Kekkosen kuulumiset

Keskiviikko 28.9

Aamusta saakka hiertää kenkä, kirjaimellisesti. En muista viime syksystä tällaista vaivaa, etteikö kengät mahtuisi jalkaan. Tai mahtuuhan ne, mutta koska jalat kai on jatkuvasti niin turvonneet, niin kengät hiertää koko aika. Tai ei koko aikaa, vaan laitettaessa jalkaan ja hetken päästä ne joko venyy tai jalat kutistuu ja vaiva helpottaa. Kerta kaikkisen relevanttia tietoa heti tähän alkuun.

Saan viestiä päivällä, passinne on saapunut. Tietenkin joo, kun otin sen pikapassin josta maksoin maltaita. Eilen virkailija sanoi, että hyvällä tuurilla tulee ens maanantaina. Meni vajaa päivä ja passi valmis. Nyt toivotaan vietävän paljon, että myös tarkistavat sen mennessämme Tallinnaan ens vkolla. Muutenhan olen ostanut sen ihan turhaan.

Töiden jälkeen suuntaan salille, onhan meillä Valkun kanssa yhteiset treenit. Ajatuksena oli treenata jalkoja, mutta koska nyt ei hengästyminen ole paras vaihtoehto niin jätämme jalat yhdessä treenaamatta ja sen sijaan treenataan olkapäät ja kädet. Mulle kädet on helpoimmat hermottumaan, ne turpoaa jo melkein painot nähtyään ja sen takia ne onkin hiukan muita lihaksia edellä. Ajatuksena on keskittyä olkapäihin ja alakertaan enemmän, mutta nyt ei ole sen aika, vaan sitten kun taas päästään treenaa kunnolla. Nyt tää tuntuu enemmän tällaiselta satujumpalta. Hyvä treeni me tietty saadaan vedettyä, kuinkas muutenkaan.

Treenin lopuksi mennessäni pukuhuoneeseen hämmästykseni oli aikamoinen kun vieras nainen kysyy multa, että oletko sä Aikku? Joooo, olen mä. Sitten melko pian tajusin hänen olevan Laura jonka blogia ja instaa olen seuraillut jo pidempään. Täältä voit käydä lukemassa Lauran kuulumisia. Juttelemme treeneistä, hänen kuulumisiaan ja siitä missä asumme, jos olisimme käyneet vaikka lenkillä yhdessä. Koska asumme kaukana toisistamme päätämme, että joskus ainakin voimme treenata yhdessä. Nyt olotilani oltua mikä on eikä treenit kulje ihan siten kuin haluaisin, ei mielekästä ole yhdessä vetää, mutta kunhan tästä taas noustaan, niin taatusti näette meitä yhdessä kolkuttamassa rautaa.

Kotiin mennessä olikin alkanut satamaan. Mä diggaan syksyä, vaikka sataa ja on kylmä, tuulee ja tuiskuaa, ei haittaa. Syksy on mun lempi vuoden aikaa, ehdottomasti. Jos olisin kynttilä ihminen, niin nyt olisi hyvä aika niiden poltteleminen. Vaan kun en ole, niin ei tule polteltua. Joskus saatan ottaa kynttilöitä esille, mutta en sitten muista poltella niitä. Vaan voihan niitä katsella vaikkei ne palaisikaan, mutta laatikossa ne nyt vielä on. Vaan ehkä tulee ilta, että pääsevät pöydälle palamaan, ei voi tietää. Jäädään odottelemaan.

Syksy on kaunista ja värikästä aikaa :-)

Torstai 30.9

Aamusta jatkuu syksyinen ilma, ainakin täällä meillä päin. Helsinkiin mennessä ei olekaan enää niin sateista, näin se vaihtelee paikasta riippuen.

Tammenterhoja on todella paljon työmatkan varrella :-)

Töissä meillä on kehityskeskustelut. Ovat ryhmäkeharit, onneksi. Tykkään enemmän sellaisesta, joissa on muitakin paikalla, etten ole ainoa jota kuumotetaan koko aika. Tai ei kai sitä kuumoteta, mutta tajusitte varmaan pointtini. Ryhmässä on turvallisempaa, sitä saa toisista tukea. Ryhmän tuki on tärkeää, ainakin meidän työssämme. Ja ainahan kehityskeskustelut jännittää, vaikka olisit kuinka valmistautunut niihin. No, ne on taas tältä vuodelta ohi ja jokainen olimme tyytyväisiä, ei siitä että ne ovat ohitse, vaan siitä kuinka hyvin ne menivät. Ehkä me olemme nyt kehittyneet. Ja vaikka emme olisikaan, niin työryhmämme on täyttä rautaa ja timangia. Rautaista ammattitaitoa jokaisella jota kunnioitan todella paljon. Monesti mietin, kuinka onnekas olen saadessani tehdä töitä niin ammattitaitoisen työporukan kanssa ja yritän imeä sitä kaikkea itseeni, jospa itsekin olisin vielä joskus edes verrattavissa heihin. Työaikaa on vielä toista kymmentä vuotta edessä eli ehkä mulla on jotain mahdollisuuksia kehittyä heidän tasolleen.

Tänään iskee taas uupuminen, ei jaksa mennä salille eikä edes lenkille. Pyhitän illan sohvalla makaamiselle. Ehkä joinakin päivinä sekin on tarpeen. Sitä kuuluisaa armollisuutta taas. Mähän alan olemaan tässä jo ihan mestari, armollisuudessa. Onneks en ole presidentti, armahtaisin varmaan kaikki vangit jotka keksisi hakea armahdusta tuomioilleen, olisin niin hiton armollinen. Ainakin toisinaan, toisinaan taas en. Millainen fiilis sattuisi milloinkin olemaan. No onneksi en ole, ei tarvitse tehdä isoja päätöksiä.

Presidentistä tulikin mieleen Kekkonen. Lapsena muistan, kuinka kateellinen olin ruotsalaisille. Heillä oli kuningas ja meillä oli Kekkonen. En tiennyt, että suomella oli tasavalta ja presidentti, vaan tiesin vaan että meillä on Kekkonen ja hänet valitaan joka kuudes vuosi. No, nyt ei ole enää edes Kekkosta jota valittaisiin joka kuudes vuosi ja ruotsalaisilla on edelleen kuningas. Tasan ei mene nallekarkit vai miten se menikään?

Kuka kaipaa kuningasta jos on tarjolla Kekkonen? 

Töissähän potilaan sanoivat mua Kekkoseksi kun ajoin pääni kaljuksi. Vastasin aina, ettei haittaa vaikka nimittelevätkin. Kekkonen oli viisas mies joten mielelläni tulen häneen verratuksi. Nyt kun kaljuni on jo vanha juttu, eivät he jaksa enää vertailla Kekkoseksi. Kaikkeen siis tottuu, myös kaljuun hoitajaan. Hetken se jaksaa ihmetyttää, mutta pian se menee ohitse. 

Itsekin olen jo niin tottunut tukattomuuteen ja nyt hiukset ovat jopa jo hieman kasvaneet. Ja sieltä on tulossa valkoista karkeaa hiusta tilalle. Tiedä sitten onko tämä vielä sitä lopullista hiusta, kun sytostaattia on kuitenkin vielä kaksi kertaa jäljellä. Jos on lopullista, niin kohta mä näytän vanhalta paapalta, valkonen tukka pystyssä. Jos näin käy niin sitten käy, otetaan kaikki vastaan. Tosin mielelläni ottaisin 70-luvun discopallon, sellaisen pyöreän afron, mutta se tuskin on itse valittavissa mitä sieltä tulee. Vaan olisi se vaan aika jännää herätä yhtenä aamuna afropallo päässä, hitto se vasta olisikin mielenkiintoista. Minkä pipon sitä sitten päähänsä laittais? Sitä joutuis varmaan virkkaamaan afrolle oman pipon joka mahtuis päähän. Juma kuinka mielenkiintoinen ajatus, jään odottamaan saanko sellaisen.

Tää se vasta olisi jotakin :-)