Lukijat

torstai 15. joulukuuta 2016

Katajanokan vankilassa

Lauantai 10.11

Tätä päivää olimme miettineet jo tovin, meinaan tänään menemme suoraan vankilaan, kulkematta lähtöruudun kautta. Olemme varanneet Katajanokan vankilasta hotellihuoneen jo kauan aikaa sitten, juhlistamme sytostaattien loppumista ja vähän säteiden alkua. Tai heitämme Simolle hyvästi, miten asian haluaa ilmaista. Kerroin jo lehtihaastattelussa (hitto, että kuulostaa mahtailevalta), että hoitojen loputtua menemme hotelliin pitämään pyjamabileet ja leikitään tyynysotaa. Pitihän se toteuttaa, ei saa valehdella koko kansalle. 

Aamusta tulee mieleen, että millainen ruoka paikan päällä mahtaa olla ja varsinkin, mahtuuko sinne syömään. Yritän tehdä pöytävarauksen, mutta meidän tuurilla täydeltä näyttää. Jipii, mennä hotelliin ja sieltä sitten toisaalle syömään. Soitin hotellin respaan ja sain saman vastauksen, täyttä on, kun sattuu olemaan parhainta pikkujoulu aikaa. Jep, ihmiset jotka eivät käy koskaan hienosti syömässä saatikka muuten juhlimassa, eivät osaa edes ajatella tuollaista. Tunnelmani latistuu muutaman piirun verran.

Viemme Wilman siskolleni yökylään. Hän ei edes huomannut lähtöämme, piti heti tarkistaa paikat ettei kukaan vaan ollut piilottanut mitään herkkua hänen löydettäväkseen. Jatkamme matkaa hotellille. Ratikka osasi väistellä meitä niin, että lopulta kävelimme paikalle.




Respassa täti kysyi onko meillä suunnitelmia illaksi. Syömään pitäisi mennä, kun ei teille tänne mahdu. Infotäyteen buukatusta ravintolasta osoittautui kuitenkin vääräksi ja pääsemme sittenkin syömään sinne, kunhan ravintola aukeaa ensin. Mahtavaa, tunnelmani nousi takaisin parhaalle tasolle. Täti kysyi myös tiedämmekö miten korttia käytetään? No hei haloo, eihän me nyt ihan tyhmiä olla, osataanhan me nyt sentään jotain. Maksetaan huone, saadaan korttiavain ja mennään huoneeseemme. Hotelli näyttää hyvälle, olen ihan fiiliksissä.

Huoneessa ensimmäisenä ihmettelemme tuliko sittenkin liian halpa huone varattua, sillä tähän ei saa valoja ollenkaan. Kokeilemme joka katkaisijaa, vessastakin etsimme jotain millä saada valot päälle, vaan ei tule. Alkaa tulla piilokamera fiilikset, yritämme katsella ympärille löytääksemme kamerat jotka nauhottaa tätä touhua. Ukkokulta on jo lähdössä respaan kysymään mistä sitä sähköä saisi, pitääkö sitä kentien polkea itse vai saako sitä eri maksusta. Sitten me keksimme laittaa avainkortin seinällä olevaan lokerikkoon ja avot meidän elämä valaistuu. Nauramme mahat kipeänä sitä, mitä olisi mahtanut täti tuumia kun olisimme menneet asiaa kysymään. Juntit lähteneet kaupungille.






Kun huone on katsottu ja ihailtu on aika mennä katselemaan ympärille, miltä vankilassa on näyttänyt. Ja vaikka paikka on muutettu hotelliksi, kyllä tunnelman aistii, paikka henkii syyttömyyttä, verta ja hikeä sekä tuomion vääryyttä. Täällä on koettu vartijoiden pamputukset, toisten vankien simputukset, ollaan peritty velkoja ja tehty sitä lisää. Täällä on nostalgiaa, täällä on tunnelmaa.








Huone on kahdesta sellistä rakennettu, se on viihtyisä ja sänky on pehmeä. Sellien huoneiden ovet ovat matalat, vähänkään pidempi mies on taatusti saanut kumartua joka kerta sinne mennessään. Ja tietty nyt sama juttu. Kuvassa asiaa ei näy. Kongit (käytävät portaiden vieressä) ovat olleet paikkoja jossa vangit viettäneet aikaansa, ainakin jos elokuviin on uskomista ja miksei olisi.





Hotelliin on jätetty kaksi selliä, mitä vieraat voivat käydä ihastelemassa. Toinen on eristysselli jossa ei ollut valoja (ehkä sähköstä piti maksaa erikseen täälläkin) ja kuvat hiukan pimeitä sen takia (tai sitten kuvattava tai kuvaaja oli hiukan pimee). Toinen oli  ryhmätyrmä joka oli 1800- luvulta.
Eristysellissä oli todella ankean oloista, vaan se tietty ollut tarkoituskin. Vankilassa olo tuskin koskaan on herkkua ollut, mutta eristyksissä kaikesta ja kaikista, hui kun tekee pahaa ajatuskin. Siellä ei ole someteltu ja katseltu naamakirjaa, blogien pitämisestä puhumattakaan.









Ja mä en olis mä, jos ei multa olisi loppunut kameran muistikortista tila. Ihan kuin näin olisi ennenkin käynyt, tää on niin tyypillistä mua. Lähdemme Stockalle ostamaan uutta muistikorttia ja samalla jotain pientä syöminkiä huoneeseen, samalla kun katsomme X-factorya jossa tietty Saara Aalto pääsee finaalissa huomiselle jatkokierrokselle. Kaupungilla käytyämme alkaa nälkä olemaan sitä luokkaa, että syömään on päästävä tai ei hyvä heilu, toisin sanoen voi häkki heilahtaa.





Alkupalaksi tilaamme Savoijinkaali-kreppi; Syksyn sieniä, maa-artisokkaa, hirssiä & kahvia 




sekä Linnankellarin alkupalalajitelma tiilellä: Vankilan riistaterriiniä, savustettua silliä & tervalohta, kauden pikkeleitä & saaristolaisleipää




                                          saamme annoksien mukana myös vettä ja leipää



Pääruoaksi Ukkokulta ottaa 200 g hiiligrillattua ensiluokkaista kotimaista härkää lihamestarin koukusta, metsävoita, lehtikaalisalaattia & kellarin perunoita


ja itse valitsen ”Heinäsorsa on the beach”; Rapeaa koipea, glaseerattua rintaa, puikulaperuna-kroketteja & mausteista vadelmaa


Jälkkäriksi valikoituu Puolukka ”vispipuuroa”, rosmariinitoffeeta & suklaata x 2


sekä Kuumaa mantelikakkua, omenajäätelöä, omenasabayon & nougata



Annokset olivat pieniä kuten kuvistakin varmaan näkee, mutta ne olivat hyviä. Varsinkin jälkiruoat olivat sellaisia, etten kaikki luvattuja makuja sieltä välttämättä löytänyt, varsinkaan kun annoksen tultua pöytään et enää muistanut mitä siinä olisi pitänyt olla. Palvelu oli hidasta, tosin ehtihän siinä ruoka laskeutua ennen seuraavan tuloa. Siinä sitä ehti hyvin kuunnella naapuri pöytäläistenkin juttuja ja nehän varsin mielenkiintoisia oli. Varsinkin kun pariskunta ensin toivotti toisilleen hyvää hääpäivää ja hetken kuluttua mies sanoi lähtevänsä lastensa kanssa etelään keväällä ja kysyi naiselta tuleeko sun perheesi mukaan. Siinä vaiheessa alkoi kummasti kiinnostamaan heidän puheensa. Ettei omaa hääpäivää oltukin viettämässä naapurirouvan kanssa ja oikein kynttiläillallisella. Aivan liian kauan kestää ruokien tulossa kun ehdimme tuollaisia miettiä. 

Ruoan jälkeen menemmme huoneeseen ja sitten alkaa pyjamabileet jotka tässä tapauksessa tarkoitti sitä, että menimme pyjamat päällä mahamme viereen maate, oli meinaan massu täynnä vaikkei annokset niin suuren suuria ollutkaan. 




Tyynysotakin jäi Ukkokullan tyynyn heilutteluksi, ei vaan kyennyt enempään sotimaan. 


Kuinkas se loppu ilta sitten meni? Aloimme katsoa tölsästä sitä X-factoria ja nukahdimme ennen lähetyksen alkua. Heräsimme toki välillä sitä seuraamaan, itse tosin nukuin esim sen kohdan jossa Saara lauloi Adamin kanssa. Ukkokulta sitten taas nukkui tuloksia kerrottaessa. Itse olin siinä vaiheessa ehtinyt ottaa jo muutamatkin unoset joten valvoin johonkin kahteen ja odottelin vesi kielellä millainen aamupala olisi. Varmasti hyvä, illallinen ainakin oli ja siitä jos voi päätellä niin on aamiainenkin. Päivä oli antoisa, syöpää ei mietitty (tosin sitä ei mietitä muutenkaan eikä siitä puhuta koska se on jo niin käsitelty aihe). Hauskaa oli, naurettua tuli paljon ja rakkaus sitä omaa Ukkokultaa kohtaan vaan vankistuu. Ukkokulta on minun linnani ja kivijalkani!! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti