Lukijat

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Kuumeilua ja uutta tissiä

Heti alkuun kysyn saako omassa blogissa kiroilla? Sitten vastaan omaan kysymykseeni, että saa jos siihen tarvetta ja se parantaa olotilaa, joten.. Voihan perkelee perkeleen perkele ja parit kaverit kanssa. Mikä mua nyt mättää? Se etten ole kirjoitellut vähään aikaan ja tuntuu, että petän kaikki kaksi lukijaani tällä jatkuvalla hiljaisuudellani ( lukijat: Ukkokulta pakotettuna ja ehkä sisko jota en ole pakottanut lukemaan). Ei, en kiroile sitä, vaan sitä kun mulla oli jo melkein valmis teksti valmiina, vain kuvat puuttui ja mitä sitten tapahtuikaan? Tapahtui se, että ihan omin pikku kätösin sain tekstin katoamaan ja aivan vahingossa. Joutuu vielä muutamat perkeleet lietsomaan asian takia, vaikka eihän se mitään auta. Uutta tekstiä vaan väsäämään vaikka en tasan enää muista mitä olen kirjoittanut. Joten tämä on nyt (ehkä) jotain muuta kuin oli alunperin tarkoitus.




Mihin me viime kerralla jäätiin? Alkaa olemaan niin pitkiä välejä tässä kirjoittelussa, ettei meinaa itsekään muistaa mitä on viimeks kirjoitellut. Asia olisi tietty helppo tarkistaa, vaan en viitsi. Jos tulee samaa asiaa, niin mitäpä siitä. Mun elämä tuppaa toistamaan muutenkin itseään, joten mennään näin. Entä miksipä on ollut näin pitkä väli taas? Miksen kirjoittele useammin? No katsokaas kun, mulle iski kamala kuume tässä jokin aika sitten. Koirakuumeeksi sen itse diagnisoin ja oireena oli jatkuva koirien katselu, hyvien kasvattajien etsiminen (jokainen on varmasti hyvä, mistä minä tietäisin oikeesi heidän hyvyydestä), olisiko pentuja milloin tulossa jne jne. Tähän meni aikaa, joka ilta niitä piti katsoa ja mitään en kuitenkaan saanut aikaiseksi, kuten laittaa sähköpostia kasvattajille saisiko heidän koiriinsa tulla tutustumaan, että vähän olisi käryä mitä olen hakemassa.

No mitä mä sitten haluan? Haluan koiran jonka kanssa voi harrastaa erilaisia lajeja. Ja uskokaa tai älkää, mutta lajeja mitä harrastaa koiransa kanssa on uskomattoman paljon. On tanssia (valssia, rumbaa, sambaa ja ehkä tangoo jos oikein viitsii paneutua asiaan), on agilityä ja tokoa ja hokoa ja rallya ja pallia, on pelastusta, hukutusta, kadotusta, hävitystä ja hakua. On paimennusta ja vaimennusta, on raunioo ja ja ja ja. You name it. Kaikki koirat ei tietty sovellu kaikkeen ja en edes itsekään vielä tiedä mitä oikeastaan haluaisin koiruuteni kanssa tehdä. Mutta yhden askeleen eteenpäin olen jo päässyt, olen päättänyt tulevan koirani rodun. Hän on Australianpaimenkoira, tuolta voit halutessasi käydä kurkkimassa mitä olen hakemassa. Ja koska et kuitenkaan jaksa, viitsi, ei kiinnosta katsoa, annan mä helpotusta ja laitan sulle tähän kuvan jota voit ihailla. 

Kuva otettu netistä :)

Sitten kun mä pääsin tästä koirakuumeestani iski mulle seuraava kuume. Taas meni aika hakiessa, ihmetellessä, laskiessa ja pähkäillessä, että kannattaako, tarvimmeko, haluammeko jne. Mikäs se sellainen kuume sitten on? Autokuume tietenkin. Sitä vertailtiin eri vaihtoehtoja, katsottiin rahoituksia (uskokaa huviksenne, meidän tilillä ei sattunut olemaan ylimääräistä 10-tonnia. Olisi varmaan muuten ollut, mutta leikkasivat saakeli mun lomarahastani 30% pois.) Kävimme jopa autoliikkeissä potkimassa renkaita, joten kuume oli paha, ihan keuhkoja poltti ja päätä särki, sellainen on autokuume. Kysykää vaikka Ukkokullaltanne jos ette itse tiedä, heillä sitä esiintyy huomattavan paljon enemmän ja yleensä keväisin, kun naisille tulee vauvakuume. Mulle ei tule enää vauvakuumetta, sen olen sairastanut jo kaksi kertaa ja olen immuuni jo sille (luojan kiitos). 



Kävimme tosiaan autokaupoilla ja yhdessä liikkeessä löysimmekin sellaisen jossa oli kiva istua (mitä sitä muuta osaa autosta katsoa, kun kaikki mitä sä niistä tajuat on, että niissä on ratti, neljä rengasta ja niitä ei saa kivittää). Tässä kyseisessä autoliikkeessä taisi olla henkilökunta lomalla, koska vaan yksi myyjä oli paikalla ja hänkin teki kauppaa toisen pariskunnan kanssa. Me odottelimme vuoroamme sellaiset 45min ja vihdoin oli heidän kauppansa tehty ja pari sai lähteä omalla uudella bilikallaan kotiinsa (tai ihan mihin heitä huvittikaan lähteä, se ei selvinnyt meille). Ajattelimme siinä vaiheessa, että nytpä myyjä haluaa tulla meitä palvelemaan, niin sitä kuvittelee asiakaspalvelussa tapahtuvan, halutaan palvella asiakasta. Ilmeisesti tällä myyjällä ei ollut ainakaan provikkapalkka, koska hänpä paineli ovesta pihalle meihin katsomattakaan. Siinä vaiheessa päätin, että ei ole ainoa auto mikä on myynnissä ja lähdimme itsekin pihalle. Ja kas kummaa, kyseinen myyjähän se siellä nurkan takana röyhytteli röökiään kun viimeistä päivää. Ajatteli varmaan, että köyhät kyykkyyn, on niillä aikaa odotella. No, mietippä seuraavan kerran palveletko mahdollisia ostajia vai menetkö röökille.. 


Sipilän viemät lomarahani :/

Näiden kuumeiden hoitoon on mennyt aikaa ja aikaa on myös mennyt siihen samaan kuin ennenkin eli liikuntaan. Mulla oli koko alku vuoden joku jaksamattomuus sauvakävelyä ja kävelyä kohtaan ja nyt olen päässyt taas niiden makuun. Olen käynyt kolme kertaa viikossa aamuisin lenkillä ja aina ei satu (harvemmin itse asiassa sattuu) vapaapäivä lenkkeilylle joten käyn ennen töihin lähtöä joka tarkoittaa herätystä 4,40. Eka Wilma ulos, sitten lenkille ja sitten kotiin suihkuun ja töihin. Olen sitten aamiaisen syönyt vasta töissä. Vaihtoehtoisesti olen mennyt salille ennen työn aloitusta eli se tarkoittaa heräämistä samaan aikaan, mutta silloin juna lähtee jo 5,27. Ehdin siten hyvin töihin salille, suihkuun ja sitten aamupalaa.

Mulla oli jokin väsymys myös salilla käyntiä kohtaan. En ottanut kesäksi ollenkaan korttia Mayorsille jossa ennen kävin. Otin kortin toiselle salille ajatuksena käydä siellä. Hyvin on harvakseltaan tullut käytyä edes sielläkään, joten rahat meni hukkaan (rahan hukkaan heittäminen on tuttua mulle, teen sitä jatkuvasti). Nyt olen taas kivasti päässyt saleilun makuun ja olenkin taas käynyt siellä neljä kertaa viikossa. Se on kuitenkin aina ollut se mun juttu, jo vuodesta -96 tai jotain. Sinne mä palaan aina takaisin, vaikka välillä hairahtuisin johonkin harhapoluille. 

Kävin hakemassa myö itselleni uuden tissin (en suinkaan Tallinassa vaikka sielläkin kävimme Ukkokullan kanssa, mutta siitä kohta lisää). Sain maksusitoumuksen uuteen tissiin hoitajalla käydessäni, koska painoa on tullut sen kuutisen kiloa vuoden aikana ja entinen tissiproteesi on auttamatta liian pieni. Eihän se tietty kaikki ole tissiin rantautunut (se kuusi kiloa) ja olisikin aika hassun näköinen jos olisi. Kyllähän se rasva tietty on ympäri kehoa, mutta jokainen nainen tietää varmasti sen, että painon nousu sekä lasku näkyy aina ekana rinnoissa. Ja kun ei sitä toista tissiä ole vaan se on proteesi, ei se tietenkään pysy muutoksessa mukana. Tuon proteesin saa onneksi ilmaiseksi kuten apuvälineet yleensäkin. Sellainen maksaa meinaan 300€ kpl ja uima/urheilu-tissi sitten satasen siihen päälle. Kävin sitten Bulevardin klinikalla sovittamassa itselleni uuden tissin. Tuolla klinikalla tehdään tietääkseni myös kauneudellisia leikkauksia, syöpäleikkauksia jne. Sieltä saa myös tissejä kadotetun tilalle, joten sinne minäkin menin. 


Sitä muuten äkkiä voisi kuvitella, että asiakas saisi itse valita tissinsä, mutta mulla kyllä myyjä taisi valita sen. Hän antoi ensin liivit päälle (tissin mukana saa myös liivit) ja sitten alkoi kokeilemaan erilaisia tissejä mulle. Hän meinasi tuskastua muhun, kun hänen mielestään olen jumiutunut ajatukseen ettei mulla ole mitään mitä sinne liiviin laittaa. Mutta oikeasti, jokainenhan me tiedetään se, että jos sulla on liivin koko 80A, ei sinne liiviin ole paljon laitettavaa. Hän sanoikin, että olet selvästi profiloitunut pieni rintaiseksi. Kyllä, jos mulla olisi esim. tinder-profiili, lukisi siinä taatusti etusivulla heti "pienitissinen". Mutta koska ei mulla sellaista ole, en voi sitä laittaa, mutta onhan mulla facebook-profiili. Laittaisinko siihen, että pieni tissinen? Olisiko se too much information? No, ehkä en kuitenkaan laita, jääköön tää vaan meidän väliseksi asiaksi, mitä sitä koko maailmalle kuuluttamaan (niin kuin mun facea koko maailma seuraisi, olenko ihan pikkasen suuruuden hullu??).

Me aikamme kokeiltiin erilaisia tissejä ja yksi sitten valikoitui mun liiviini ja oletteko yllättyneitä jos sanon, etten pidä siitä yhtään?? Nyt mun pitää joko tottua siihen, ostaa itse uusi (noita ilmaisia ei saa kun kerran pariin vuoteen ellei se paino sahaa taas johonkin suuntaan) tai laihtua tosiaan sen verran, että entinen olisi taas sopiva. Aina tisseistä on pelkkää harmia, on ne sitten sussa kiinni tai ei, pelkkää harmia niistä on. Olisi ehkä ollut parempi, jos olisi molemmat poistettu, silloin olisi helpompaa saada samanlaiset molemmat tilalle. Vaan siitä vasta ongelmaa onkin, että se on leikattu, koska arpi tuo omat ongelmansa. Niistä en kerro nyt, vaan joku toinen kerta ( yhteen kirjoitukseen voi laittaa vaan tietyn määrän valitusta, ei joka asiasta voi valittaa, joku voi kuvitella sun olevan negatiivinen ihminen..)

Kävimme Ukkokullan kanssa Tallinnassa mun vapaapäivän ja Ukkokullan kesäloman kunniaksi. Mehän olemme kätköilleet ahkerasti tän vuoden puolella, eri kaupungeissa ollaan käyty ja minä olen hakenut kätköjä myös Tukholmassa käydessäni. Nyt oli vuorossa siis Tallinna ja sen kätköt. Tiesimme, että tulemme kävelemään paljon ja se taas vaatii paljon energiaa. Sen takia otimme aamupalan ja sitä odotellessamme tutustuimme laivaan (ei se ollut muuttunut yhtään viime kerrasta, kumma juttu). Sitten kun pääsimme ruokapöytään sain aika nopeaan itseni ihan ähkyyn. Ei varmasti ole sellaista kertaa, ettenkö olisi saanut itseni huonovointiseksi seisovassa pöydässä, mun sanavarastosta puuttuu kokonaan sana kohtuus. Se on jotain mitä en osaa alkuunkaan. Söin siis itseni siihen kuntoon, että pitkin päivää eväs nousi takaisin kurkkuun. Sitkeesti vaan takaisin alaspäin, ei tuhlata. Tässä pitäisi varmaan nyt olla kuva mun aamupalalautasesta, mutta joko en ole ehtinyt sitä ottaa ennen lautasen tyhjentymistä, en muistanut ottaa kuvaa tai kuva on entisessä puhelimessa joka on nyt kotona hajonneena ja minä taas en ole siellä. Kuvitelkaa tähän siis lautanen täynnä aamupala vermettä, kuten karjalanpiirakkaa, munaa, leikkelettä, kasviksia, jogurttia, marjoja jne jne jne. Kaikkea mahdollista ja pari mahdotontakin juttua.



Laivan tullessa satamaan lähdimme me keräämään kätköjä pitkin kaupunkia. Kun harrastaa tätä kätköilyä, tulee tutustuttua ihan uusiin paikkoihin mihin ei muuten tulisi mentyä. Mekin kiersimme ympäriinsä ja aivan uusilla huudeilla. Satamasta nappasimme ekan kätkön ja siinä samassa tutustuimme kahteen rouvaan jotka olivat samalla asialla kanssamme. Ja näimme heidät muutamalla muullakin kätköllä, tää harrastus lähentää kummasti ihmisiä. Ja onhan tämä maailmanlaajuinen harrastus, kätköjä löytyy varmasti joka maasta. Seuraavaksi pitänee ehkä lähteä jo vähän kauemmaksi, ehkä jopa vaihtaa taas maata. Tai sitten pysyttelemme kotimaassa ja keräilemme täältä, täälläkin niitä kyllä riittää. Suomessa kätköjä on n.35000 ja meillä löydettynä vajaa 500 joten on vielä muutama täälläkin hakematta. Riittää tässä siis puuhaa vielä hetkeks ennenkuin tarvitsee vaihtaa maata sen takia, että oltaisiin kaikki jo löydetty.





Kaupungilla ihmettelimme, kun näimme poliiseja kykkimässä jalkakäytävällä. Luulimme ensin, että joku oli loukkaantunut ja sen takia parveilivat siinä, mutta lähemmäksi päästyämme huomasimme heidän maalailevan asvalttia. Tekivät siihen varoitusta taskuvarkaista. Niitä taitaa olla nykyään niin paljon, että niitä pitää varoitella jo kaduille maalatuilla kuvilla. Ja varmaan kuitenkin hyvin paljon ihmisiä menettää omaisuuttaan siellä, valitettavasti.




Kävelimme kaupungilla kuusi tuntia ja kerran kävimme vain kahvilla. Hyvin jaksoi koko päivän, kun oli tosiaan syönyt niin tuhdin aamupalan. Laivalla sitten söin vasta seuraavan kerran, ehdottomasti kannattaa ottaa aamiainen jos aamulla Tallinnaan menee.



 






Reissu oli oikein antoisa, saimme yhteensä kymmenen kätköä kirjattua. Sää oli sopiva, aurinko paistoi vaikka aamupäivällä oli hiukan kylmää. Sinne jäi vielä monta kätköä kirjaamatta, joten vielä seuraavaallakin kerralla tietää mitä tekee ellei halua kierrellä kauppoja tms.






Tälläistä tällä kertaa, seuraavaksi jotain muuta, ehkä.. :)

2 kommenttia:

  1. Ihania koiria nuo australianpaimenkoirat, tuo blue merle värinen kuvassa varsinkin on aivan ihastuttava. Itselleni valitettavasti ihan liian liikuntaa tarvitseva rotu, mä tarvin jonkun pienen ja tappijalkaisen, joka pärjää pienillä lenkeillä jotka sen emäntä pystyy läskeineen lyllertämään ;)

    Autokaupat tosiaan ei ole aina järin palvelualttiita. Itse olin aina ajatellut että se on johtunut siitä että olen ollut yksin kauppaan tuleva naisasiakas, mutta näköjään sitten pariskuntakin voi saada tuollaista kohtelua, että ei haluta palvella. Minä ostinkin tuossa keväällä auton autoverkkokaupasta, niin ei tarvinnut ollenkaan mennä niihin inhottaviin autokauppoihin vaan homma hoitui netissä :D

    VastaaPoista
  2. Aussit ovat varmasti vaativia koiria, lenkkeilyä ja älyllistä toimintaa. Nyt haluan hiukan haastavamman rodun, sohvaperuna on nyt ja seuraavaksi jotain muuta. Ja geokätköjä pitää opettaa hakemaan ja haukkumaan löydettyään, jotta mä voin sitten vaan marssia paikalle loggaamaan sen. :)

    Automyyjät ovat ihan oma rotunsa, heitä ei ymmärrä kukaan. Ylimielisyys on varmaan jo vaatimuksena töihin hakiessa. Ovat niin ylimielistä porukkaa, ovat kuin Euroopan omistaisivat vaikka palaakaan en ole heille myynyt. :)

    VastaaPoista