Salia ja siivousta

Maanantai 17.10

No niin, taas ollaan viikkoa lähempänä Simon lopetusta. Tämä viikko ollaan kotona, jos ehditään. Eilen illalla suljin koneen ja laitoin samalla jotkut päivitykset tulemaan. No, tänään se sitten ruksuttaa toista tuntia niitä päivityksiään ja mulla on hyvää aikaa tehdä jotain muuta, kuin istua koneen äärellä.

Siivoan kaappeja, pipot, hanskat, kaulahuivit järjestykseen. Kävin yksitellen kaikki läpi, joku pääsi jatkoon, toisten matka päättyi tähän, ei jatkoon!! Ne joiden matka päättyi, pääsevät jatkossa Uffin laatikkoon, kunhan sinne ennätän. Kengät kokivat saman kohtalon, jatkoon tai ei, kaikki ei päässyt. Pois pois, jo oli aikakin.

Ostin eilen silakoita ja sain Ukkokullalta ukaasin, että niitä et valmista hänen aikanaan ja mielellään sitten syötkin ne silloin, kun hän ei ole kotona. Lupasin valmistaa ne tänään ja niin myös teen. Silakat uuniin. Teen tomaatti-basilikasilakoita ja sinappisilakoita soijakevytvalmisteella. Ja huh, sanon minä. Varsinkin sinappisilakoista tuli niin taivaallisia, että niiden avulla olisi saanut terroristitkin taipumaan polviasentoon. No, en ajatellut tarjota niitä heille vaan itsekkäästi syön ne ite. Ei hekään ole mulle tulleet tarjoilemaan pussirottarisottoaan, joten tasoissa ollaan, tilanne 1-1.

Nää oli niin suussasulavia, ettei mitään määrää :-)

Silakoiden valmistuessa uunissa, pesen pyykkiä (niin varmaan, konehan ne pesee), tiskaan käsin ja laitan koneeseen, järjestelen paikkoja ja pakkaan salikamat valmiiksi. Lähden meinaan salille pitkästä aikaa, en viime viikollakaan päässyt kertaakaan ja edellinen viikkokin oli niin ja näin, mutta tänään menen. Kunhan silakat ovat valmiina.

Salilla teen olkapäät ja kädet ja hyvin teenkin. Miksipä sitä mennä huonoa treeniä tekemään, kun voi tehdä hyvänkin. Painot ei päätä huimaa, nyt tärkeintä on lihasten hermotus ja tuntuma, rakennetaan sitä biffiä taas, kun on sen aika. Joskus Simon karkotuksen lopettamisen jälkeen, ensi vuonna ehkä. 

Lähden ystäväni kanssa kävelylle ja sen jälkeen menemme vielä kahville. Itse otan maku laten, suklaan makuisen joka tehtiin soijamaidosta. Oli muuten hyvää, voin ottaa toistekin. Me parannettiin maailma paremmalle mallille, kumma kuinka sekin on vaan niin mukavaa, parantaa maailmaa. Syöpää me ei saatu parannettua, annetaan sytostaattien ja säteiden hoitaa se homma, ne osaa sen paremmin kuin me. 
Koska mulla ei ollut lenkillä laseja mukanani, en myöskään nähnyt kunnolla mitään. Lähtiessämme kahvilasta huomasin, että mulla oli tullut viesti, mutta koska en nähnyt sitä lukea, jouduin vaivaamana ystävääni, jotta hän lukisi sen. Ja lukihan hän, se oli Ukkokullalta ja hän kyseli missäs hänen piparnakkelinsa on? Onneks ei sen pahempaa, mutta ehkä tän jälkeen luen viestini sitten kun itsellä on lasit jälleen päässäni.

Illalla me katsotaan Ukkokullan kanssa Yle-Areenalta uutta sarjaa, Sorjonen nimeltään. Tykästyttiin niin, että katsoimme samalla useamman jakson putkeen. Jos ette sitä vielä katsoneet, niin nyt viimeistään kannattaa aloittaa. Se oli tosiaan katsomisen arvoinen. Huomenna me varmasti jatketaan, tällä viikolla on varmana eka kausi katsottu. Hyvää vastapainoa kaikelle muulle touhotukselle, minkä osaan kans oikein hyvin. Sitä jatketaan taas huomenna, katotaan sit mitä seuraavaksi siivottaisiin. Ukkokullalla kun on mielestäni kaikkea tarpeetonta kaapit täynnä. Vaan ei ehkä ole enää kauaa, kun pääsen irti. Ei sovi kertoa hänelle, suuttuis vielä. Kumman pikku sieluinen tyyppi aina välillä.

 Tiistai 18.10

Olisiko tänään lenkin paikka? Saapi nähdä, mitä tässä tänään keksii. Eilisen kaapinsiivouksen koin olevan sen verran palkitsevaa, että jatkan sillä saralla tänäänkin. Ja vaikka eilen uhosin, että voisin siivota Ukkokullan tavarat roskiin (no, ainakin osan, sellaisen osan joka on MUN mielestä ihan turhaa), niin jätän ne rauhaan, tietenkin. Kosken vaan sellaiseen, jonka tiedän omistavani ja itse hankkineeni.

Ensin lähtee kaapista kasa kirjoja. Todella iso kasa lähteekin, meinaan 15kpl yhden kirjailijan, 5 seuraavan ja jne. Yhteensä siitä kaapista lähtee kirjoja 24kpl, johan tuli meinaan tilaa kaappiin. Ja kunhan tästä muutetaan, niin ei tarvi kenenkään niitä kannella, ihan tässä vaan muuttomiehiä ajattelin (niin varmaan joo).

Seuraavan kaapin kimppuun. Kukaan tuskin hämmästyy, nainen ainakaan, jos kerron olleeni painonvartijoissa aikoinaan. Oli meinaan niin typerä systeemi laihduttaa, ettei mitään määrää, tosin kaalikeittodieetin sekin peittosi. Itsekin muistan syöneeni paljon puuroa, josta meni vähän pisteitä jotta sain syödä jotain mistä enemmän pidin, varmaan karkkia. En muista, mutta sen muistan, että laihduin ja kas kun homman lopetti, niin kilot oli korkojen kera takaisin. Tietenkin, kun vältti rasvoja ja ei varmaan paljoa proteiinejakaan syönyt, niin eihän se terveellistä ollut. Mutta joo, ei siitä sen enempää, palataan kaapin siivoukseen. Mulla oli siis painonvartijoiden keittokirjoja 17kpl, kyllä, juurikin sen verran. Ja niistä tuskin olin tehnyt yhtä tai kahta ruokaa enempää, mutta ihan hiton kauniita kuvia niissä oli, sen takia ne olin kai aikoinaan ostanutkin. Vaan enää ei tule katsottua niitä kuviakaan (en sen viiden vuoden aikana mitä tässä olemme asuneet, ole kertaakaan niitä kirjoja vilkaissutkaan), netistä kun löytää huomattavasti nopeammin kivoja kuvia ruoista jos niitä haluaa katsella. Koska tiedän etten niitä ruokia tule koskaan tekemään. Joten, pois pois vaan.

No mitä tapahtu näille poisteteuille kirjoille? Nakkasinko se suoraan roskiin? No en ihan, jotain ajatusta luonnollekin ja ei vaan raaski heittää hyvää kamaa pois, jos jollekin voisi olla siitä hyötyä. Laitoin paikalliseen kirppisryhmään facessa ilmoituksen, että saa hakea ilmaiseksi. Ja ei tosiaan mennyt kauaa, kun painonvartijoiden kirjat olivat saaneet uuden omistajan. Sinne meni ja ikävä ei tule. Tuskin mä tosiaan olisin koskaan enää katsonut niitä kuvia, lukemisesta ja tekemisestä puhumattakaan.

Ystäväni halusi osan kirjoista, joten ne hän sai, ilmaiseksi tietenkin. Neljä kirjaa vein kirjastoon, siellä kun on paikka kierrätyskirjoille. Sieltä saa ottaa ja sinne saa viedä. Itselläni oli aikomus vaan viedä, vaan toisin kävi. Löysin itselleni yhden luettavan kirjan, jospa joskus saisin sen luettuakin. Ja lainasin myös yhden kirjan, joten ei hukka reissu tämäkään. 

Lekuri soitteli myös viime viikon ultran tuloksia. Kuten röntgenlääkäri jo silloin sanoikin, ei siellä tississä eikä sen lähettyvillä mitään löytynyt. Vaan kuitenkin vähän hirvittää tulevaisuus, epäilenkö mä jokaista kolotusta, jomotusta ja kipua Simoksi tai hänen sukulaisekseen, Siiriksi vaikkapa? Osaanko elää täyttä elämää, miettimättä syöpää, miettimättä sen mahdollista uusiutumista tai leviämistä? Miten voin olla varma, ettei hän jää lymyilemää jonnekin suolenmutkaan tai luun sisälle tai minne vaan? En mä voikkaan olla, en mitenkään, mutta se mitä mä voin, on olla miettimättä asiaa. En voi antaa pelolle valtaa, se kyllä syö sisältä tehden sielun tahkojuustoksi. Kunhan nämä hoidot ovat ohitse, täytyy mun jättää tämä kaikki taakseni ja yrittää unohtaa koko syöpä. Jos se joskus uusiutuu niin sitten uusiutuu, mutta en mä sitä ala miettimään ja murehtimaan. Sehän olisi sama kuin antaa Simon voittaa tämä ja sitä en hänelle suo, en todellakaan.

Ukkokullan tullessa kotiin oli hänellä mukanaan jokin paketti. Utelias luonteeltani  kun olen, niin tietenkin halusin heti tietää mitä tuo mysteeripaketti piti sisällään. Selvisihän se, Ukkokulta oli meinaan käynyt ostamassa vaaán. Ihmettelin mitä sillä tekisimme sellaista, mitä ei voisi jo kotona olevilla kahdella vaaálla tehdä. Selvisihän sekin, tuo vaaka meinaan kertoo sen, oletko hengissä. Ei tarvitse enää aamusta hengitellä peiliin katsoakseni olenko hengissä. Nyt vaan hyppään vaakaan ja se sitten kertoo, hengitänkö vai en. Ja kertoo se myös nestepitoisuuden sekä rasvan pitoisuuden kropassa. Eikä tässäkään vielä kaikki, se näyttää myös päivän sään. Ei tarvitse katsoa ulos, tietääkseen millainen ilma on, senkin voin katsoa vaaásta. Samalla voi tietty suunnitella vaikka päivän ulkoilut, katsot vaan onko pilvistä tai sadetta, sitten mietit menetkö lenkille vai makaatko sohvalla. Siis todella tarpeellinen hankinta, olipa hienoa, että Ukkokulta osasi ostaa sen. 

Tänään ei ollut valokuvauskurssia ollenkaan, koska on syyslomaviikko. Mikä ihana tekosyy maata sohvalla ja jatkaa Sorjosen katselua, siitä tulikin heti meidän lempparisarja jota jaksaa katsoa pidempäänkin kuin jakson tai kaksi. Ainakin nyt tuntuu siltä, katsotaan mitä mieltä olen parin seuraavan jakson jälkeen.