1000 palaa

Lauantai 3.12

Viikonloppu, se tietää automaattisesti vapaata säteistä. Viisi kertaa viikossa juoksua säteissä on aika rankkaa, varsinkin kun on vielä töissä samaan aikaan. Itse sädetyshän ei kestä kauaa, mutta aikataulutus ja meneminen paikan päälle, se on henkisesti aikas rankkaa. Viikonloppuna ei siellä käydä, mutta töissä käydään. Niin tänäkin viikonloppuna.

Työpäivä  meni jälleen nopeaan, kuten viikonloppuisin aina. Töiden jälkeen kävimme Ukkokullan kanssa kaupassa (kuten sadat muutkin perheet) ja sitten olikin vuorossa ruoan laittoa.
Illalla rakas lapsukaiseni (tyttäreni) tuli kylään ja viihdytimme itseämme katsomalla hänelle koiraa, sitten joskus myöhemmin otettuna. Päädyimme hän päättyi shetlannin lammaskoiraan (ainakin tällä kertaa). Sheltit ovat kieltämättä kauniita koiria ja niiden sanotaan myöskin olevan hyviä ensimmäiseksi koiraksi helpon koulutettavuuden takia. Sitten joskus näemme onko tuleva koira tuo rotu vai jokin muu vai kenties papukaija.

Eikö olekin kauniita? :-)

Sunnuntai 4.12

Aamulla mennessäni töihin on aivan juukelin kylmä. Ei ole juurikaan pakkasta, mutta tuuli on ihan jäätävä joka menee luihin ja ytimeen. Kävelen juna-asemalta töihin ja kulkiessani Töölön Lahden kautta, tuuli ottaa joka ikiseen huokoseen ja soluun. Ei aina kiva juttu.

Tänään olisi ollut vertaistukiryhmämme yhteinen tapaaminen Helsingissä meille, jotka täällä päin asumme. Tai tottahan sinne oli kaikki tervetulleita ja itsellänikin oli tarkoitus sinne mennä. Mutta koska olin tosiaan koko viikon juossut käynyt säteissä ja töissä olen ollut yhtä päivää vailla koko viikon, niin iski väsymys ja jätin menemättä. Kotiin mennessäni oli ihan pakko ottaa päikkärit, jotta jaksoin jotensakin edes illan olla. Tällä kertaa siis vertaistuki tapaaminen jäi väliin, mutta ehkä sitten joku toinen kerta.

Illalla olo on tosiaan sen verran väsy, etten jaksa paneutua juurikaan ruoanlaittoon. Heitän pannulle pakastevihannessekoituksen ja perään parit munat. Nauran, että ruokani ei paljoa eroa siitä mitä näkee juna-aseman tunnelissa viikonloppuisin. Vai mitä olette mieltä?

Maanantai 5.12

Tänään on sitten vapaapäivä, tätä ehdinkin jo hiukan kaivata. Aamusta menen sauakävelemään, viime viikon ollessa enemmänkin sohvalla makaamista. Aamupäivällä menin myös säteisiin, oli vapaata tai ei, siellä käydään. Säde on myöhässä puolisen tuntia, onneksi on viihdykettä mukana eli sudoku.

Tänään on vuorossa myös Wilman rokotus. En muista mikä rokotus oli kyseessä, joku joka oli vanhentunut. Wilmahan on nyt 12-vuotias ja hän on jälleen tiputtanut painoaan. Hänellä on ruoka aina esillä ja hän syö sen verran kuin tarvitsee. Wilma painoi vuosia 7kg, sitten hän pari vuotta sitten tiputti painoaan 10% eli sitten hän painoi 6,3kg. Mutta nyt hän oli jälleen tiputtanut  painoaan n.10% eli nyt hän painaa enää 5,7kg. Pitäisikö olla huolissaan? Vanhuksellahan lihakset surkastuu ja paino tippuu sen takia joten niin on käynyt varmasti Wilmallekin.

Meillä on ollut Wilman kanssa aina tapana, että eläinlääkärissä käytyämme menemme hakemaan hänelle herkun eläinliikkeestä. Niin teimme myös tällä kertaa. Wilma saa itse valita mitä ottaa, eli esitän hänelle jotain ja jos hän tekee valinnan, niin silloin ostetaan se. Eihän kukaan halua sellaista herkkua josta ei itse pidä, ei siis Wilmankaan tarvitse sellaista syödä. Nopeasti löysimme Wilmalle mieleisen herkun ja Ukkokulta osti samalla Wilmalle joululahjan jonka hän tosin antoi heti samantien eikä jäänyt odottamaan joulua. Wilma sai pienen vilkkuvalon joka laitetaan hihnaan kiinni. Siten Wilma loistaa hyvin lenkillä ja hänet huomaa paremmin. Valo vilkkuu punaista ja sinistä, Ukkokullan sanoin Wilma on hälytysajossa.

Menin vielä hakemaan itselleni 1000 tuhannen palapelin. Tykkään tehdä palapeliä, siinä keskittyy täysin siihen tekemiseen, ei tule ajateltua juurikaan mitään muuta kuin vain paloja. Saatan katsella paloja hyvinkin pitkään, sitten nappaan yhden palan ja kokeilen sitä meneekö se johonkin. Ja se tietty joko sopii tai ei sovi. Palapelin tekeminen on rauhoittavaa, maadottaaa ja myöskin hyvin pitkä piimäistä ja hermoja vaativaa touhua. Mutta samalla se on niin ihanaa, aika menee kivasti ja se pitää myös hyvin pois tölsän edestä. Kunhan olen taas tämän palapelin tehnyt, tuskin hetkee teen uutta. Aikansa kutakin sanoi mummo kun kissalla pöytää pyyhki.

Illalla tein kehykset valmiiksi, huomenna, itsenäisyyspäivänä ja vapaalla ollessani, mulla on ihanan paljon aikaa tehdä palapeliä.