut yhtään koko asiaa ennen kuin tajusin liivien olevan aivan märät. Liivit pois ja tissi kuivumaan. Tissistä ensin pumpuliset täytteet pois. On se vaan näppärää, kun voi kuivatella tissinsä erikseen, ihan narulle saakka en sitä laittanut vaan tuossa se sohvan rahilla paistatteli päivää ja kuivui.

Illalla päätimme, että tämä nukkuva jäsenemme saa osallistua kätkön etsintään. Hiukan vastahakoisesti lähti mukaamme, mutta ei auttanut hänen kiukutella. Sanoimme, että tiimistä ulos tai geokätkötulos eli löytö ja hän valikoi tuloksen. Ainakin olin ymmärtävinäni asian näin, koska mukaamme lähti. 

Nukkuva jäsen joutui hommiin. 

Ulkona huomasin kauhukseni, etten ollut muistanut laittaa liivejä päälleni ollenkaan (ne oli kuivumassa jos muistatte). Ukkokulta sanoi, että mitä väliä, ei kukaan sitä huomaa. Hyvähän hänen on sanoa, entäs jos hänellä olis ollut pallisyöpä ja olisi viety toinen palli, olisko kiva kävellä ulkona ilman sitä. No, toisaalta ei se ole niin näkyvä menetys, tuskin kukaan huomaisi vaikka liikkuisi aina ilman toista kulkustaan. Mutta se mun tissi, se nyt puuttui ja sen takia jouduin vetämään hupparia päälleni löysemmin, ettei vaan näkyis ettei toisella puolella ole mitään. Kun joku tuli vastaan niin olin niin, että Ukkokulta oli mun edessäni, ettei vaan kukaan näe multa puuttuvan jotain. 

Välillä en tosiaankaan muista edes koko rinnan olemassa oloa tai olematonta oloa kun ei sitä ole ja toisinaan se tuntuu maailmaakin tärkeämmältä asialta. Oikeasti rnnat ovat saaneet uskomattoman paljon aikaa mun ajatuksissani, ennen en koskaan ajatellut niitä. Ihminen muuttuu kummasti kun siltä viedään jotain. Toivon todellakin, ettei koskaan olla tilanteessa jossa esim mun varvas vietäisiin. En kyllä jaksais ajatella päivästä toiseen varpaitani!!

Huolissani kysyin, missäköhän se tissi mahtaa olla? No kuivumassa sanoi Ukkokulta. Olin jo ihan unohtanut mihin olin sen laittanut, kotiin mennessä löysinkin sen sieltä rahin päältä mihin olin sen jättänyt. Tahatonta huumoriakin välillä, mutta kaikki naurattaa.

Löysimme kätkön ja sitten saimmekin kipin kapin kiirehtiä kotiin. Alkoi taivas meinaan synketä aika nopeaan. Ihan emme ehtineet kotiin saakka ilman kastumista, mutta ei haitannut, tissihän oli jo kotona kuivumassa.

Sunnuntai 3.7

Tänään koitti viimeinen päivä kotona tällä erää. Sen kunniaksi menen lenkille ja ette ikinä arvaa mitä tein siellä?? Arvaatte kuitenkin.. Kerron, löysin kolme kätköä lenkkipolun varrelta. Näpsäkkää yhdistää lenkkeilyt ja kätköily, oma aika ja lenkki aika, kaikki samassa paketissa. Ei kukaan ole niin näppärä ajan käyttäjä kuin nainen!!

Päivän otan rennosti, laittelen eväitä huomista varten ja illemmalla lähdemme ajelemaan vielä kundille ja miniälle kylään. Tällä kertaa ei matkalla tarvinnut tapella ollenkaan, kuten täällä. Ai miksi ei? Koska MÄ ajoin!!