Lukijat

maanantai 19. helmikuuta 2018

Tulisiko minusta kasvisruokailija?

No jopas jotakin, minä täällä taas. Aika menee ja karavaani kulkee vai miten se sanonta menikään. Mä en ole saanut aikaiseksi kirjoitella mitään, aiheita olen vaan kirjoitellut pöytälaatikkoon,  ajatuksena se, että kirjoittelen näistä sitten joskus.. No en ole kirjoitellut, mutta nyt kirjoitan, ainakin yritän..

Itse asiassa mun pitäis kirjoittaa koulun näyttösuunnitelmaa, mutta kuten ennenkin, teen sen viime tipassa ja välttääkseni sen kirjoittamista kirjoitan tänne. Huijaan itseäni ajatuksella, että ainakin kirjoitan, sama mitä ja minne.

Googlasin sanoilla itsensä huijaaminen ja tuli tämä. :)


Wertti on kasvanut huimaa vauhtia, huomenna hän tulee jo 15vkoa. Pentukurssilla käytiin ja opittiin jotain, toivottavasti. Ja koska olen jo kauan halunut koiran jonka kanssa harrastaa ja nyt mulla sellainen on, niin menimme nosework kurssille. Siellä aloitimme tutustumalla eukalyptyksen hajuun. Olikin aika hauskaa katsoa, kun Wertti ei halunut mennä hajun lähellekään. Kiersi ja kaarsi ja vikisi, mutta yritti vältellä täppää missä haju oli. Mammaansa tullut, välttelee sujuvasti koulutehtäväänsä.



Kouluttaja sanoi, että haju saattaa olla sen verran voimakas Wertille, ettei tiedä miten siihen suhtautua. Raukka kun on vielä niin vähän ehtinyt hajuja haistelemaan ja yht äkkiä lykätään naaman eteen noin voimakasta, niin tulee heti nou nou efekti. Mutta kyllä se tästä, sienet huutaa Wertin nimeä syksyllä metsässä. 

Olen miettinyt (jälleen kerran) josko tässä dieetille alkaisi. Olin onnistuneesti dieetillä -16, sen perään löysinkin itseltäni möykyn tissistä ja loppu onkin historiaa. Nyt on painoa tullut sen verran takaisin, ettei jaksa enää naurattaa. +5kg vielä ehkä naurattaisi, mutta ei tämä +7kg. Tottahan tämä on ihan omaa syytä, en edes yritä syytellä ketään/mitään muuta, itsehän syön sen mitä syön. Mutta mikä tässä mietityttää on se, että pitääkö ihmisen oikeasti olla koko elämänsä jollain fuckyn dieetillä? Eikö mikään koskaan riitä? Eikö mihinkään olla tyytyväisiä? Siis ite, olenko itseeni tyytyväinen vai haluanko muuttaa itsestäni jotain? Olisinko sen onnellisempi jos saisin sen -5kg pois? Mitä se muuttaisi mun arjessani? 

Mä en osaa edes sanoa kuinka monella dieetillä tai kuurilla olen ollut. Kaikenlaista on kokeiltu ja mikä on lopputulos? Ihan samanlainen minä, paitsi joka kerran tulee muutama kilo jäädäkseen, aiempaan verrattuna. Olen kokeillut painonvartijoita (useita kertoja), kaalisoppadieettiä, paastoa, super dieettiä, vähemmän super dieettiä ja kaikkea siltä väliltä. En jaksa edes laskea monellako kuurilla olen ollut ja montako kiloa olen saanut pois ja montako on tullut takaisin. 

Ekalla kerralla ollessani painonvartijoissa, sain ohjeet ystävältäni joka oli onnistuneesti saanut painonsa putoamaan niillä. Mä en saanut. Söin pari kalapuikkoa josta otin kuorrutteen pois, ei auttanut, paino ei tippunut. Nuorimman lapseni ollessa vuoden, päätin, että nyt lähtee läskit. Ja lähtihän ne. Neljänä aamuna viikossa heräsin ennen lapsia ja jumppasin videon avulla ja en syönyt koskaan kello 18 jälkeen. Fiksua? No ei todellakaan, mutta läskit lähti ja tilalle tuli kilpirauhasen vajaatoiminta. Mutta hei, -15kg. Kyllä kannatti! Vai kannattiko sittenkään?



Lopettaessani tupakoinnin (14v sitten) olin painonvartijoissa ja liikuin paljon. Söin helvetisti puuroa ja laihduin, tottakai laihduin kun söin sitä puuroa jotta pisteet olisi säästyneet johonkin parempaan, kuten mars-patukkaan. Mutta mitä siitä, paino laski ja tupakointi jäi, se kai oli pääasia. 

Super Dieetillä ollessani lähti jälleen painoa, ainahan sitä jotain lähtee jos syö vähemmän kun kuluttaa. Tällä kerralla tein kovempaa salitreeniä ja söin jotain muutakin kuin puuroa. Lähti parit sentit ja kilot. Sitten jatkoinkin pt:n kanssa matkaa ja taas olin dieetillä. Silloin söin paljon vähemmän kuin nykyään ja taisi kilojen myötä lähteä suuri osa lihaksistakin. 


Painoa tuli takaisin heti kun söi enemmän ja taas oltiin dieetillä. Senttejä jäi matkan varrelle ja paino tippui, nyt järkevämmällä syömisellä kuin koskaan ennen. Mutta jumankekka, olen jälleen samassa tilanteessa, pitäisi tehdä jotain. Tää jutun pointti oli nyt se, että olenko mä oikeasti koko elämäni jollain kuurilla tai dieetillä, ei elämäntapa remontistakaan voi enää puhua kun sitä samaa se on ollut jo vuosia. Riisiä ja kanaa. No ei tosiaan niin pelkistettyä evääni ole, mutta hyvä jos ymmärsit mitä ajan takaa.

Lainasin Patrik Borgin kirjan intuitiivinen syöminen. En ole sitä montaa sivua vielä lukenut, mutta heti kirjan nimi herätti ajattelemaan, että niinhän sen pitäisi olla. Ei taida olla tarkoituksen mukaista punnita ruokiaan aina, ei voi olla. Ihan totta, mä punnitsen joka aamupalalle kaurahiutaleeni ja joka aterialle riisini jne. Oikeesti, mitä helvettiä??!! Jos mä söisin mitä tekisi mieli, niin en jaksa uskoa että mun mieli tekisi kaikkea paskaa (tarkoitan eineksiä, sipsiä, karkkia ym.) Enhän mä syö niitä muutenkaan. Mutta mitä se haittaisi vaikka puurossani olisi pari hiutaletta enemmän tai lautasella gramma enemmän tai vähemmän sitä riisiä? Kaataisiko se mun veneeni? Ennen kaikkea, tekisikö se mut onnellisemmaksi? Vapauttaisiko se mussa jotain? Rennomman syöjän ainakin, ellei muuta. 




Vielä jaksan paasata ruokailuista sen verran, että olen miettinyt kasvisruokailijaksi alkamista vähintään viimeiset 15v. Se etten ole alkanut, oli ensin syynä se, etten viitsi tehdä kahta ruokaa kun tytär oli vielä kotona. Kun hän lähti, syynä oli se, etten saa proteiinia tarpeeksi, koska en syö maitotuotteita enkä palkokasveja voi syödä (suolisto ei nääs tykkää, eikä Ukkokultakaan pidä siitä kaikesta tuoksusta). 

Olen kuitenkin syönyt kasvisvoittoisesti jos näin voi sanoa. Nyt aloin miettimään asiaa taas uudestaan. Jos sitten kuitenkin alkaisi kasvisruokailijaksi. Kalaa en jätä, sitä haluan ja sitä pitääkin syödä. Eilen sitten innostuin tekemään erilaisia ruokia. Tein punajuuriporkkanakeittoa, parsakaaliporkkanakeittoa, linssikasvispataa, soijarouhemakaronilaatikkoa sekä linssibroilerpihvejä (pitää käyttää broilerit pakasteesta pois). Tänään ostin alesta nythökauraa ja tein kasvisnyhtökaurapadan. Ja täytyy sanoa jälleen ne meikäläisen kuuluisat sanat: "Onpa todella hyvää, kuka näin hyvää ruokaa on taas tehnytkään?"  Kyllä musta ehkä pikkuhiljaa kasvisruokailija tulee. Vegaaniksi en ala, mutta kasvisruokailijaksi saatan alkaa.



Syy miksi tätäkin taas olen pohtinut, on tietenkin syöpä. Olen jo punaisen lihan jättänyt ja nyt alkaa tuntumaan siltä, että voin jättää sen broilerinkin pois. Jos mä tälläisillä pienillä teoilla saan pidettyä syövän erossa itsestäni, olen valmis sen tekemään. Ja ei tää miltään uhraukselta tosiaan tunnu, tässä mä itse vaan voitan. Kasvikset on niin hyviä ja pienellä vaivalla sitä saa todella monipuolista ruokaa. 

Wertin kanssa ulkoillessani joudun riisumaan hanskat monia kertoja lenkin aikana. Pitää opettaa hänelle yhtä sun toista ja palkata onnistumisista. Sen takia mulla välillä tuntuu olevan sormien tilalla nippu jäätyneitä nakkeja. Uskokaa huviksenne, pakkasta ollessa -10, jäätyy sormet alta aikayksikön. Keksin hankkia kynsikkäät. Helposti keksitty, vaikeammin toteutettavissa, niitä kun ei saa naisten kokoa mistään. Tai löysin mä akryylangasta tehdyt joilla voi pyyhkiä sanonko mitä..

No, mä ajattelin sitten, että näppäränä tyttönö ihan ite kutaisen sellaiset. Meitsi, joka osaa kyllä tehdä monenlaisia, kirjavia villapaitoja, vaan en lapasia, villasukista puhumattakaan. Vaan eipä haittaa, mitään ei osaa jos ei yritä ja kokeile, vanha sananlaskuni. Niinpä mä menin ostamaan lankaa ja puiot ja aloin tekemään kynsikkäitä itselleni. 

Eka kompastuskivi meinasi olla ohjeet, mistä löytää kunnolliset ohjeet. Löysin sitten useammankin, mutta koska mä en halua mennä sieltä mistä aita on matalin vaan sieltä mistä sen yli ei pääse mitenkään, etsin kynsikkäitä missä olisi kivoja kuvioita. No, järki palasi päähäni lukiessani niitä ohjeita ja muistaessani millaisia lapasia olen aikaiseksi saanut aikaiseksi, peukalo keskellä kämmnetä olevia. Jätin siis suosiolla kuviot pois ja etsin ohjeet jotka olisi enemmänkin sellaiset basic-tyyliä. Kun sellaiset löysin, en meinannut saada tulostettua niitä niin, että ohjeet olisi näkyneet kokonaisuudessaan. Lopuksi jouduin osan ohjeesta kirjoittamaan paperille, kun ei suostunut tulostumaan. Wertinkin mielestä ohjeissa oli pahasta jotain vialla, tuhota ne piti heti. 




Nyt olen saanut toisen kynsikkään jo sille mallille, että teen sille pipoa päähän. Ehkä niistä tulee vielä jotain, käytän ainakin pimeällä jos ei muuten kehtaa. 

Tälläistä paasausta tällä kertaa, ei tullut kirjoitettua mitään mitä olin itselleni muistiin laittanut. Siellä ne pysyy tallessa, olkoon siellä. Ehkä joku toinen kerta kirjoitan niistä. Nyt jään miettimään ruokailujani ja sitä alanko jälleen kerran dieetille, sille viimeiselle? Vai söisikö intuitiivisesti ja nauttisi elämästä? Ei tiedä vielä, pitää miettiä ja pohtia. Ei tehdä hätäsiä johtopäätöksiä, vastahan tätä on mietitty viimeiset 15v, joten mikä kiire tässä on. 

2 kommenttia:

  1. Mä ostin itselleni tuon kirjan ja sainkin sen jo luettua. Lisäksi liityin Patrikin kurssille missä tätä aihetta treenataan puoli vuotta. Josko sieltä jotain tarttuisi omaankin elämään ja syömiseen... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulta mä tän idean keksinkin ja kun sattui kirja olemaan lainattavissa, niin heti nappasin. Olen tän vuoden alusta jo päässyt hiukan irti kontrolleistani, kuten liikunnan merkkailuista. Se alkoi ahdistamaan, piti saada tietty määrä liikuntaa kasaan jotta saa "mitalin" jne. Tämä on askel intuitiiviseen elämään ja olen siitäkin jo hiton tyytyväinen. :)

      Äsken söin tosi hyvää (tietty, olihan se itseni tekemää) linssikasvispataa, mutta en olisi syönyt sitä niin paljon jos olisin syönyt sen verran kuin olisin halunut. Nyt söin TAAS vaaán kautta ja kuten ohjeissa sanotaan. Pääsen koko aika enemmän sitä kohti, että vaaka ja ohjeet lentää roskiin ja syön paljonko koen tarvitsevani. Mutta ei ihan vielä, mietitään ja tuumataan ensin asiaa. :)

      Oikealla tiellä olemme molemmat, siitä pidetään kiinni. Ja eiköhän meidän korvien väliinkin jää jotain hyvää tästä(kin) jutusta. :)

      Tsemppiä Katjushka <3

      Poista