Tiistai
14.6
Vihdoinkin päivä jota olen kuukauden odottanut. Olen
nukkunut nippa 4 tuntia viime yönä, mutta enköhän saa tänään nukkua tätä
univelkaa pois. Koiruus ulos, käynti suihkussa ja menoksi, ei tarvitse tuhlata
aikaansa aamupalaan. Junassa jännittää jo niin että meinaa olla vatsa sekaisin.
Vielä lisää tsemppiviestejä, kaikki tulee menemään hyvin, tietenkin!!
Sairaalassa olen puoli kahdeksan, en aiemmin enkä
myöhemmin. Pääsen vähän isompaan sviittiin kuten hoitsu asian ilmoittaa. No,
tässä sviitissä tosiaan tilaa riittää, ihan kuudelletoista (16hlö) ihmiselle.
Yksityisyyden hoitaa verhot sänkyjen välissä ja jos kuvittelet, että verhot
eristää hyvin puhetta niin joudun nyt valitettavasti kertomaan ettei verhot
ainakaan tässä sairaalassa olleet äänieristetyt. Onneksi vieruskaveri eikä
kukaan muukaan sairastanut peräpukamia tai muuta intiimiä mistä en olisi
halunnut kuulla sen enempää. Laskin, että itseni lisäksi paikalla näyttäisi
olevan kolme - neljä naista. Heti tulee mieleen, että harmi ettei tullut
pelikortit mukaan. Saisi hyvän peliringin aikaiseksi.
Saan sairaalavaatteet, ekaa kertaa koskaan saan
kokoa xs ja saan niistäkin kuroa housua kireämmälle, etappi tämäkin. Labran
täti tulee ottamaan verikokeet (vanha, hapan akka joka tiuskii mulle, että sitä
verta otetaan sieltä mistä saadaan). Mietin, että vaihtais hänkin työpaikkaa
tai ottais ainakin suolakurkun pois persiistään. Ehkä ihminen joka tulossa
leikkaukseen ei ole just sillä tuulella, että jaksaisi/haluaisi häntä
kohdeltavan kuin imbeselliä vanhusta. Ja turha sanoa, ettei tiennyt mun tulevan
leikkaukseen. Jos on rintarauhaskirurgiaosastolla niin varmasti tietää ettei
siellä ainakaan flunssapotilaita hoideta. No joo, se siitä tädistä.
Kuulen olevani päivän toinen leikkauspotilas ja
pääseväni leikkaussaliin aamupäivällä. Tuntia ennen leikkaukseen menoa saan
esilääkityksen, sitä ennen vaan odotellaan, mutta ei todellakaan syödä tai
juoda mitään. Lekuri käy katsomassa ja juttelemassa leikkauksesta. Hänen
mielestään leikkaus on pieni kirurginen toimenpide, pelkkä rinnanpoisto. Joo,
varmaan onkin pieni leikkaus verrattuna vaikka lonkkaleikkaukseen, mutta ei se
itselleni kuitenkaan niin kovin pieneltä tunnu. En ala vääntää asiasta hänen
kanssaan, ollaan sitten sitä mieltä että pikku juttu.
Yritän joutessani tehdä sudokua musiikkia
kuunnellen. Koska nukuin edellisenä yönä huonosti niin nukahdan musat korvillani
ja herään siihen kun hoitsu tuo esilääkkeet. Saan diapamia, somacia, panacodia
ja pahoinvointilääkettä. Tän coktailin vedettyäni tilkalla vettä höystettynä
sammun alta aikayksikön. Juma, mikä tainnutus!!
Herään tunnin päästä aivan nuppi sekaisin, piti
vielä itse selviytyä kävellen leikkaussaliin. Matkalla juttelen hoitsulle, että
tälläistä olotilaako ne potilaamme hakevat, mitä hiton hienoa tässä on??
Leikkaussaliin päästessämme näen ainakin kahdeksan pientä naista siellä. Vai
olikohan sittenkin seitsemän kääpiötä? Mua naurattaa ihan hitosti. Yksi laittaa
mut sängylle istumaan ja kysyy naama vakavana ilmeisesti jotakin tärkeääkin
asiaa. On pakko kysyä voisitko toistaa, koska mä en tajua mitään mistä puhut, mä olen
aivan sekaisin!! Pistävät mut makuulle ja katson kelloa, se on 11. Kysyn
kauanko leikkauksessa menee. Sanovat, että muutaman tunnin. Alkaa taas
naurattamaan, kysyn onko teillä ruokatunti siinä välissä. Naurattaa
hillittömästi ajatus, että makaan laverilla tissi auki ja toiset mene
safkikselle. Sanoivat jo syöneensä, mutta tiedä sitten miten oli. Sain maskin
naamaani ja hiton pahanhajuista mömmöä nenääni, sanon että nyt tulee tosi paha
olo. En taida kuulla vastausta koska mä zzzzzz..
Seuraava mitä tajuan on, kun mua herätellään vai
heräilenkö sittenkin ite?? Kysyvät onko paha olo ja totta tosiaan, on TAAS!!
Mulla on aina leikkausten jälkeen paha olo eikä tämä tee millään lailla
poikkeusta. Ja mut on sentään nukutettu sen seitsemän kertaa. Saan jotain
pahaan olooni ja nukahdan uudestaan. Välillä herään kun huutelevat Aikkuu, tai
ehkä ne kuiskaa, en mä tiedä. Kyselevät onko kipuja ja kun sanon olevan, tulee
kipupiikki reiteen saman tien. Nukahtelen vähän väliä uudelleen, välillä
herättelevät hengittämään. Lopulta laittavat happiviikset kun hereillä ollessani
jaksan hengittää itse, mutta nukahtaessani hengitys laiskistuu. Olen heräämössä
varmaankin pari kolme tuntia kunnes osastolta hoitsu tulee hakemaan mua
takaisin osastolle. Tällä kertaa pääsen sinne sängyn kyydissä eikä tarvitse
itse kävellä. Osastollakin nukahtelen vähän väliä, silmäni ei vaan pysy yhtään
auki.
Ukkokulta tulee mua katsomaan (enkä edes maksanut
tästä vierailusta jos muistatte). Ihanaa saada hänet paikalle, on kuin emme
olisi nähneet iäisyyksiin. Joo, olihan edellisestä kerrasta ainakin jo 11
tuntia. Hei muru, mä oon hengissä, vautsivade, mä oon hengissä. En tietty
missään vaiheessa asiaa epäillyt, ettenkö leikkauksesta heräisi, mutta aina
leikkauksissa on omat vaaransa, se on vaan tosiasia.
Still alive <3 |
Pyydän hoitajilta ruokaa, olenhan viimeksi syönyt
edellisenä iltana. Ruikutuksen jälkeen tuovat mulle lasin mehukeittoa ja kupin
teetä. No, tällähän se nälkä lähteekin, kiitos aivan kauhian paljon. Ukkokulta
hakee mulle kahvia koska ilkeät hoitajat eivät sitä anna. Mutta maidon kieltävät,
ei mitään maitotuotteita, ei edes soijamaitoa, on kuulemma huonosti sulavaa.
Koska en pysty sängystä nousemaan joutuu Ukkokulta juottamaan mulle kahvinkin
pieninä hörppyinä. Tässäkö on meidän tulevaisuuden kuva? Toinen syöttämässä ja
juottamassa toista vanhainkodissa??
Saan nauttia Ukkokullan seurasta tunnin verran ja
sitten hän joutuu lähtemään kotiin hoitamaan koiruuttamme. Olen jo sen verran
toipunut, että pääsen vessaan käymään ja viestittelen ystävieni/perheen kanssa.
Soittelemme ystäväni kanssa ja nauramme ja itkemme puhelimessa. Nauramme
peruukille, siitä saa muuten yllättävän monta hauskaa juttua aikaiseksi.
Ystäväni ehdottaa sellaista missä letit on sen verran pitkät, että voin laskea
ne parvekkeelta alas ja Ukkokulta saa kiivetä niitä pitkin kotiin jos hissi sattuu
olemaan epäkunnossa. Ette muuten usko, että on vaikeaa yrittää nauraa näin
hyvälle jutulle hillitysti ja hiljaa kun muut jo nukkuvat. Ja jos joku
ajattelee, että nauran usein Ukkokullan kustannuksella niin hän on aivan
oikeassa. Näin tosiaan usein on, mutta vielä useammin nauran itselleni ja
omille jutuilleni.
Näitä lettejä pitkin Ukkokulta voi kiivetä ottamaan sen herneen mun nenästä tai patjan alta vai miten ne sadut nyt menikään?? |
Ruikutan lisää ruokaa yökön tullessa ja hän sitä
lupaa tuodakin. Viestittelen edelleen, sairaalan sängyssä on muuten tosi vähän
ajanvietettä, ihan vaan vinkkinä jos sellaiseen joudutte. Odottelen tunnin tätä
iltapalaani, nyt alkaa edellisestä ruoasta olemaan 24h ja mulla pinna aika
piukeena. Ihminen joka syö kuusi kertaa päivässä normaalisti ja joutuu olemaan
24h ilman ruokaa ei varmasti ole parasta seuraa. Onneks kukaan ei mua kysele
seurakseen, muut jo nukkuu ja joku kuorsaa. Soitan kelloa, nyt on hätä. Toinen
yökkö purjehtii paikalle ja kyselen missä mahtaa olla mun ruokani joka
luvattiin tunti sitten. Sano kertovansa terveiset omalle hoitsulleni kunhan hän
tulee toisista tehtävistään. Anteeksi uteliaisuuteni, mutta miksi sä et voi
tuoda sitä evästä?? Ei liene olisi kovin suuri työ, mutta ilmeisesti oli koska
hänellä ei ole aikomuskaan mitään tuoda. Oma yökköni tuo vihdoin ja johan mä
eväät sainkin. Peräti kaksi palaa kuivaa leipää, lasin mehukeittoa ja lasin
omenatuoremehua (on muuten kamalinta alkoholitonta nestettä mitä keksin) sekä
kaksi siivua kalkkunaleikkelettä. Kysyy vielä onkohan tämä leikkele maidoton??
Jos ei kyseiset kalkkunat ole sattuneet juomaa maitoa niin eiköhän se ole!!
Mikä kysymys!!! Arvatkaa kaksi kertaa lähtikö tällä nälkä?? Vinkkinä voin sanoa
ettei kannata veikata kyllä vastausta!!
Ei tällä bodari elä :-) |
Näillä eväillä oli kuitenkin pärjättävä, oli aivan
selkeää etten tulisi saamaan mitään lisää. Yritin käydä nukkumaan, mutta koska
olin nukkunut lähes koko päivän oli tietty arvattavissa etten saisi unta. Puoli
yhden aikaan ehkä nukahdin ja heräsin ennen kolmea kun yökkö narisutti lattiaa.
Kävin kysymässä uneen saantiin jotain, mutta en saanut, yllättävää!! Mutta
särkylääkkeen sain ja sillä sitten nukuin puoli kuuteen. Alkoi uusi päivä,
ilman Simoa. Nyt voidaan käyttää ajanlaskuna ennen Simoa ja Simon jälkeen.
Vähän kuin ennen Kennedyn murhaa ja Kennedyn murhan jälkeen ja mitä näitä
esimerkkejä nyt onkaan..
Hyvinkö olet toipunut leikkauksesta, vaikka nälässä sua pitivätkin?
VastaaPoistaIhana Merle jaksaa kommenttoida, kiitos siitä!! :-)
VastaaPoistaIhan hyvin lähti toipuminen käyntiin, nyt tosin tuntuu vähän takapakkia tulevan ton käden kanssa. Turvottaa, särkee, tunnottomuutta. Pelkään ihan millaiseksi saattaa mennä.
Tänään kävin poistaa dreenin ja jo alko helpottamaan olotila. Ei mene letku enää ihon alla, se kipuili jo kävellessä. Välillä niin paljon että itku pääsi. Ylä-ja alamäkeä taitaa olla tää touhu, toivotan että alkais nyt tasaisempi vaihe!! :-)
Mitäs ne siitä kädestä sanoi? Voiko jotenkin helpottaa oireita?
PoistaSiitä ne ei sanonut mitään, ens vkolla fyssari niin hän sit varmaan sanoo lisää. Nyt jumppaan sitä, yritän saada nesteet kiertoon, kun sitä neste kohtaa painelee niin jää kiva valkea jälki. Että pikkaisen turvottaa joo. :-)
PoistaYksi ystävä muuten sanoi,että Tilkan fyssarit on ainoita lajissaan jotka osaa antaa oikeanlaista fysioterapiaa,jotta saadaan nesteet kiertoon. Muut kuulemma vaan tuputtavat jotain painekäsinettä. Hänen ystävältään on myös leikattu rinta ja imusolmukkeita.
PoistaHyvä tietää, tosin en yhtään tiedä miten se kun kohdalla hoidetaan jos ja kun hoidetaan. Tuskin sitä tarvitsee itse maksaa, saa varmaan maksusitoumuksen kuten tissiinkin. 😊
PoistaSe on jotain lymfaterapiaa kuulemma. Tuskin tarvii ite maksaa kun tissikin kerta annetaan ilmatteks 😄
PoistaFyssari sanoi leikkauksen jälkeen, että jos joskus tarvetta lymfaan niin sitten sitä saa, mutta ei varmaan vielä ennenkuin haavat ovat parantuneet ja katsotaan lähteekö nesteet kiertämään. Pitänee rajoittaa hiilareiden syöntiä, ne mulla kerää nestettä. :-/
PoistaTsemppiä hurjasti, kyllä se tosiaan taitaa olla niin ylä- kuin alamäkeäkin mutta sä klaaraat - varmasti! Kirjoita, kirjoita ja kirjoita jos muuta et jaksa. Pus!
VastaaPoistaKiitti Ate, mähän kirjoitan. Ja otan kuvia. Vielä en ole valmis julkaisemaan niitä täällä, mutta ehkä myöhemmin. Nyt menee aikaa tutustua itse tuohon haavansa, me lähennytään toisiamme sillain varovasti. Eka vähän salaa kurkitaan toisiamme, kohta jo enemmän jne. Annan sille ilmakylpyä nyt meinaan! :-)
PoistaVitsi näitä on mielenkiintoista lukee! Joka päivä käyn tsekkaa,että onko jo jatkoa tullu,sun täytyy pistää nää laajemmalle jakoon, osaat kirjoittaa tosi hyvin. Hitto sä revit kyllä huumoria vaikka mistä 😄 osaan niin kuvitella sun kätkätyksen 😁 ihan on pakko ihailla asenettasi,vaikka varmasti tiukkoja ja vaikeita hetkiä on myös. Edelleen tsempit,pysy aina Aijana 💕
VastaaPoistaPirjo, kiitos 💕💕
PoistaEn mä osaa mihinkään muuttua, kyllä sä mut tunnet! Ja lisää kirjoitusta tulee, koko matkan ajalta.
En tiedä kelle tätä levittäsin, pakottanut jo kaikki ystävät lukemaan! Jos sulla joku joka ehkä haluaa lukea niin vinkkaa ihmeessä. Mutta lapset ja miehen jätät sitten rauhaan. Heitä tuskin kiinnostaa tädin tissi jutut!! 😁😁
Hyvä että leikkauksesta on selvitty! Vaikka ehkä kirurgille pieni juttu, niin eipä noita onneksi useimpien ihmisten elämään niin paljoa mahdu että ihan rutiiniksi muodostuisi.
VastaaPoistaÄlä Plussapallo muuta sano, jos on kaks tissiä ja molemmat vietäis eri aikaan niin ei se rutiiniksi ehtisi muodostua. :-) Nyt toivotaan, että vasemmassa rinnassa oli tosiaan vaan kalkkia ja ei tarvitse sitä silpoa lisää. Ens vkolla olemme viisaampia sen(kin) asian suhteen. :-)
PoistaTsemppiä👍.
VastaaPoistaSä kyll pärjäät, huumorilla, jos ei muita lähettyvillä.
Kiitos Anja :-) Huumorintaju on kyllä yksi voimavarani, ehdottomasti. Vaikka välillä tosiaan tulee niitä paskojakin päiviä niin enemmän tää jaksaa naurattaa. Tästä saa yllättävän monta hyvää vitsiä väännettyä. :-)
Poista