Lekuria, ruokaa ja vesivahinkoa

Keskiviikko 3.8

Vapaapäivä ja syöpälääkärille meno. Ukkokulta lähtee mukaan, kivaa saada seuraa. Menemme junalla Pasilaan ja siitä reippaina kävelemme syöpikselle. Meinaa tulla hiukan kiire, mutta hyvin ehdimme yhdeksitoista. Tosin eipä sillä niin väliä olisi ollut vaikka ei oltais keritty, koska lekurikin oli vaan 50min myöhässä. Jouduin käydä kysymässä olikohan se mun aika tänään ja oliko se oikeasti klo 11? Lekuri oli kuulemma vähäsen aikataulustaan jäljessä. Sitten kun lopulta pääsimme sisälle, selitti hän kuinka oli potilaiden kanssa mennyt aikaa. Ihmeteltiin kenen helvetin potilaiden, kun ei rouva lekurin huoneesta ollut kukaan sisään mennyt eikä ketään ulos tullut. Liekö käyttänyt ikkunaa, ei tainnut kehdata ovesta ulos tulla? Selvennykseksi sanon, ettei tämä lekuri ollut Kyllitäti, sama lekuri kuin viimeksi joka selvensi kaiken paperille. Kyllitäti oli lomalla ja hän oli tuuraajana. Totisesti toivon Kyllitädin olevan seuraavan kerran paikalla kun on mun aika taas tavata lekuria.

Syöpiksellä odotellaan lekuria 

Tapaaminen alkoi sillä, että lekuri avasi labran tuloksia. Kilpirauhaskoe oli otettu toisen tahon pyynnöstä, mutta tulkitsi sitäkin. ”Niiiiin, tässä tämä toinen arvo on hiukan koholla, mutta sen verran vähän ettei sen takia yleensä lääkitystä aloiteta.” Joo, ei varmaan, varsinkaan kun mulla on lääkitys ollut siihen liki 20v, se lukee varmasti niissä papereissa.. ”Niiiiin, jooooo, täällähän tämä lukeekin….” Tämän jälkeen pääsimme itse asiaan, eli arvoihin mitä tutkitaan ennen sytostaatin antoa. Arvot olivat hyviä, ei valittamista. Hemoglobiini oli laskenut, muuten ei suurempia muutoksia. Kysyin miten mahtaa olla mun kalsium-pitoisuus, Kyllitädin kanssa oli puhetta jos kalkkitabletteja söisin. Lekuri meinasi, että he suosittelevat terveellistä ruokavaliota mistä kalkkia saa. Ymmärrän kyllä, mutta kun en voi syödä maitotuotteita, olen niille allerginen. Etkö ollenkaan? En, en ollenkaan, mutta saan tarvittavan kalkin kyllä syömisistäni, koska syön terveellisesti. Mutta se ruokavalio, siinä pitäisi olla maitotuotteita, sanoi lekuri. Joo, mä ymmärrän, mutta kun en voi niitä syödä, koska mahani ei niitä kestä. Että miten olisi ne kalkkitabletit? Saisiko niitä reseptille?

Asia jää kesken, koska lekuri haluaa kuulla miten olen edellisen sytotiputuksen kestänyt, mitä sivuoireita tuli ja olisiko ne vältettävissä seuraavalla kerralla. No, kun ei oikein tullut mitään. Kolmantena ja neljäntenä päivänä oli väsymystä, pientä paskan makua suussa, suu kuivui, jalat särkeneet välillä, vaeltelevaa kipua joka asettui lopulta olkaniveliin. Joo, ja keuhkot tuntuivat olevan kuin pöhöttyneet, aivan kuin siellä olisi ollut vettä ja hengitys oli vaikeaa. Hengästyi kävellessä eikä voinut puhua samaan kun käveli (miehille kuulemma tyypillistä, Ukkokulta sanoi). Lekuri haluaa kuunnella keuhkoja. Kysyn jälleen kerran niistä kalkkitableteista, asia kun jäi kesken. Niiiin, sanoi lekuri, mutta me kun suositellaan sitä ruokavaliota. Joopa joo, mutta kun en mä edelleenkään voi syödä niitä maitotuotteita. Mutta kuunnellaan keuhkoja, sanoi lekuri. Jaa, silläkö me saadaan turvattua se kalkin saanti? Keuhkoja kuuntelemalla?? Niiiin, minä kun en taida oikein ymmärtää mistä sinä puhut, kun sinä puhut niin nopeasti?! Jaa, jos rouva lekurilla jäi jotain ymmärtämättä tästä keskustelusta kalkkitabletteihin liittyen niin ole ystävällinen ja tee tarkentavia kysymyksiä. Niiiin, mutta jos kuunneltais ne keuhkot? No perkele, kuunnellaans keuhkot ja unohdetaan ne kalkit, paskanko väliä niillä oikeastaan onkaan. Tällä keskustelulla saatiin ainakin Ukkokulta hyvälle tuulelle, koska häntä alkoi naurattaa meidän keskustelu lekurin kanssa. Kyseinen lekuri ei saanut kovin korkeita tyylipisteitä meiltä, mutta niistä hän tuskin välitti. Saihan hän kuunnella keuhkot.

Tämän vierailun jälkeen alkoi olemaan jo nälkä joten kurvasimme kiinalaiseen syömään. Itse asiassa samaan paikkaan, missä olen käynyt rakkaiden työkavereidenkin kanssa. Nyt ehdin ottamaan muutaman todistusaineistokuvankin jotta näette, etten ole ihan höpöjä puhunut kehuessani tarjottavan ruoan määrää. Ja tulihan sitä taas syötyä, äskeinen lekurin tapaaminen sai mut ilmeisen nälkäiseksi. Ja ei ollut maitotuotteita lautasella, kalkit saadaan kyllä syöden hyvin kasviksiakin. Ja mähän syön.

Näin kauniisti Ukkokulta asetteli vihanneksensa. Ja luusto kiittää :-)

Piti vielä maistaa tätäkin vaikkei enää olisi jaksanut mitään

Kotiin tullessamme hörppään kahveet ja teen lähtöä salille. Kenkiä jalkaan laittaessani ihmettelen, miksi lattiallamme on vettä. Vaikka Wilman juodessa vettä jää sitä aina vähän karvoihinkin, ei sitä sentään eteiseen saakka ole ennen tullut. Ihmettelen tätä Ukkokullalle joka asiaa alkaa selvittelemään. Parketin välistähän sitä tihkuu, ilmeinen vesivahinko jossain. Mä en jää ihmettelemään asiaa sen enempää vaan lähden sinne salille pumppaamaan jalkani hyväks. Ja sainkin muuten tosi hyvän jalkatreenin tehtyä, parina seuraavana päivänä tulen huomaamaan kuinka vaikeaa onkaan kävellä normaalisti hyvän jalkatreenin jälkeen.

Kotiin pitää kiiruhtaa, koska ihana ystäväni on tulossa meille kylään. Me olimmekin sitten järjestäneet hänelle muutaman mukavan ohjelmanumeron. Meinaan äijää ravasi meillä jos minkä näköistä koko illan, vesivahinko kun ilmeni sadevedeksi, joka oli tullut katolta läpi jonkun sortin putken hajottua. En niistä tajua sen enempää, mutta sen tajuan, että parketti on revitty irti, kuivurit huutaa yötä päivää ja hermo meinaa mennä. 

No, sitä miestä kun siinä ravasi laittamassa milloin mitäkin, tutkimassa vahinkoa, repimässä kattoa ja lattiaa, kyseli Ukkokulta jos voisivat vähän riisua paitaa ja pyörähdellä seksikkäästi ympäri, jotta rakas ystäväni (sinkku) saisi viihdykettä koko rahan edestä. Mitä lie tiukka pipoja työmiehiä olivat, koska ei lähtenyt päältä paitaa, ei kalsaria. No, Wilma haukkui niitä mennen tullen, setä jo tokaisikin loppu illasta, että olet mut jo niin moneen kertaan haukkunut, että eikös se jo riittäisi? No, vaimosikin on varmaan haukkunut sut useasti eikä lisä pahaa tee, uskon niin ja vaimoskin on varmaan samaa mieltä. Joten ei lisä haukku haavaa tee, anna mennä vaan Wilma.

Juttelemme ystäväni kanssa kaljustani, siitä kuinka Ukkokullan kanssa otimme kuvia hiusten leikkauksen yhteydessä ja nauroimme niille maha kipeänä. Ystäväni kysyy onko käynyt kato muualla karvastossa. No, eipä ole, mutta jos leikattaisiin Ukkokullan kanssa niitäkin ja tehtäisiin erilaisia kampauksia ja siitä tietty kuvakollaasi vasepookkiin. Lupaan jäädä harkitsemaan asiaa.

Torstai 4.8

Nyt on kova draivi päällä ja menenkin ystäväni kanssa aamusta jo lenkille, jotta ehdin salille ennen kuin siskoni tulee meille pelaamaan korttia. Tänään vuorossa on selkä ja hauis, mutta saatanpa kokeilla hiukan rinnan treenaamistakin. Ja niin mä vaan saan tehtyä rintatreenin melkein samoilla painoilla kuin 1,5kk sitten ennen leikkausta. Mä olen niin hyvällä fiiliksellä asian suhteen, että jää hauikset ja vatsat treenaamatta. Pistän Valkulle viestiä, saat olla valmennettavastasi ylpeä, täällä se vetelee rintatreenin leikatulla tissillä, melkein samoilla painoilla kuin ennenkin. No, en mä ihan näillä sanoilla asiaa ilmaissut, mutta vastaus tuli: ”Hienoa Aikku, oon ylpeä susta!! Ja niin mä vaan olen itsekin itsestäni, mä tosiaan röyhistelin toista rintaani ja tepsuttelin kuin kukko tunkiolla siellä salilla. Olen mä vaan kova!!

Siskoni tuli pelaamaan jälleen kanssamme korttia ja viettämään laatuaikaa. Jos laatuajaksi voi sanoa sitä, että puhaltimet hurisevat niin ettet kuule mitä toinen sanoo. Niiden takia kämppä on kuuma ja ovet saa olla kiinni jotta kuulet edes jotain. Varsinaista laatuaikaa, joo. Ja sitten itsellä alkaa muisti kai pätkimään, kun kysyin systeriltä mikä sun nimi on? Vastahan me ollaan tunnettu liki 49v, ei kai sitä voi toisen nimeä aina muistaa? Vedän syöpäkortin esille, tää aiheutaa myös dementiaa (kaiken muun hulluuden lisäksi).

Ai niin, jos jotain kiinnostaa tietää niin kerron, että se olen TAAS minä joka voitan korttipelin. Mä olen aika sankari, oman elämäni sankari!!