Synttäriä ja hyvää seuraa

Tiistai 4.10

Hyvää syntymäpäivää Aikkuseni. Kiitos kiitos, taas sitä vanhennuttiin vuodella, missään ei vaan meinaa tuntua. Jos ei lasketa mukaan silmäryppyjä joita olen huomannut ilmestyneen jopa minunkin naamalleni. Johtuiskohan ne kuitenkin näistä hoidoista eikä vanhenemisesta? Tiedä tuosta, mutta ei kai ne ainakaan pahemmin mua rumenna, ei tässä naamassa enää muutamat rypyt tunnu missään.

Tänään lähdemme työporukalla Tallinnaan kehityspäiville vai oliko ne koulutuspäivät? No, huomenna nähdään, ollaanko sitä kehitytty vai työttömiä, molemmat vaihtoehdot ovat yhtä mahdollisia. Meillä on treffit satamassa jo 7,15 eli aikaisin saa lähteä. Tai oikeastaan ihan samaan aikaan kuin menisin töihinkin, ei muutosta siihen mitenkään. 

Saan soiton rakkaalta tyttäreltäni, hän laulaa mulle onnittelulaulun. Itsehän aina rääkkään pikkusiskoani hänen syntymäpäivänään, soitan ja laulan, joka ikinen vuosi. Hän varmaan kauhulla aina odottaa synttäreitään, taas se sisko sieltä soittelee ja on vähän kuin pakko hänen ”lauluaan” rääkymistä kuunnella, vaan ei auta, olenhan mä hänen siskonsa ja iso sellainen joten mun etuoikeus on rääkätä häntä. Edes kerran vuodessa näin aikuisena. Mutta rakkaan tyttäreni laulu ei ole rääkkäystä korvilleni vaan sulosointua jota mamma jaksaa kyllä kuunnella. Hän sanoo lahjani olevan sähköpostissani ja sinne kun kurkkaan, niin huomaan saaneeni häneltä suolahoidon. Ihana lahja, sinne menen todella mielelläni. Saa huonosti voivat keuhkoni kyytiä, hyvää sellaista. 

Laivalla viemme tavaramme kokoontumistiloihin ja sen jälkeen menemme aamiaiselle seisovaan pöytään. Miten sitä voikin aina seisovissa pöydissä olla kuin lapsi joululahjakasan vieressä, ihan yhtä innoissaan kuin ei olisi koskaan saanut ruokaa tai ainakaan tarpeeksi sitä. Meikäläinen menee ainakin ihan sekaisin aina siellä, tekisi mieli ottaa ihan jokaista asiaa lautaset täyteen vaikka tietää ettei kaikkea jaksa syödä tai ei ainakaan pitäisi syödä, koska oma maha ei vaan siedä kaikkea. Varsinkaan sellaista missä on maitoa eikä oikein viljaakaan. Mutta ajattelenko mä sellaisia niissä notkuvien pöytien ääressä? Tai ajattelenko mä ystäviäni jotka joutuvat mun seurassa olemaan koko päivän? Valitettavasti en ajattele, vaan itsekkäästi vedän ihan sitä mitä mieli tekee ja just nyt sen tuntuu tekevän mieli vähän kaikkea. No, mietitään sitä laihdutusta ja painon hallintaa sitten taas näiden hoitojen jälkeen, nythän se ei ole oikeastaan edes sallittua. Maalaisjärjen käyttö on varmasti nytkin sallittua, mutta se taisi jäädä kotiin. Voi voi..

Aamiaisen jälkeen käymme kaupassa ostoksilla, itse ostan lakupusseja, en itselleni vaan työkavereille tarjottavaksi. Onhan ne mun syndet, jos satuitte jo unohtamaan. Kaupan jälkeen meillä alkoi koulutusosio, jolloin työkaveri saivat mussuttaa lakusia, samalla kun itse röyhtäilin aamiaisen jälkihöyryjä. Laivan tullessa satamaan lähdimme Tallink Spahan, jossa meille oli huoneet ja kokoustilat varattu. 

Ystävälleni mustapaholainen niminen paukku :-)

Ensin tavarat huoneeseen, sitten pientä lepoa sängyllä ja sen jälkeen jatkui kokoustelut/koulutukset/kehitykset eli KKK. Sen loputtua mitäs muutakaan ohjelmassa kuin ruokailua. Huh huh, taas tuli syötyä vatsansa pinkeeksi. On se vaan, kumma kun se ruoka maistuu niin hyvälle, kun se on toisen tekemää ja jossain muualla syötyä kuin kotona tai töissä tai junassa muovirasiasta. Eikä taaskaan tullut mieleenikään miettiä vatsaani ja sen hyvinvointia tai ainakaan ihanaa ystävääni samassa huoneessa, voi ei, olin täysin itsekäs ja söin mitä teki mieli ja uskokaa tai älkää niin mieli teki, ihan kaikkea ja kaikenlaista. Kuinkas muutenkaan.

Työkaverit kiittelivät tarjoiltaviani, olihan synttärini. Yksi ihanuus sanoi, että on Aikku mahtavat synttärit kehittänyt meille kaikille, vaikka ikää tuli vasta 49v. Millaiset juhlat mahtaakaan olla tulossa vuoden päästä? Olen laittanut almanakkaan päivän jo ylös, Aikku 50v ja otan siihen viikon loman. Hih hih, saapas nähdä, millaiset bileet sitä ensi vuonna on. Oli mitä oli, mutta hengissä niitä ollaan juhlimassa, sehän on selvää. Ja juhlimisesta puheen ollen, meillä oli Ukko-kullan kanssa tänään kolmevuotis kihlajaispäivä. Yksi vuotis päivänä olin juhlistamassa kyseistä päivää treenaamalla Pasin kanssa, viime vuonna treenasin Juhan kanssa ja tänään juhlitaan sitten vähän isommalla porukalla. Jos sitä joskus pääsis juhlimaan Ukkokullan kanssa. Toisaalta, itsehän kihlajaispäivämme on valinnut, olihan hänelle sitten yksi päivä vähemmän muistettavaa, kun yhdisti mun synttärit ja kihlauksen. Aika kultainen mun Ukkokulta. 

Tässä vasta alkupalaa, ihan saletisti lisää tuli haettua. :-)

Ruokailun jälkeen lähdimme tallustelemaan Tallinnan keskustaan, katselemaan kauppoja mitä ne oli mahtaneet syödä. Itselläni ei ollut mitään tarvetta oikein yhtään millekään, katselu on aina kivaa ja olihan sitä nähtävää tälläkin kertaa. Kuten kenkiä, mitä erikoisempia kenkiä hyllyt täynnä, ihan piti kuvata niitä ihmeellisyyksiä. Tai lompakkoa joka maksaa 150€ vaan sen takia, että siinä roikkuu killutin, jossa on kirjaimet MK. Hei oikeesti, en todellakaan ostaisi moista, ellei se nolla tippuisi pois siitä hinnasta. Vaan mä en olekkaan elegantti nainen vaan pipo päässä liikkuva resupekka joka ei tiedä eikä edes välitä tietää mitään muodista. Mulle sopii hyvin punainen takki, ruskeat housut, vaaleanpunaiset kengät ja oranssit säärystimet jos sellaiset sattuisi olemaan. Kaiken kruunaisi varmaan maksanruskea baskeri. Tai jotain muuta yhtä kamalaa sekamelksaa, pääasia että on hyvät päällä ja ei maksa liikaa.

Olisikohan nää mun tyyliset? Salille mennessä voisin laittaa jalkaani? :-)

Kauppojen jälkeen menimme yksille viineille tai siidereille tai limulle kuten minä. Minähän kun en oikeastaan juo alkomahoolia normaalistikaan ja Simon kanssa en sitäkään vähää niin cokis sopi oikein hyvin ja senkin minulle tarjosi ihana työkaverini. Mulla on sitten aivan ihana työkavereita, jos ette ole sitä vielä tienneet, niin kerron sen nyt.

Tämän jälkeen lähdimme takaisin hotellille, sillä olimme sopineet toisten kanssa, heidän jotka olivat jääneet uimaan altaalle, että tavataan aulassa puoli seiskalta ja lähdemme yhdessä syömään. No, me olimme siellä siihen aikaan ja mitä kävikään. Pulikoiminen olikin niin hauskaa, ettei ruoka maistunutkaan vaan he jatkoivat uintiaan ja me lähdimme takaisin kaupungille syömään. Saimme sentään mukaamme entisen pomomme. Menimme idylliseen ihanaan Italialaiseen ravintolaan syömään, nimeltään Restoran Controvento. Tätä voin suositella kaikille, oli kiva paikka. Jos jotain negatiivista voi sanoa, niin se oli se, että ravintolan alakerrassa poltettiin takkaa, joka savutti niin, että yläkerrassa missä me istuimme, tuntui se savu kurkussa saakka. Aamullakin vielä haisivat vaatteet kuin olisimme olleet nuotin äärellä makkaraa paistamassa.

Ruokalistalla oli pastaa, risottoa, lihaa, kanaa, kalaa, ihan kuten normaalistikin on. Ainoa ettei siitä meinannut ymmärtää mitään, joten itse päädyin ottamaan tryffelirisoton. Oli muuten aivan juukelin hyvää, vaikka olisi sitä herkkua voinut olla enemmänkin. On tainnut vatsa kummasti venyä kaikesta ruokailusta, ettei mikään enää meinaa riittää. Hassua oli se, että yksi meistä tilasi kalaa ja saikin sellaisen, meinaan kokonaisen kalan. Ja toinen ihanuus, hän on kasvisruokailija, voi hiukan pahoin istuessaan kalansyöjää vastapäätä. ”Toi tyyppi tuijottaa mua, mä en kestä.” Kalansyöjä peitti kalansilmän sitruunanlohkolla ja näin oli sekin hauska ongelma selätetty.

Tryffelirisotto ja tuijottava fisu :-)

Ruokailun jälkeen talssimme jälleen hotellille takaisin. Tallinnassa oli muuten aivan juukelin kylmä koko aika, tuuli kuin Siperiassa, vaikka en tiedäkään kuinka siellä tuulee, niin saatan kuvitella, että yhtä paljon kuin nyt. Onneksi mulla oli riittävästi vaatetta päällä, muuten olisi saattanut tulla pahasti vilu.

Hotelliin mennessämme veimme päällysvaatteemme huoneisiin ja menimme aulabaariin odottamaan kylpeviä ystäviämme, jos heistä enää oli mitään jäljellä, olivathan ne lilluneet siellä vedessä 6-7h. Aika rusinaa sieltä tosin valui paikalle, mutta ihan tunnistettavissa he vielä olivat. Me siinä sitten pidimme hauskaa, kuka alkomahoolin innoittamana ja kuka Simon kanssa selvinpäin, mutta kaikilla meillä oli varmaan ihan yhtä hauskaa. Nauroimme kaikelle ja kaikille, mahat kipeänä. Itse jaksoin istua siinä yli yhdentoista, jolloin oli pakko jo mennä huoneeseen nukkumaan. Sain unen päästä kiinni nopeaan, nukuin kuin porsas (unessa varmaan näin jo huomisen aamupalan ja kuola valuen tyynyliinaan varmasti nukuinkin). Heräsin vain kerran vessassa käymään, en herännyt edes ystäväni tullessa nukkumaan. Hyvät sängytkin siis hotellissa, siinäkin yksi syy miksi sinne kannattaa mennä yöpyämään. Siis ruoan lisäksi. 

Keskiviikko 5.10

Aamulla herään suht virkeänä, vaikka olinkin unohtanut hammasharjani kotiin. Ei ole muuten mitään ikävämpää, kuin olla likaisilla hampailla. Hain aamusta heti hotellin respasta helpotusta asiaan ja sain kuin sainkin tekarit puhtaaksi ja pääsi taas syömään. Tällä kertaa oli hiukan hiljaisempaa porukkaa paikalla, mistäköhän johtuisi? No, itselleni tietty ruoka maistui, sitä ei varmaan kukaan lukijakaan enää epäile? Mulle kun taitaa maistua suht aina, paitsi sytojen jälkeen jolloin ei oikein maistu mikään, kun kuvottaa koko aika. Mutta sen aika ei ole nyt, turhaan sitä murehditaan etukäteen. Seuraavaan kertaan on sentään monta päivää vielä aikaa.

Aamupalan jälkeen meillä jatkui koulutus ja laivalle lähdimme yhdentoista aikaan. Saimme tavarat hyttiin ja sitten olikin taas, minkäs muun kuin ruokailun aika. Tällä reissulla tuli tosiaan syötyä koko aika ja jatkuvasti. En uskalla katsoa vaakaa, se tuskin kovin kiitollisena mua tervehtisi. Ruoka oli seisovassa pöydässä jälleen hyvä ja ihan surutta taas mätöin kaikkea massuuni. Tuolla laivalla ja hotellissa kun tarjoillaan laktoositonta ja maidotonta tuotetta ihan samana. Esim hotellilla oli erikseen pöytä missä luki laktoositon ja gluteeniton ja sitten tarjolla on kauramaitoa joka ei varmasti ole lehmän kanssa nähneetkään toisiaan, elleivät ole sattuneet viereisillä laitumilla märehtimään. Siis lehmä ja kaura. Joten nytkin meni suklaamousset naamarin (suklaa tuskin oli maidotonta, sen munkin järki sanoo), mutta rahkat jätin suosiolla väliin. Rahka on muuten ruoka mitä en suostu enää kuuna päivänä laittamaan suuhun ellen ole tajuton. Tai tuskin mä silloinkaan sitä itse laittaisin ja tuskin kukaan muukaan. Ja tarkemmin ajatellen ei taida ensiapuohjeissa lukea, että syötä tajutonta rahkalla, mielellään mansikkasellaisella.

Ruokailun jälkeen vyöryimme ostoksille, itse ostin rakkaille lapsukaisilleni vähän namia ja Ukkokullalle kanssa. Itselleni ostin kynsilakan, oranssin sellaisen. Olen aina, häpeäkseni myönnettäköön, ollut kynsien pureskelija, mutta Simon kanssa olen päässyt siitäkin eroon. On Simosta ollut jotain hyötyäkin, vaikka en häntä aina kovin lämmöllä ajattelekaan. Miten sitä voisikaan, onhan hän vähän kuin ylimääräinen kumppani jota ei matkaseurakseen olisi halunut. Mutta ei kysellyt hän halumisiani vaan tuli ja pesiytyi tissiini. Tähän voisin sanoa sanat mitkä koneellani lukee tämä tarinan takana: ”Simo Saatana”. Kirjoitan siis aina ensin wordilla ja sitten siirrän sen blogiin, kansion nimi on Simo Saatana, mielestäni sopiva nimi Simolle. No, tää ei nyt millään lailla kuulunuu tuliaisten osteluun, mutta sen voin tietty vielä sanoa, etten ostanut Simolle mitään. Hah, siitäs sait!!

Laiva oli perillä puoli kolmen aikaan ja minäkin kotona jo puoli neljän jälkeen. Oli aivan ihana reissu, jokaiselle jäi varmaan hyvä mieli ja tätä muistellaan vielä pitkään yhdessä. Kotona minuakin odotti Wilma kultaseni, hän oli onnesta sekaisin Mamman tultua kotia. Olihan kehdannut olla yhden yön poissa hänen luotaan. Niin me yhdessä sitten vietimme iltaa, kävimme ulkona ja makoilimme sohvalla vierekkäin. Mahtui sinne mukaan vielä yks Ukkokultakin, oli häntäkin jo ollut ikävä. Olihan hänenkin näkemisestään mennyt jo sama vuorokausi toista. Mun oma rakas Ukkokulta, ihanaa oli häntä taas nähdä ja halia ja pusutella. Mun rakasta!! 

Ps. Osaako joku neuvoa miksi toi kirjoitus on välillä tiheällä rivivälillä ja välillä taas ei? Samalla ohjelmalla kirjoitan aina ja kopioin sitten tänne. Itse kun olen aivan käsi näiden asioiden kanssa.  :-)