Torstai
3.11
Rakas tyttäreni on yön aikana saapunut Mammaa
hauskuttamaan. Saankin hänestä seuraa sauvakävelylle aamupäivästä. Tosin en
ymmärrä mikä järki ottaa sauvoja mukaan, kun ne lipsuvat koko aika, vaikka
ottaa tassut pois ja on piikit näkyvillä. Nämä sauvat ovat ilmeisesti tehty
käytettäväksi Espanjassa tai muualla missä ei ainakaan ole pakkasta, liukasta
eikä lunta. Yritän muistaa tän seuraavan kerran, kun lähden lenkille. En
kuitenkaan kauaa voi sauvoilla tepastella, kun sormeni ovat aivan umpijäässä,
ei auttanut kunnon sormikkaatkaan. Tytär saikin sitten harjoitella loppumatkan sauvakävelyä, lipsuvilla, auringon alle
tarkoitetuilla keputtimmillani.
Kotiin tullessa iskee taas, arvatkaas mikä!! Ei tullut
nyt pahoinvointia, vaan tuli ihan jäätävä ripuli. Ja arvaan ihan satavarmasti
mistä se johtuu. Syyllinen on eilinen pahoinvointilääke, Primperan. On se nyt
kumma, että tehdään pahoinvointilääke, jonka sivuoireena tulee ripuli. En kerta
kaikkiaan jaksa ymmärtää mikä ihmeen logiikka siinä oikein on. Onko tarkoitus
potilaan puntaroida, kumman haluaa mieluimmin, pahan olon vai paskamaisen olon?
Tuleeko se tavara alhaalta vai ylhäältä? Mahaa kouristi, istun vessassa. Ehdin
selaamaan Hobby Hallin katalogin useampaan kertaan. Onneksi en tarvitse mitään,
siellä istuessa olisi ehtinyt kyllä tehdä tilauksen jos toisenkin.
Perjantai
4.11
Tuli sitten nukuttua kellon ympäri, hupsista keikkaa.
Olo onkin jälleen tosi pirteä, kummasti tuntuu siltä, että alkaa jälleen elämä
voittamaan. Ja voitettavahan se on, on meinaan mentävä fyssarille käymään. En
ole jaksanut edes laskea kuinka usein olen siellä jo käynyt, mutta edelleen on
kädessä turvotusta ollut ja sitä tarvitsee availla joten käynnit jatkuu. Hyvä
niin.
Jännä päivä muutenkin. Tänään minusta tehty juttu
julkaistaan Ilta Sanomissa. Asemalla käyn hakemassa lehden kioskista, varmistan
vielä, että juttu varmasti on lehdessä. On se, kääk!! Tuntuu niin hassulta
nähdä itsensä lehdestä. Juttu oli mielestäni hyvin tehty, se oli just mun
näköinen. Toisaalta ei varmaan kovin yllättävää, minuahan siinä oli haastateltu
ja minä ne asiat olen sanonut. Laitan faceen myös kuvan lehdestä, käykäähän
ostamassa omanne. Saan paljon positiivista palautetta, hämmennyn. Mähän olen vaan
mä, en yhtään sen kummempaa. Rakas poikani laittaa myös viestiä, hyvä oli juttu
ja kuvat, olen susta ylpeä. Itku meinaa tulla.
Naurattaa jutun otsikko,
rautarouva. Varsinainen Thatcher, joo. Naurattaa myös ajatus, että nyt mää
sitten makaan ihmisten ruokapöydällä. Mietitään vaikka maajussia joka ruokapöytänsä
äärellä kastaa pullansiivua kahviinsa ja siinä vierellä se Aikku makaa kainalot
paljaana. Tai insinööriherra, kiireellä juo latteansa ja samalla lukee viikonlopun
IltaSanomia ja mitä hittoa, kuka voi kalju akka on? Hassua, mä saatan maata
missä tahansa nyt, kodissa kun kodissa. Toivottavasti ei kauhian pahoja
vointeja kelleen tule, olis se kamalaa saada tietää aiheuttaneensa jollekin
huonovointisuutta. No, tää oli vitsi, mutta totta toinen puoli, naurattaa ajatus,
että nyt mä olen ympäri Suomea.
Fyssarilta
lähtiessä huomaan oloni vaativan suolaa. Eilinen totaali tyhjennys teki tehtävänsä,
nyt kroppa vaatii suolaa. Käyn kaupassa ja heti silmiini osuu jotain mitä on
pakko saada, mandariinia. Edellisillä kerroilla pahoinvoinnin loppuessa, on
mieleni tehnyt parsakaalia ja salaattia. Nyt olen niitä koko aika syönyt ja nyt
vesikielellä himoitsen mandariinia. Suolaista on myös saatava ja ostankin
pähkinöitä. Ostan myös protskupatukan, kovasti kehutun Quest barin. En tosin
yhtään tajua miksi näitä kehutaan, mun
mielestä kauheaa kuraa. Söin puolet ja loput lensi roskiin. Pähkinät
sitten söin kyllä loppuun saakka. Pähkinät kun siinä hassuja, ettei niitä voi
syödä sivistyneesti muutaman kerrallaan. Niitä pitää syödä kourallinen
kerrallaan, suu täyteen, että on vaikeaa saada pureskeltua. Alkaa muuten
tuntumaan siltä, että mulla on kumma halu tukehtua syömääni ruokaan. Pitäisikö
olla huolissaan??
Iltapäivällä menen ”vertaiskahville”. Hänen miehensä
ilme oli näkemisen arvoinen, tullessaan kotiin. Olihan ”kaljujen kokous”
menossa. On niin mahtavaa saada jutella toisen samassa tilassa olevan kanssa, hän tasan ymmärtää mistä puhut, mitä olet joutunut kokemaan, sillä hän on kokenut ja tuntenut ne ihan samat asiat itsekin. Näytän hänelle tissini, sen silikonisen. Kysyn haluaako nipistää nännistä? Nauramme, tää on parasta syöpähuumoria ja tälle asialle pitää pystyä myös nauramaan. Se kummasti puhdistaa,
helpottaa ja keventää. Vaan liika asioiden vatvominen ja märehteminen, se ei ole
hyvästä. Mutta välillä vertaisen kanssa kokemusten vaihto, se tekee hyvää. Ja
olen myös muutamassa vertaistuki ryhmässä, ne ovat myös kullanarvoisia. Ei ole
asiaa mitä et voisi kysyä ja aivan varmasti ei ole vaivaa mitä ei olisi joku
toinenkin jo kokenut. Vertaistuki on ihan parasta!
Huomaan oloni olevan jälleen normaali jo siitä, että
alkaa energiaa olla taas yllin kyllin. Koko aika tekisi mieli tehdä jotain,
vaan ei ole kovin paljoa mitä tehdä. Siivota ei voi, tai ainakaan kannata,
koska ensi viikolla meillä alkaa vihdoin remontti. Lattia laitetaan kuntoon,
vastahan tässä ollaan oltu kolme kuukautta ilman lattiaa. Jospa se nyt vihdoin
saatais tehtyä. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. En jaksa tehdä kummempia,
eväät huomiselle niin this day is done.
Toistan itseäni, mutta oli todella hyvä tuo Iltiksen juttu susta. Toivottavasti antaa kanssasisarillesi sisua ja voimia taudin selätykseen. Olen kiikuttanut lehteä useammallekin työkaverilleni luettavaksi. Joten ainakin meidän firmassa olet aika monella työpöydällä maannut ja treenannut habaasi :) :) Hienoja kommentteja ovat sinusta antaneet.
VastaaPoistaKiitos kultaseni. <3
PoistaIhanaa kuulla, että jutusta ollaan tykätty. Itsekin tykkäsin, oli hyvin mun näköinen, kuten tiedätkin. :-)
Toivottavasti ei ihmisille ala tulla rintasyöpää jo korvistakin, onhan se ollut aika paljon tapetilla.
Ja jos joku saisi kipinän liikuntaan ja lohtua muutenkin sairautensa kanssa, niin olisin tosi tyytyväinen.
Oikealla asenteella tästä selvitään, ei anneta periksi, koskaan!! :-)
Mäkään en ymmärrä QestBarien hehkutusta. Aivan täyttä kuraa! :D
VastaaPoistaTäysin samaa mieltä. Tää patukka oli vielä kivi kovakin. Joko oli vanhaa tai sitten ne on kovia, en tiedä kumpi oikea vaihtoehto. Mutta en koskaan enää osta, kalliitakin ovat. Eikä todellakaan hinta ja laatu kohtaa millään lailla. :-)
Poista