Lukijat

tiistai 29. elokuuta 2017

Lomalaisen tunnelmia

Kun mä aloitan kirjoittaa tekstiä, on mulla yleensä vähän jo mielessä mitä mä kirjoitan. Kuten olen kertonut aiemminkin, mä laitan ajatuksia paperille pitkin matkaa, mitä nyt saattaa tulla mieleen. Mulla saattaa olla monta paperinpalaa jossa tekstiä, sitä on allakan kulmassa ja puhelimessa on jotain kirjoitettuna. Sitten mä alan kirjottamaan blogia, unohdan puolet ja muistan myöhemmin mitä pitikään sanoa. Monet asiat on tietty sellaisia, joita voi sanoa myöhemminkin, mutta jos ne liittyis johonkin tiettyyn juttuun, ei sen jälkäkäteen kertominen ole ollenkaan enää sama asia. Kokeillaanpa vaikka..

"Levähdyspaikalla alkoi silmäni painumaan kiinni ja samalla mielikuvitukseni alkoi juoksemaan. Sarjamurhaajia, onko heitä muualla kuin amerikkalaisissa elokuvissa ja norjalaisissa kirjoissa (Harry Hole)? Tai raiskaajia, mistä mä tiedän vaikka joku tulisi ja repisi mut autosta pois samalla, kun Ukkokulta kätköilee jonkin sortin kunnan ainoaa kätköä??"

No, miltä kuulosti? Toi ajatus meinaan pyöri mun päässäni, kun tosiaan olimme kesälomalla menossa Kuopioon ja silmä alkoi jo painumaan kiinni ja meinasin nukahtaa levähdyspaikalla, kun Ukkokulta kätköili. Näin kerrottuna, on hiukkasen irtonaisena mistään ja ikään kuin tipahti tuohon, mutta antaa sen nyt olla siinä. On varsin tärkeää tietää, mitä mä mietiskelen levähdyspaikoilla ja jos ne ajatukset ei muista tulla silloin, kun siitä olisi relevanttia kirjoittaa, niin tulkoo sitten nyt, ainakin tällä kertaa.




Viimeksi kerroin, kuinka me matkattiin Kokkolaan ja kätköiltiin. Nyt olisi loogista kertoa mitä me siellä sitten tehtiin ja varmaan poiskin tultiin vai jäätiinkö me sinne? Ylläri, ei jääty.

Mullahan oli tässä keväällä aika huono motivaatio liikuntaan, ei oikein kiinnostanut salitreenit eikä kiinnostanut lenkkeillyt kävellen tai sauvakävellen. Siitähän olenkin ennenkin jo puhunut, mutta nyt on motivaatio taas palannut. Olen käynyt neljä kertaa viikossa salilla ja lomani ei tehnyt tälle mitään poikkeusta, miksipä oikeastaan olisikaan koska mulla on Fitness24/7 salille kortti ja pääsin samalla kortilla myös Kokkolassa treenaamaan. Kävin siellä salilla yhteensä viisi kertaa ja jokaisella kerralla oli itseni lisäksi max viisi ihmistä treenaamassa. Ajankohta oli välillä aamupäivä ja toisinaan iltapäivä, ei vaikutusta. Ja sitten vielä sanotaan, että noi halpasalit on aina ihan turvoksissa. No ei ollut ainakaan tuo, joten ehti kehtasi napata jopa muutaman kuvankin ottamaan uusista treenivaatteistani. Kävin meinaan H&M ostamassa trikoot ja kolme toppia. Mulla ei tarvi olla erikoisesti mitään tunnettua merkkiä mun treenivaatteeni, se riittää että ovat mukavat päällä ja ei kaikki paikat tursua.




Näättekö tässä toispuoleisuuden, jonka itse näen heti??


Kävimme tietty myös kätköilemässä ja yksi kätkö sijaisti sellaisella louhoksella jossa oli nimensä mukaisesti louhittu kalliota ja keskellä oli monttu jossa oli vettä. Menimme sinne alas monttuun ja luulimme olevamme kahden. Kuulin kuitenkin ääniä ja näin yhden kiven päällä olevan vaatteita ja puhelimen. Katsoin ympärilleni ja näin kalliolla kiipeilevät kaksi nuorta kundia. Tuli heti kamala hätä, että he hyppäävät sieltä alas (se oli selkeästi heidän tarkoituksensa) ja taittavat niskansa (se tuskin oli heidän tarkoitus). Sanoin Ukkokullalle, että jumankekka jos noi kundit hyppää tonne veteen ja taittaa niskansa, millä mä ne menen pelastamaan, uimataidoton ihminen?? Ja lumpsis, sinne hyppäsivät, mutta heidän onnekseen (ja vähän mun helpotukseksi) he eivät hukkuneet vaan tulivat meidän luokse ihmettelemään mitä me oikein tehdään. Meidän keskustelu meni kutakuinkin näin:

Kundit: Onko teillä joku hukassa? (näkivät kun me pyörittiin siinä kuin puolukat..)
Me: Ollaan tässä geokätköilemässä ja etsitään kätköä, mutta ei meinaa löytyä mistään. Haluaisitteko auttaa meitä sen löytämisessä?
K: Millainen sen kätkön pitäisi olla?
M: Se voi olla iso tai pieni, aika usein ovat vanhoja filmirullankoteloita tai putkiloita ja jossain ihan tässä lähellä sen pitäisi olla.
K: Ai, onks se vaikka tää? Ja hän nostaa juurikin sen kätkön jota me ei oltu löydetty. Sitten hiukan oli pakko kommentoida äskeistä hyppelyä, koska mä oikeesti meinasin saada slaakin kun hyppäsivät.
M: Ei ole kovin terveellistä hyppiä tuolla lailla kalliolta, mitäs jos olisitte osuneet kiveen ja niska olisi katkennut?
K: Ei siellä ole kiviä, tuossa on 15m syvää.
No, juteltiin me siinä jotain muutakin, jonnin joutavaa potaskaa. Mutta olivat oikein reippaita nuoria miehen alkuja vaikka ikää oli molemmilla sellainen 10-12v. Kohteliaita ja reippaita, sellaisia joista kasvaa vielä hyviä veronmaksajia kansalaisia.






Lähdimme yhtenä iltana taas värjäämään karttaamme eli hakemaan naapurikunnista kätköjä. Toiset värittää värityskirjaansa, me värjätään karttaamme. Tällä kertaa eksyimme Himangalle ja ajatuksena oli napata kätkö kirkolta. Useissa paikkakunnissa kätköjä on kirkkojen yhteydessä eikä Himanka tehnyt poikkeusta sen suhteen. Mutta sen teki, että tässä kirkossa oli kävijää vaikka toisille kirkoille jaettavaksi. Oli meinaan jonkun uskontokunnan kesäjuhlat menossa. En tiedä kenen, useilla seurakunnilla taitaa olla tuollaisia tapahtumia ja kysymäänkään en viitsinyt mennä. Ensin ajattelin etten mene sinne kätköllekään ollenkaan, mutta Ukkokulta tokas, ettei usko tartu minuun, joten uskaltauduin kirkon lähelle. Ei kätkö ihan kirkossa onneks ollut, siellä laitamilla vaan. Ja en nyt halua tässä leveillä, mutta minähän sen tietty löysin (hihhih).






Siinä kätköä etsiessämme tuli kamala pissihätä, ylläriylläri. Ja koska joka paikka oli täynnä suviseuralaisia, en kehdannut vaan mennä vessaan muina miehin, tiedä vaikka joku olisi tullut kyselemään mistä kaukaa olen seuroihin tullut. Ukkokulta sano, että senkus menet, ei ne sulta mitään jäsenkorttia kysele. Hah, ei kyselleet ei, eikä kukaan edes tullut juttelemaan. Musta taitaa näkyä kilometrin päähän, etten ole muhevaa maastoa uskolle. Ei kuki uskon kukkanen meikäläisessä, ei.

Olimme Kokkolassa viikon ja lähdimme laskettelemaan kotiin päin. Tällä kertaa tulimme Juväskylän kautta, joka olikin paljon mukavampi reitti ajaa kuin se mitä me yleensä ollaan menty. Ja suurin syy oli tietty se, ettei matkalla ollut joka mutkassa kameratolppaa jota olisi tarvinut pelätä. Matkalla tietty kätköiltiin, mitäpä muutakaan. Yks tosi hauska kätkö oli matkan varrella, sen nimikin taisi olla Ei tosikoille. Siinä oli rasiassa duplo-palikoita ja jokaisessa palikassa oli paperilappunen käärittynä sisälle. Sitten piti lukaista jokainen lappu ja etsiä logi johon saa nimmarinsa kirjoittaa. Siinä boxissa oli 18 palikkaa, joten siinä oli 17 lappusta jossa luki jotain muuta ja se yksi siis oli logikirja. Ja meidän tuurilla löysimme oikean lapun viimeisestä palikasta, joten ei laitettu lottoa vetämään sillä viikolla (tosin mä en lottoa muutenkaan koskaan joten se siitä). Mutta näissä lapuissa oli jokaisessa joku kiva viesti. Kuten: Teiniä kiukuttaa kun pitää tulla ajoissa kotiin. Tai: Kertokaa joku hyvä konsti miten saisi miehen tuomaan useammin kukkia kotiin. Ja: Meilläkin on geokoira ja sekin tykkää duploista jne. Siihen kätköön oli todella nähty vaivaa ja idea oli mitä hauskin. Ei mua ainakaan ärsyttänyt etsiä oikeaa palikkaa, mutta jotain tosikompaa se ehkä ärsyttää. Silloin on parempi jättää tuo kätkö hakematta ja mennä seuraavalla joka ehkä roikkuu puun oksalla kuten niin monet muutkin.



Olimme pari päivää kotona ja sitten käväsimme vielä anopin mökillä pikaiseen. Tuli vähän kiirus pois, kun lupailivat jotain kamalaa myrskyä tulevaksi. En halunut joutua ajamaan moottoritiellä kun sataa kaatamalla ja ei näe eteensä. Lähdimme ajoissa joo, mutta kas kummaa kun taas haettiin pari kätköä naapurikunnista, niin miten siinä sitten kävikään. Tietty olimme siellä moottoritiellä ja vettä satoi niin, että luulin jo taivaan revenneen ja kaikki tulee sieltä niskaan. Ei nähnyt eteensä tasan yhtään ja vauhtia oli max.40km/h. Sitten bemarit ja audit huristeli ohi kamalaa kyytiä, heillä taisi olla kiireempi päästä näkemään miltä siellä taivaassa näyttää.

Matkalla tuli vastaan yks kaks tilanne, että oli kuin musta aukko olisi ollut yks kaks edessä tai tie olisi noussut kirjaimellisesti pystyyn. Eteenpäin mennessäni tajusin, että niin iso puu oli kaatunut tielle, että se pimensi koko näkyvyyden. Se piti kiertää, oli niin iso ettei sitä kukaan olisi jaksanut siitä siirtää. Mutta sen perään oli kaatunut muita puita ja pysähdyttiin sen verran, että Ukkokulta kävi muiden ukkeleiden kanssa siirtelemässä niitä pois ajotieltä, jotta autot pääsi ajelemaan. Ei kovin paljon nähty salamia, mutta kaatuneita puita senkin edestä. Aikamoinen myrsky.

Tähän loppuun on pakko laittaa yks elämänviisaus Nykäsen Matilta. Tätä nauroin vedet silmissä, mitäpä hänen sanomisiaan ei olisi saanut nauraa. Mutta tässäpä elämänviisaus jota kannattaa miettiä, älä tuhlaa elämääsi nukkuen.

" Kun ihminen nukkuu, se ei tajua mistään mitään, mutta kun se on hereillä, se voi saada vaikka kalan."


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti