Lauantai
14.5
En ole
nukkunut varmaan yhtään, silmiä ja päätä särkee. Syöpä pyörii päässä
jatkuvasti. Soitan pojalleni ja kerron uutisen. Yritän olla urhea puhelimessa,
vaikeaa! Käyn lenkillä, sataa vettä ja menen aurinkolasit päässä. En jaksa edes
miettiä mitä muut ajattelee. Aivan sama, ei kiinnosta. Annan matkalla itkun
tulla!
Kotona
Ukkokulta murehtii, kysyn mitä pelkää eniten. Mun menettämistä. Suutahdan,
tuollaista ei edes ajatella, olen päättänyt tästä selvitä ja selviän kanssa. Ei
ole muuta vaihtoehtoa, me selviämme yhdessä, kaikki toisiamme tukien!!
Illalla
vielä salille, se on mun juttu!! Liikunta on aina pitänyt vaikeinakin aikoina
mut pystyssä ja se pitää nytkin. Salilla saa ajatukset muualle, ainakin
hetkeksi. Menee ainakin muutama sekuntti etten ajattele asiaa, hienoa. Näen
salilla ystäväni joka lupaa tukea mua koko matkani ajan. Ihanaa kun on niin
mahtavia ihmisiä ympärilläni, kaikki tuki ja tsemppi on tarpeen tällä
matkalla!!
Sunnuntai
15.5
Oli astetta
helpompi olo vaikka unta en saanut tänäkään yönä. Pystyy jo nauramaan välillä.
Saavutus sekin.
Valkulle
lähtee viestiä, olisiko ylimääräistä aikaa huomiselle jotta pääsisin yhdessä jumpalle.
Ei valitettavasti ole. Päätän mennä kuitenkin heti huomenaamulla salille taas
purkamaan oloani, olen sairaslomalla muutaman päivän. Vietetään tämä päivä
Ukkokullan kanssa käsi kädessä. Enää ei itketä niin, hyväksyinkö jo asian??
Maanantai
16.5
Aamusta menen
heti salille. Saan treenin tehtyä ja juttelen Valkun kanssa. On kovin
pahoillaan ja lupaa kaiken tukensa mitä vaan voi antaa. Saan soittaa vaikka
öisin jos on tarvetta. Tuskin sellaista tarvetta tulee, mutta pelkkä tieto
siitä, että voin soittaa tarvittaessa lämmittää mieltäni.
Pukuhuoneeseen
mennessäni huomaan saaneeni työporukalta viestin, ovat juuri kuulleet asian ja
antavat kaiken tukensa, olen heille tärkeä! Pääsee itku, he ovat niin ihania!!
Samaan aikaa soittaa pomoni kysyäkseni vointiani, nolottaa koska olen
kuntosalilla vaikka olen sairaslomalla. Toisaalta saan kai olla missä haluan ja
tämä on paikka missä koen olevani turvassa, täällä saan purkaa oloani rautaan
ja se helpottaa. En saa sanotuksi missä olen. Ei se
ole tärkeää. Arvostan pomoni soittoa suunnattoman paljon, sanonkin sen hänelle
ja tulen sanomaan myöhemminkin!!
Tiistai 17.5
Jälleen
menossa Jorviin kuvauksiin. Nyt jo helpompaa, kun tietää mitä tulossa. Tai
paskat mä mitään tiedä, olivat viimeksi sanoneet, että tällä kertaa sattuu
vielä enemmän. Kauhulla odotan mitä tulee, laitan parkkirahaa mielestäni
reilusti.
Sama pieni
punapää mua vastassa. Tekisi mieli kysyä millä värjää hiuksensa, mäkin haluan
samaa väriä. En muista missään vaiheessa kysyä, tulee muuta mietittävää!!
Eka kuvaus
sattui sillain siedettävästi. Sain laittaa paidan päälleni ja mennä
odotustilaan hetkeksi. Sitten kutsuivat takaisin ja aloittivat homman alusta,
tällä kertaa sain istua. Vääntelivät ihmeellisiin asentoihin, sattui aivan jäätävästi,
lisää vääntelyä ja poks, kone sanoi itsensä irti.
Pääsin pinteestä, odottelin
ja odottelin kun neljä hoitajaa ja lekuri ihmetteli mikä koneelle tuli.
Soittelivat jonnekin, odoteltiin, mentiin välillä toiseen huoneeseen sädevaaran
takia ja lopulta päästiin jatkamaan. Nyt pääsin jo sänkyyn kuvauksien ajan.
Sattui, muistinko jo sanoa, että sattui?? Lekuri välillä neuvoi hoitajia mitä
pitää tehdä, katsoivat koneelta näkyykö mitään samalla kun minä makaan
laverilla tissi puristuksissa. Kiroilen itsekseni, yritän lauleskella jotta ei
kipu tuntuisi. Lopulta lääkäri päättää ottaa tissistä koepalan. Laittaa
puudutusainetta, parahdan kivusta. Kokeilee neulalla, sattuu edelleen, laittaa
lisää puudutusta. Hetken päästä päättää, että nyt se koepala otetaan oli mikä
oli. Ja oli, todellakin oli, kipu niin jäätävä, että ulisin kuin sudenpentu.
Tuntui kuin neulalla olisi tökätty suoraan nänniin, sisäkautta. Kysyivät mikä
tuli, huusin että sattuu nänniin. Olivat kovin pahoillaan, kiitos mutta ei auta
paskan vertaa. Lääkäri päättää, että nyt saa riittää, oli pala just millainen
tahansa. Olin lekurin kanssa samaa mieltä, nyt todellakin riitti, koska kukaan
ei tule metriä lähemmäksi enää tissejäni!! Mun puolesta saa syöpä olla ja
mellastaa miten haluaa, mulle riitti. Kukaan, huom kukaan ei enää lähesty
tissejäni!!!
Erotessamme
emme vaihda osoitteitamme joulukortteja varten, menee varmasti hetki että
pystyn ajattelemaan heitä ilman että muistan sen hirveän kivun. Mutisen hyvät
kesät ja poistun paikalta, parkkiaika riitti just just enkä saanut sakkoja.
Jotain positiivista tässä reissussa.
Toivotan kaikki miehet tervemenneeks kuvauksiin!! Eikä satu yhtään!! |
Hurja kuvaus tutkimuksista :O Toivottavasti otokset onnistuivat hyvin kaiken kokemasi jälkeen.
VastaaPoistaSe todellakin oli elämäni kamalin kokemus. Synnyttäisin seitsikon mielummin kuin kokisin samaa!! :-)
PoistaJa näyte ei edes onnistunut kunnolla, eivät pysty vieläkään sanomaan onko siellä syöpää vai ei. Selviää vasta leikkauksen jälkeen! Ja tänään kuulin, että ehkä vasemmasta kainalossakin on syöpää! Koska nää paska uutiset oikein loppuu?? Sitten kun on metri multaa nenän päällä?? :-)
Tekeeköhän se kasvain mammon vielä tukalammaksi, koska mä en ole kokenut sitä tutkimusta kohtuuttoman kamalana. Siis kummassa rinnassa se kyhmy on? Saman puolen kainalon imusolmukkeissa vai molemmissa rinnoissa epäily? Ei kai nyt sentään??
PoistaSyöpäkasvain on oikeassa rinnassa ja
VastaaPoistasen takia oli kun olisi ruuvipenkissä olisi ollut. Vasemmassa myös jotain kalkkeumaa josta ottivat näytteen josta ei saanutkaan selvää mitä se on. Niinpä poistaa sen samalla ja patologi sanoo mitä se on. Tänään tutkivat vasenta kainaloa ja ottivat sieltä näytteen koska epäilivät sielläkin olevan imusolmukkeissa jotain. Oikeassa kainalossa imusolmukkeissa on syöpää joten tyhjentävät senkin. Elikkä huonolla tuurilla molemmissa rinnoissa sekä molemmissa kainaloissa! :/
Eikö olekkin aika paskaa suoraan sanottuna? Itkuhan se taas pääsi, eikö olekkin yllättävää? :-)
Niin on, ihan sitä itseään. Itke vaan, se helpottaa,ainakin hetkeksi. Se on jo satavarmaako, että imusolmukkeissakin on? Eikö se varmistu vasta jossain varjoainetutkimuksessa tai vasta leikkuupöydällä? Mutta nyt toivotaan, että pahis on vaan siinä oikeassa rinnassa ja se paha pois ensin veitsellä ja sitten täysi rähinä päälle muissa hoidoissa.
PoistaSe on varmaa, että on myös oikeassa kainalossa. Sen näkivät heti ekassa kuvauksissa ultralla ja neulanäytteistä. Itsekin tunnen patin kainalossa. Epävarmaa enää on onko vasemmassa oleva patti syöpää ja onko vasemmsssa kainalossa syöpää kuten eilinen radiologi epäili. Varmaa on myös, että tän taistelun voittaa Aikku 100-0. Nyt on syöpä vähän niskan päällä, mutta ei enää kauan. Vielä 3 pvää tää pvä pois lukien ja sitten ollaan puukon alla!! :-)
PoistaHyi hemmetti mitä kidutusta olet joutunut kokemaan.
VastaaPoistaNyt sanot sille kirurgille, että pistää parastaan ja antaa Simolle semmoisen häädön sun kropasta että varmaan uskoo ja häipyy!
Kiitos Hilde, mä kerron terkut. :-)
PoistaEi tässä vielä mitään, lisää tutkimuksia ja kärsimystä tulossa, odotahan vaan. :-)