Marjat, nuo superfoodeista parhaimmat

Torstai 28.7

Tänään en ajatellut mennä salille, ajattelin josko lenkille menisin kuitenkin. Vaan töiden jälkeen koiruutta ulos viedessäni huomaan, että meidän lähettyvillä on vadelmapuskia ja meinaankin mennä iltasella poimimaan niitä. Wilman tehdessä tutkimusmatkaansa hajujen ihmeelliseen maailmaan, minä poimin samalla vattuja suoraan suuhuni. Välillä Wilma joutuu jäämään mua odottelemaan, ilmeenä se :”Voisitko Mamma jo tulla, että päästään jatkamaan matkaa ilme?” Mutta kun ne vadelmat vaan on niin hyviä.

Kotona juomme kahvit, sanon meneväni keräämään vadelmat ja ihmettelen kun kädessä joku kutittaa. Saakeli, kättäni pitkin ryömi valtava käärme, ainakin kuristajakäärmeen kokoinen, se melkein jo kävi kurkkuuni kiinni. Tai jos tarkennetaan, niin oli se ainakin centin pituinen harmaa vihreä matonen, mutta se huuto oli kuristajakäärmeen luokkaa. Kahvit lensi lattialle, mato lensi minne lie ja meikä hyppäs ainakin metrin ilmaan. Ihmettelin minne se matonen joutui ja siinähän se oli sohvalla luikertelemassa meikäläisen kuulokkeisiin jotka oli jäänyt siihen puhelun jäljiltä (joudun puhumaan puhelimessa aina kuulokkeet päässä, koska olkapääni/käteni ei kestä yli 2min puheluita). Siitä olis siis tulossa korvamato, sanan varsinaisessa merkityksessä. Aika ovela pirulainen!!

En sitten kuitenkaan päässyt sinne vadelmaan koska alkoi satamaan niin hitosti. Niinpä lähdimme cittariin ja mennessäni huomasin marja tyttösen marjojaan myymässä. Mustaherukka oli 20€/5kg ja lupasin ostaa yhden kaupasta tullessani. Hän kysyi otanko kaksi laatikkoa kolmella kympillä. Lupasin ottaa. Tullessani sieltä kaupasta hän kysyi olisinko halunnut kolme laatikkoa viidellä kympillä (hän oli ilmeisesti luullut, että hänellä on kaksi ltk myymättä kun lupasi ne sillä 30€ hintaan). En suostunut, koska mun matikalla 3ltk on 45€ eikä 50. No jos 47€ ja rasia vadelmia kaupan päälle. Siihen mä suostuin ja niin mä sain 15kg mustaherukkaa hintaan 47 +vadelmat. Ei ollenkaan hullummat kaupat. En saanut vadelmia puskasta, mutta sain rasian kerättynä, maistuu niin namille huomisen puuroni päällä.

Perjantai 29.7

Töissä jälleen ja mitä me tehdäänkään, ellei naureta. Olen varmaan kertonut, että meillä on töissä aina tosi hauskaa, nauramme todella paljon. Me nauretaan usein mun sairaudelle, se on meidän kaikkien tapa käsitellä tätä asiaa. Ja koska ei tää itkienkään miksikään muutu niin nauretaan sitten. Nyt nauretaan sille, kun kerroin keskiviikon sali episodista, kuinka vessassa mietin mitä teen sen tissini kanssa. Ihana työkaverini nauraa, että koita pitää itsesi kasassa (miten se onnistuu kun on tissi kädessä?) Ja toinen lausahdus jolle nauramme mahat kipeänä on: Älä hajoo”. Nää sopii niin hiton hyvin tähän tilanteeseeni. Täytyy muistaa yrittää olla hajoamatta.

Itse asiassa on helpotus kun voi kasata itsensä jo kotona, meinaan laittaa urheilutissin jo kotona liiviin valmiiksi ja sitten salilla vaan vaihtaa liivin päällensä jossa tissi on valmiina. Olenkin usein pyytänyt Ukkokultaa tekemään sen puolestani, kasaatko tissini mulle valmiiksi huomista salia varten? Ja hän kilttinä laittaa mulle liivit valmiiksi, aamulla nappaan mukaani ja ei tarvi sitten salin pukkarissa hajota vaan voin pysyä vaan kasassa. Voi kuinka näppärää.

Töiden jälkeen menen salille tekemään selkää ja hauista. Todella hyvän treenin saan taas aikaiseksi ja sen jälkeen lähdemme työkavereiden kanssa ulos syömään, kasvisruoka kahvilaan nimeltään Govindam. Emme ole kukaan ennen juuri kyseisessä paikassa käyneet, se on uusi pieni ravintola Liisan kadulla. Heillä ei käytetä puolivalmisteita vaan he tekevät kaiken itse alusta loppuun. He seuraavat Auervaaran ayurvedan terveysoppeja (älkää vaan kysykö mitä ne tarkoittaa). Täältä  voitte käydä tutustumassa tähän paikkaan. 

Lounas-menu vaihtuu päivittäin ja meille tarjoiltiin munakoiso-tomaatti-peruna subji, höyrytetyt vihannekset, tomaatti riisi, curry keitto, kaali-zucchini pakora ja kookoschutney. Entisenä kokkina olen aika kriittinen ruoan suhteen ja ei tämä kerta tehnyt poikkeusta. Olimme paikalla neljän aikaan ja saamamme ruoka oli viileää. Se oli todnäk seissyt lämpövaunussa koko päivän, lämpövaunusta kaveri sen meille annosteli. Viileän lisäksi se oli kuivahkoa ja seisomisen vuoksi se saattoi olla jopa terveysriski. Saattaa olla ettei kaverit olleet kuulleet omavalvonnasta, samaa ruokaa kun ei saisi tarjoilla kahta tuntia kauempaa. Mutta ei tämä meitä/minua häirinnyt, ruoka oli ihan hyvää, kaipasi suolaa ja seura oli mahtavaa. Mitä sitä muuta tarvitaan?? Ei mitään. Ja mitä yhdestä ruokamyrkytyksestä/ripulista? Vielä sinne housuihin mahtuu, tän vkon teemana onkin ollut, kun jotain pääsi housuun..

Tälläisiä hienouksia näimme kadulla :-) 

Lauantai 30.7

Marjastus jatkuu.. Tällä kertaa mennessämme kauppaan käymme myös torilla. Ihan vaan katsastamassa paljon siellä marjat maksaa. Torikauppias oli juuri lopettelemassa päiväänsä ja kehui jäävänsä lomalle. Oli sitten laittanut marjat alennusmyyntiin niin, että mustikka ja mansikka laatikko, 5kg maksoi 25€ ja vadelma maksoi kans 25€, mutta sitä ei ihan viittä kiloa ollut. Meitsi sitten osti kaksi mustikkaa ja yhden mansikan ja vadelman. Äkkiä laskettuna mulla on pakkasessa yli 30kg marjaa. Jos näillä pärjäisi ainakin vuoden vaihteeseen, silloin voisi olla hyvällä tuurilla hoidotkin jo ohitse.

Ihanat ystävämme tulevatkin sopivasti meille kylään ja yhdessä laitamme marjat pakkaseen. Suit sait ja homma on taputeltu. Tämän operaation jälkeen nautimme tietty kahveesta ja jätskistä kera marjojen. On se vaan niin namia, jäde ja tuoreet marjat. Röyh vaan ja housujen vyötä saa taas löysentää pykälän verran.

Saimme rakkailta ystäviltämme todella kauniin kukkasen. Nolona myönnän etten tiedä mikä hän oli nimeltään, mutta Ukkokulta otti muutaman kauniin lähikuvan siitä. Jos tunnistatte niin vinkatkaa ja Hilde tietää ainakin. <3

Tänään se sitten tapahtuu, mun hiukset alkavat lähteä. Ei tippuneet puuroon vaan niitä alkoi lähteä kun hiuksia kosketti. Jipii, mä en sittenkään tainnut saada lumelääkettä vaan ihan ihka aitoa solumyrkkyä, mun hiukset lähtee!!! Odottavan aika on siis palkittu. Jostain syystä olen odottanut juuri tätä, mä niin haluan tietää miltä mä näytän kaljuna. Muutama päivä ja mä saan nähdä sen. Mulla töitä vielä su, ma ja ti ja sitten on kolme vapaata joten tiistaina me ajetaan hiukset. Tästä tulee hauskaa, mä niin tiedän sen!! 

Sain sytostaatti hoidossa ollessani kertakäyttöisiä myssyjä mukaani. Niitä pidettiin hoitojen aikana käsissä ja jaloissa suojaamassa niitä niiltä jäätävän kylmiltä pusseilta jotka taas suojaa niitä kynsiä. No, nyt tuli myssylle käyttöä. Laitoin sen päähäni mennessäni nukkumaan ettei hiuksia ole sitten tyynyt täynnä. Mähän näytin ihan keittäjä-Lissulta, muistatteko koulusta kun ruokalan keittäjän tädillä oli tällaiset päässä? Sanoin Ukkokullalle, että jos olit teininä ihastunut keittäjä-Lissuun niin nyt olis mahdollisuus päästä sanomaan Lissulle kaikki mitä silloin jäi sanomatta. Ukkokulta ryntäsi heti pussailemaan sanoen: ”Oi Lissu, vihdoin sä oot mun.” Joo, melkein oli taas housuissa jotain..