Lukijat

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Aamujäykkyys

Maanantai 28.11

Maanantai, päivä jota jokainen tuntuu inhoavan. En ymmärrä miksi olisi päivän syy jos sua väsyttää, nälättää, ketuttaa tai ei muuten vaan tee mieli mennä töihin tai jotain. Ehkä se syy löytyy jostain muusta kuin päivästä?? Tänään on siis maanantai ja junat on myöhässä. Joo, heti on junat myöhässä kun tulee sentti lunta tai muutama aste pakkasta, eiks vaan olekkin tuttu ajatus/lausahdus? VR on lyhennys sanoista venaa rauhassa, näin olen kuullut. Vaan ihan yhtä vähän se on vr:n tai kuljettajan tai ilman tai muunkaan syy jos joku ei pidä maanantaista ja haluaa poistaa ne kokonaan elämästään kokonaan, hyppäämällä junan alle. Siinä sitten tosin poistuu muutkin päivät, mutta eipä tarvi niistä sitten enää valittaa.




Tänään ei ollut kukaan hypännyt junan alle, toivottavasti ainakaan, mutta juna oli kuitenkin myöhässä. Olimme Ukkokullan kanssa menossa junalle, kun luimme aikataulutaulusta, ettei juna tule ainakaan 20:een minuuttiin. No, päätimme mennä K-junalla ja marssimme laiturille 5, ykköslaiturin sijaan. Sinne päästyämme kuuluttivat, että kyseinen juna lähteekin poikkeuksellisesti laiturilta 6. Siis sinne. Päätimmekin kuitenkin luottaa jo myöhässä olevaan junaamme ja marssimme laiturille 1. Loppu peleissä laiturilta 6 lähtevä K-juna oli N-juna joka lähti 10min myöhässä. Meidän juna saapui 25min myöhässä ja oli tupaten täynnä. Sai hengittääkin pinnallisesti ettei vaan hengitä vieruskaverin ilmaa. Perus maanantai siis, heti alko ketuttaa, nälättää, masentaa ja teki mieli hypätä junan alle. Tai sitten ei. Sama se on miten se päivä alkaa, tehdään siitä parempi. Hymyä huuleen, maanantai on vaan kerran viikossa, kyllä me se jaksetaan.

Töiden jälkeen menen taas säteisiin. Vaan kun on se maanantai, niin ovat myöhässä koneensa kanssa. Eikä riittänyt muutama minuutti kuten junien kanssa, vaan täällä oltiin myöhässä hieman enemmän, meinaan 45min. Mutta ei auta kiukutella, ei se mun vuoroni tule yhtään sen nopeampaan, vaikka kuinka polkisin jalkaa lattiaan. Olisihan se tietty varmasti kiva näky jos olisin heittäytynyt lattialle itkupotkuraivareihin. Sillä olisin varmasti saanut tehtyä toisten päivän hiukan parammaksi, sitä en epäile hetkeäkään.

Tällä kertaa saan kuunnella Abbaa samaan aikaan kun sädettävät. Tulee mieleeni, soiko Abba Saara Aallon kunniaksi, hän kun viikonloppuna oli laulanut Abban kappaleen X-Factorissa ilmeisen kunniakkaasti, kun oli päässyt jälleen jatkoon. Ihan huikeaa menestystä hänellä, ihan hattuani nostan. Itse en ole ohjelmaa seurannut, mutta kaikkea hyvää hänelle toivotan. On sen varmasti ansainnut.

Tänään oli tosiaan kolmas kerta säteitä ja alkaa ihossa hiukan tuntumaan. Ohjeissa sanottiin, että yleensä ihomuutokset alkavat kahden viikon sädetyksen jälkeen, mutta mua on kutittanut tänään rinnan ja kainalon alueelta hitosti. Vaan kun ei saa raapia, niin on tehtävä itselleen suolahaude. Siinä keitetään litra vettä ja lisätään ruokalusikallinen vettä ja jäähdytetään (miksi? paljon hauskempaa olisi läntätä tissille pyyhe joka olisi kastettu tulikuumaan veteen). Haudutan siis tissiäni tissinpaikkaani suolahauteella ja jopas iho tykkäsi. Oikeastaan olisi hyvä jos saisi asunnon, jossa olisi kylpyamme ja sen laittaisi suolaa täyteen. Tykkäis lymfakäsikin kun siellä lilluisin, suolassa.

Tää kun olisi täynnä suolaa niin, että vaan pää näkyisi kun siellä makaisin.

Millaisia oireita sitten säteistä saattaa saada? Sädehoidon aikaiset haittavaikutukset ovat pääasiassa erilaisia ihoreaktioita, jotka ilmenevät paikallisesti hoidettavalla alueella. Iho alkaa reagoida sädehoitoon tavallisesti kahden viikon kuluttua sädehoidon aloittamisesta. Tyypillisiä oireita ovat ihon punoitus, kuivuminen, hilseily ja kutiaminen. Myös erilaiset pigmenttimuutokset ja aurinkoihottumaa muistuttavat näpyt ovat mahdollisia.

Muita sädehoidon aiheuttamia haittavaikutuksia ovat: Rinnan turvotus, erilaiset tuntemukset rinnassa. Tuntemukset voivat olla pistelyä, kiristävää tunnetta leikkausarvessa, puutumista ja tunnottomuutta.

Sädehoidon aiheuttamat haittavaikutukset alkavat parantua n.2-4vkon kuluttua sädehoidon päättymisestä. Sädehoito jatkaa vaikutustaan hoidon päättymisen jälkeen ja toisinaan ihoreaktiot saattavat voimistua, vaikka hoitojakso olisi päättynyt.

Eli mä jään odottelemaan millainen punainen, hilseilevä ja kutiava krapu musta kuoriutuukaan. Jos juhannukseen mennessä olisi iho kondiksessa, fyysisestä kunnosta muuten puhumattakaan, saan olla tyytyväinen. Mutta niin tai näin, en vietä Juhannusta murehtien syöpää, en todellakaan.

Tiistai 29.11

Veronpalautukset ovat jälleen tipahtaneet tileillemme, heidän tileille jotka sitä saavat. Itse maksan aina niin paljon veroa, että varmasti saan takaisin päin. En voi sietää ajatusta, että joutuisin maksamaan mätkyjä, milläs mä sitten jouluna juhlisin? Ei tosiaan ja sen takia myös mun tililleni tuli tänään rahaa. Käynkin heti aamusta ihailemassa tiliäni ja pari kertaa päivälläkin. On se vaan kivaa, kun on hetken rahaa.

Tänään säteisiin mennessäni ovat he aikataulussa. Hypätessäni laverille, osun siihen kerralla oikein (en ole kertaakaa tipahtanut siitä) eli heidän ei tarvinnut siirrellä mua oikeastaan ollenkaan. Säteitähän annetaan ainoastaan täsmä paikkaan eli mut siirretään juuri oikeaan asentoon. Paikalla on aina kaksi hoitajaa, molemmat omalla puolellaan ja sitten ne katsovat jostain olenko oikein. Jos en ole oikein, siirtelevät he mua. Joskus siirretään sentti, joskus useampi ja tänään ei tarvinut siirtää ollenkaan. Tänään soi soittimessa jälleen Elvis, mikäs sitä kuunnellessa, onhan Elvis yksi parhaimmista laulajista kautta aikojen.




Kotona vedän pienet päikkärit, väsyttää noi säteet sen verran. Hoitajalle sanoinkin, että väsyttää, niin sanoi kuuluvan säteiden sivuoireisiin. On ihan tieteellisesti todistettu niiden väsyttävän, joten ei ihme, että muakin väsyttää. Ja jo joka päiväinen siellä ravaaminen väsyttää, vaikka ei siellä kauan aikaa kerralla menekään. Meinaa se sama hoitoväsymys iskeä mikä iski sytojekin aikaan. Mutta sitten taas kun mietin, että kohta tää on ohitse, niin jo sillä jaksaa kaiken. Ei ole enää kauaa tammikuuhun ja silloin mä niin käännän uuden sivun elämässäni. Ja voitte olla aivan varmoja, ettei siihen kuulu syöpä yhtään mitenkään.

Illalla olisi valokuvauskurssi viimeistä kertaa, mutta mitä tekee kaiken oppinut Aikku? Jättää menemättä, sillä olenhan mä jo kaiken opin imenyt sieltä. Eikös se vaan näkynyt jo mun edellisistä kuvistanikin? Eikö niissä ollut kaikki kohdillaan? Sai jokainen ihan ite keksiä mitä ne esitti, näin sai katsojakin jotain tekemistä, ei ole kaikki pureskeltu valmiiksi.






Keskiviikko 30.11

Nyt se sitten alkoi, sivuoireet hormoonilääkitykselle, huomaan jäykistyneeni. Jos olisin nuori mies, niin olisin iloinen aamujäykkyydestä, mutta koska en ole nuori enkä edes mies, niin en ole myöskään iloinen tästä jäykkyydestä. On meinaan ikävää, kun liikkeelle lähtiessäsi selkä jäykistelee, saat hetken köpötellä kuin mummo selkä kumarassa ja jäykkänä. Johan mä tätä lääkettä olen viikon jo syönytkin, enää vaan 9v ja 5 vuotta jäljellä, ei paha.

Tästä tamofeenista eli hormonilääkityksestä saattaa saada kans sen seitsemän sivuoiretta. Ja mä olen saanut niistä tällä hetkellä ainakin yhden, mutta vielä lisää saattaa olla tulossa. Ihan vaan vaikka muutamankin tässä luetellakseni ovat yleisimpiä sivuoireita: nesteen kertyminen elimistöön (vielä ei onneks ole tätä, luojan kiitos), pahoinvointi (joo, välillä tulee tätä), ihottuma, kuumat aallot (ei varsinaiset aallot, mutta aivan hitokseen kuuma öisin yks kaks ja sitten taas hetken päästä taas kylmä).

Sitten on heikotus, päänsärky, lihaskipu, ruokahaluttomuus, vatsakivut, oksentelu, ripuli ja ummetus. Myös näköhäiriöt esim kaihi saattaa tulla ja mitä kauemmin käytät sitä suurempi riski sairastua siihen. Hah, mä syön tätä kymmenen vuotta eli mulla varmasti jo suuri riski sairastua kaihiin ja hyvässä lykyssä vielä sokeudun. Pian ehkä tarvin jo koiran ja kepin ja Ukkokulta saa taluttaa mua paikasta A paikkaan B, kiva tulevaisuuden näkymä. Yksi "sivuoire" mitä ei luettelossa mainittu on mahdollisuus sairastua munsarja-tai kohdunkaulansyöpään. Jipii, ehkäistään rintasyöpää saadakseni alapääsyövän. Mahtavaa lääketiedettä.

Tässä saa tosiaan tutustua kaiken näköisiin oireisiin ja huomaan kuuntelevani itseäni herkällä korvalla. Saattaahan tuo jäykkyys johtua myös siitä, etten nyt ole käynyt yhtään salilla ja sohva on kutsunut mua suureen ääneen tän viikon. Kunhan saan tuon Breigin Badin katsottua, niin lupaan etten hetkeen katso yhtään mitään.

Tänään on säteistä käyty 20%, jipiii. Vielä kaksikymmentä kertaa, sen jaksaa. Musiikkina ei ollut nyt mitään mikä olisi jäänyt mieleen, sen takia taisin ekaa kertaa pitää silmiäni kiinni ja yritin jopa hiukan nukkua siinä. Mutta kone pitää melkoista meteliä, ei siinä todellakaan nukuta. Ja aika äkkiä saisi nukahtaa, jotta ehtisi hetkenkään nukkumaan. Ja käsien ollessa pään yläpuolella ja siitä johtuvan kivun ollessa maksimaalista, ei tarvi unta odotella. Mutta kotiin mennessä voi taas ottaa päikkärit, sellaiset ihan pienet. Heti sen jälkeen, kun on katsonut muutaman jakson BB:tä.

2 kommenttia:

  1. Hyvää joulukuuta Aikku! Kuinkas siellä sujuu nyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Ate :)

      Kiitos samoi. :) Täällä turvottaa, kiristää muualtakin kuin päästä, väsyttää ja odotetaan uutta vuotta, jotta saa unohtaa Simon. Poistan sen sanavarastostanikin kokonaan, sellaista ei sitten enää ole ja toivottavasti ei ainakaan koskaan enää tule!! :)

      Poista