Syöpä tappaa

Sain tällä viikolla kuulla erittäin ikäviä uutisia. Taas on lähtenyt yksi loistava persoona aivan liian aikaisin, ihan turhaan. Syöpä saatana hänet vei!! En saata edes arvata perheen surun ja tuskan määrää, se on varmasti ääretön. Asiaa ei voi hyväksyä, sitä ei voi ymmärtää, sitä toivoo näkevänsä pahaa painajista josta herää pian. Herätessään asia on ensimmäisenä mielessä, nukkumaan mentäessä on se viimeisenä mielessä. Äiti on poistunut lastensa elämästä, puoliso jatkaa elämäänsä niin yksin.

Tälläisellä hetkellä sitä tekisi mieli maata lattialla ja huutaa elämän epäoikeudenmukaisuutta. Tunnen suurta surua siitä, että se olen minä joka kirjoitan tätä eikä Hän. Yhtä hyvin olisi voinut osat vaihtua ja hän olisi kirjoittanut minusta. Tunnen olevani niin helvetin itsekeskeinen ajatuksineni, mikä mä olen ilakoimaan omasta elämästäni juuri nyt, kun se elämä on toiselta viety. Elämän epäoikeudenmukaisuus iskee aina märällä rätillä vasten kasvoja. Ei voi ymmärtää mikä tarkoitus asioilla on. Mikä tarkoitus on sillä, ettei lapset saa esitellä äidilleen omia rakkaitaan? Ettei mummo saa koskaan nuuskutella lapsenlapsiansa? Että puoliso menee iltaisin tyhjään sänkyyn nukkumaan, tuska rinnassaan kun ei sitä omaa parasta ystävää ole siinä enää?

Kiitos siitä, että olen mä!!

Viimeksi kerroin tyttäreni koirasta jota olen saanut hoitaa ja hoivata aina välillä. Tänään hän taas tulee mummon iloksi, huomenna pääsen taas heti aamusta lenkille. Sitä olen odottanut ja kaivannut, aamuisia lenkkejä. Ei sitä vaan tule lähdettyä itsekseen aamulenkille ellei ole pakko ja eihän mun ole. Mutta tähän on tulossa muutos, sillä meille on tulossa viikon päästä aivan oma ihanuus, espanjanvesikoira Wertti. Hän on tämän näköinen.

Wertti sai nimensä sen mukaan, että meidän tiimimme jäsen kuuluu olla W:llä alkava. Muistattehan, että meidän geokätkötiiimimme nimi on TeamWat, sehän tuli meidän nimistä. Wilma, Aikku ja "Ukkokulta". Nimimerkkiä emme haluneet vaihtaa ja sen takia mietinnässä oli kaikki maailman vaihtoehdot mitä W kirjaimella voisi olla. Oli Wäiskiä, Wellua, Weikkoa, Wesaa jne. Mutta sitten yhtenä päivänä katsoessani almanakasta 9.9 päivää jolloin Wilma oli syntynyt ja kenenpä nimipäivä silloin onkaan? No Vertin joten niin sai Wertti nimensä. En voisi edes kuvitella Wertin olevan minkään muun niminen kuin Wertti. Näin myös Wilma kulkee mukanamme koko aika. <3

Wertti kotiutuu viikon päästä, tasan seitsemän yötä enää. Olen niin odottanut häntä, ensin odotimme onko tuleva emo raskaana. Sitten odotimme kumpia pentuja emo synnyttää (hän synnytti 9 pentua joista 6 urosta ja 3 narttua). Syntymän jälkeen odotimme 4 vkoa jotta pääsimme katsomaa kuka heistä yhdeksästä on Wertti. Ja kun pääsimme katsomaan pentuja ja sain Wertin syliini oli sydän rakkautta täynnä, tässä on nyt kauan odotettu Wertti.

Olen ilmoittanut Wertin jo pentukurssille. Kunhan olemme sen käyneet niin alamme harjoittelemaan noseworkia. Siinä koira käyttää nenäänsä niin, että osaa etsiä missä on eukalyptusta, laventelia ja laakerinlehteä. Hän ei siis etsi niitä mamman maustelaatikosta vaan näitä piilotellaan aluksi helppoihin paikkoihin ja myöhemmin vaikeutetaan. Voidaan piilottaa autoihin, rakennuksiin, metsään tms. Tässä voi kisatakin jos haluaa ja kunhan nämä hajut oppii voi alkaa opettaa muita hajuja kuten esim. sienet. Mikäs sen helpompaa kun koira etsii sulle suppilovahverot metsästä. Olen jo vuosia halunut koiran jonka kanssa harrastaa joten nyt kun sen saan, niin mehän harrastetaan. Puntille en taida voida Werttiä viedä, mutta ollaan ulkona, sopiihan sekin mulle paremmin kuin hyvin.

Meillä oli töissä joulukuussa hauska "aikuisten joulukalenteri". Jokainen joka siihen halusi osallistua laittoivat nimensä paperiin ja yksi arpoi jokaiselle oman salaisen ystävän. Tätä salaista ystävää sitten jokainen muisti miten halusi. Itse ostin omalle ystävälleni erilaisia herkkuja. Suklaatikkaria, sulkaapatukkaa, suklaasuukkoa, kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä, joulukoristeita ja viimeisenä työpäivänä vielä laitoin hänelle jouluisen suklaalevyn. Tämä oli mielestäni hauska tapa antaa hyvää mieltä toisella ja varsinkin itselleen. Ehdottomasti ensi vuonna taas mukana tässä leikissä.

Huomenna on jouluaatto. Me ei perinteisesti olla ihan kauheasti tästä stressiä otettu. Ruoat on kaupasta hankittuja, en ole tehnyt itse laatikoita enkä kaloja graavaillut. Kinkku on pieni pötkäle, sitä maistan max kaksi siivua ja muuten syön kaloja ja kalkkunaa. En myöskään ole siivonnut kaappeja, koska en kaapissa ajatellut jouluani viettää. Nyt en ole töissä kuten monina viime jouluna olen ollut, vaan nyt nautin kotona olosta, hyvästä ruoasta ja seurasta. Teen sudokua, luen ehkä kirjaa ja käyn Rollen kanssa lenkillä. Nyt ei mene yhtään karkkia koska niiden syönnin lopetin syksyllä. Mähän olin viisi vuotta syömättä karkkia ja sitten taas aloitin jostain syystä karkkia syömään. Sitten sitä alkoi taas menemään turhan usein ja päätin lopettaa kokonaan. Ei ole tehnyt yhtään tiukkaa, karkki ja minä emme sovi yhteen.

Näin Jouluna on hyvää aikaa käydä myös treenalainemassa. Tänään illan suusta kävin tekemässä jalat ja huomenna aattona menen treenaamaan olkapäät. Mulla on nyt ohjelma jossa on olkapäät priorisoitu. Mikäs sen ihanampaa kun saada naama punaisena vääntää rautaa solmuun? On salitreeni vaan niin parasta. Tosin kohta se taitaa jäädä kakkoseksi kun Wertti tulee. Mutta sitä ennen vielä ehtii, onhan mulla viikko vielä aikaa.

Nyt toivottelen kaikille oikein maukasta ja rauhallista Joulua. Itse nautin luumukiisselistä ja kermavaahdosta, nami nami.