Kesälomalla ollaan

Torstai 11.8

Lomapäivä nro neljä ja tänään lähdetään ajelemaan kohti Kokkolaa. Ollaan päätetty ettei pidetä mitään kiirettä eikä suunnitella aikataulua. Hiljaa mielessäni ajattelin kuitenkin, että kympiltä kun lähdetään, niin hyvä on. No, lähdettiin puoli yksitoista joten heti oltiin myöhässä aikataulusta jota ei ollut.

Matkaan lähti kasseja niin, että hyvä kun autoon mahtui. Mä olen niin onnellinen siitä ettei tarvitse mennä junalla ja ei tarvitse miettiä mitä mukaani otan,  niin otan kaiken mahdollisen ja muutaman mahdottomankin asian. Koska koskaan ei voi tietää mitä matkalla tapahtuu. Saatat vaikka oksentaa syliisi seitsemän kertaa matkan aikana ja mitäs sitten laitat päällesi kun pitäisi saada se kahdeksas puhdas vaatekerta? Aloitatko ensimmäisistä oksennetuista vaatteista vai mitä teet? Arvasin, et säkään haluaisi pukea oksennuksessa olevia vaatteita päällesi, kuten en minäkään. Onko mulle sitten koskaan sattunut sellaista? No ei, mutta enhän mä voi tietää milloin on eka kerta ja koska mulla on auto alla, niin on hyvä varautua.

Ei niin, suoraan syliin vaan :-)

Eka pysähdys on vajaa kymmenen kilometriä kotoa. Joo, mä en oksentanut syliini eikä ollut pissahätä vaan Ukkokulta halusi pysähtyä etsimään ekaa geokätköä (olimme sopineet, että matkalla voimme niitä etsiä). No, ei löytynyt joten jatkoimme matkaa ja pääsimme Nokialle saakka ennen  seuraava taukoa jolloin kävin pissillä ja hakemassa kahvin. Ukkokulta kävi kans kahvilan puolella, mutta ei antanut täydellistä raporttia mitä muuta siellä teki, mutta jos jotakin kiinnostaa, niin voin asiasta kysyä. Matkamme siis jatkui, vierellä olevan kodin terran parkkikselle jossa oli kuulemma helppo kätkö. No, ei ollut tai sitten oli hakijoissa vika (tiimikaverini yhdessä etsivät samalla kuin mä nautin kahvistani autossa) ja unohdimme sen kätkön ja jatkoimme matkaa. Ilmeisen sekaisin sai kätkö jota ei edes löytnyt, koska eksyimme ja jouduimme aivan väärälle tielle. No, sekin tie vei meidät Seinäjoelle vaikka tosin aivan hiton monen mutkan jälkeen.

Tässä menee wasabisipsiä jotka ei edes maistuneet juurikaan miltään, mutta ne oli kuitenkin hetkessä syöty :-)

Ukkokulta katseli aina välillä kännyänsä ja ilmotti missä olisi kätköjä tarjolla. Eka joka sitten löydettiin (kaksi edellistä jäi löytämättä) sijaitsi Kurun kirkolla. Nyt ette sitten todellakaan kysykö missä Kuru on, koska mulla ei ole mitään aavistustakaan. Katsokaa Googlesta jos kiinnostaa. Niin me siis kurvasimme Kuruun ja sen kirkolle. Kätkö ei ihan kirkon sisältä löytynyt vaan viereisestä rakennuksesta. Just kun astuimme autosta ulos, niin sade yllätti. Kastuimme oikein kunnolla, mutta ei haitannut. Kuru oli valloitettu.

Tiimikaverimme oli kuin uitettu koira :-)

Sateesta selvitty autoon takaisin :-)

Matkamme jatkui ja seuraavan kätkön paikan Ukkokulta bongasi Kurjenjärveltä jossa oli Virtain lintutorni. Syy miksi menimme juurikin tänne, oli se, että tämän kätkön tiedoissa oli roosanauha. Se sykähdytti sydämiämme. Tarinaa rosanauhan taustalle emme saaneet tietää, mutta kätkön kävimme kirjaamassa.

Lintutorniin en itse uskaltanut kiivetä, koska olen korkeanpaikan kammoinen. Ukkokulta ja Wilma sinne yhdessä kiipesi (oikeasti toinen kantoi toista, itse saatte arvata kummin päin meni).  Minä kuvasin samalla maisemia ja bongasin kätkönkin. Ja lähtiessämme sieltä vasta tajusin mitä valtavia muurahaisia siellä olikaan. Ne oli aivan mielettömiä, yksi muurahainen melkein meikäläisen jalan kokoinen. Ei sellaisia montaa mahdu samaan aikaan kinttua pitkin kiipeämään ja saavat aikamoista ripaskaa aikaiseksi. Olen varma, että olivat jotain lihansyöjämuurajaisia, mutantteja jotka eivät meinanneet kuollakaan sitten millään. Hyvä ettei kirvestä tarvinut niiden listimiseen. Varoituksen sanana, jos olette menossa Kurjenjärven ohitse, niin painakaa kaasua lintutornin kohdalla.  Meinaan te ette halua törmätä niihin olioihin. Näen varmasti niistä muurahaisista painajaisia vielä vuosi!!

Tiimikaverimme muisti taas kesken kaiken olevansa kaupunkilaiskoira tai sitten häntäkin pelotti ne lihassyöjämuurahaiset.

Löysimme vihdoin Seinäjoelle menevän tien ja lopulta myös itse Seinäjoelle. Oli tarkoituksena mennä kokeilemaan Seinäjoen Fitwokia. Jos satutte menemään/olemaan Tampereella/Seinäjoella tai Oulussa ja olette vailla hyvää ja antoisaa ruokapaikkaa niin suosittelen lämmöllä Fitwokia. Täältä voitte käydä lukemassa lisää. Niin me siis menimme sinne ja tilasin ruoat mukaan (söimme autossa) ja eväät nautittuamme jatkoimme matkaa. Vielä oli matkaa kuitenkin reilu sata kilometriä.

Ruokaa, mä melkein kuolinkin jo nälkään :-)

Matkalla pysähdyimme vielä muutamalle kätkölle. Toinen oli kauniin järven rannalla ja nappasinkin kuvan sieltä kun sattui sateenkaarikin näkymään. Oli tosin niin hentoinen, ettei sen päästä olisi varmasti löytynyt kummoistakaan rahasankoa, joten en viitsinyt lähteä edes etsimään. 

Toinen kätkö oli myös levähdyspaikalla, tosin toisen levähdyspaikan ja sen viereisessä metsässä joka oli muuten roskaa täynnä, Ihmeesti ei tunnu ihmiset tajuavan mihin roskat ja jätteet viedään. Ei tietääkseni niiden paikka ole metsässä. Olen aina luullut, että ne viedään kaatopaikalle, mutta ehkä mä olen väärässä. Ainakin kaiken sen paskan määrästä päätellen voisin luulla olevani väärässä.

Tämä ei ole roska, vaikka metsästä löytyikin. Tämä on Ukkokulta :-)

Päivän saldo oli siis reilu 500km (okey, pari kilsaa yli 500), neljä kätköä, puutunut perse, hyvä mieli ja paljon naurua. Ei pöllömpi lomapäivä siis.

Perjantai 12.8

Aloitan aamuni sauvakävellen.Tarkoituksena tehdä tunnin lenkki ja jo alkoi hymyilyttää. Vaan ei hymyilytä kauaa, kun iskee kamala hätä. Ja en sitten tarkoita nälänhätää vaan just sitä, tiedät varmaan. Se jonka ei soisi iskevän silloin, kun matkaa on aivan liian paljon. Iskee paniikki, mitä hittoa mä teen? Ei ole paperia mukana, olen asutuksen keskellä, ei ole mitään paikkaa minne mennä. Mukana on ainoastaan piposi joka on päässäsi ja koirankakkapusseja taskussasi. Mutta miten asian hoitaisin, perse paljaana en todellakaan meinaa olla missään. Näen meinaan jo lehtien otsikot, kalju akka vilahteli asuinalueella perse paljaana. Ja otsikot eivät taatusti jäisi paikallislehtien etusivulle vaan se loistaisi netissä jokaisen ihailemana, mun perseeni. Joo, ei kiitos. Väkisinkin käy mielessä sananlasku: Tuli hätä käteen, mutta siitä selviämme käden käänteessä. Ei juma, ei todellakaan tule käteen, mielummin vaikka housuun!!

Mutta entä voisiko pipoa käyttää hyväkseen? Mutta minne sen sitten laittaisin? Takaisin päähänikö? Niin, että tuotos valuisi pitkin korvia? Tämäkään ei oikein houkuttanut joten yritin laulamalla saada asian pois mielestäni. Vaan ei tullut kyllä mitään kappaletta mieleeni. Jouduin pysähtelemään ja olemaan kyykyssä, välillä istuin matkan varrella olevalla penkillä. Ei voinut kauaa olla paikallaan, oli pakko jatkaa matkaa. Onneks ei ollut enää pitkälti. Lopun matkaa mä todellakin vedin perse piukeena ja jos kiinnostaa niin selvisin puhtain pöksyin perille saakka.

Aamupalan jälkeen lähdemme koiruuksien kanssa ulos (faijallani on myös koira, Junnu nimeltään) ja koska olemme uudessa paikassa kätköilyn suhteen, pitää tietenkin etsiä muutaman kätköt lenkkireitin varrelta. Löydämmekin niitä kolme kappaletta. Meillä on Ukkokullan kanssa hiukan erilainen tyyli etsiä niitä. Meitsi säntää sinne tänne katsoen missä suunnassa metrit vähenee kohteeseen nähden ja Ukkokulta sitten katsoo tarkemmin minne suuntaan oikeasti kuuluu mennä. Niin tai näin, useimmiten pääsemme samaan paikkaan ja sitten vaan tarkemmin etsimään. Ja tätä enemmän tehdessä sitä kehittyy sellainen ”kätkösilmä”, osaa jo vähän miettiä missä se voisi olla. On meillä niitä paikkoja joita ei olla löydetty, mutta onneksi on löydettyjä kätköjä vielä ollut enemmän, muuten tää olisi varmasti loppunut jo kauan aikaan sitten.

Tiimimme kasvoi väliaikaisesti yhdellä jäsenellä :-)

Päivällä käymme katsastamassa automme. Aikaa ei oltu varattu etukäteen, mutta jäätiin odottamaan omaa vuoroamme. Ja mikäs siinä oli odotellessa, kun saimme istua hyvillä sohvilla, juoda kahvia/teetä(kaakaota/mehua, syödä jädeä/keksiä ja lueskella lehtiä. Vihdoin oli automme vuoro ja katsastus miehen tullessa takaisin kysyi hän meiltä kaikilta kolmelta, että kuka on kuski autolle. Jokainen katseli toisiaan ja yritti sanoa, että toi, ei kun toi, no en mä ainakaan. Katsastusmiestä alkoi naurattamaan ja sanoi, että kuka vaan, mutta autossa ei ole mitään vikaa vaan meni kirkkaasti läpi. Sitten olimmekin jokainen ottamassa avaimia takaisin, kummasti alkoikin kelpaamaan.

Tämä ei valitettavasti toiminut, mutta oli kiva sisustus kyllä :-)

Iltasella taas koirien kanssa ulkona ollessamme kävimme katsomassa parit kätköt. Toinen oli paikallisen 4H-kerhon tilojen lähettyvillä ja samalla pääsimme moikkaamaan paria hevosta, kanaa ja lampaita. Ollessani ottamassa lampaista kuvia lähtivät he karkuun.  Ukkokulta tokaisi niille: ”Säikähdittekö te kun Aikku lähesty?Älkää välittäkö, mulla tulee kans aina välillä sama tunne.” Varsin vitsikäs tuo Ukkokultani!!