Sattuu ja varsinkin tapahtuu..

..ainakin mulle. Te jotka olette mua seuranneet alusta saakka muistatte ehkäpä mitä mulle kävi vuosi sitten potkupyörän kanssa. Jos ette muista, niin voitte käydä lukemassa asiasta täältä, kuinka kävi ottelussa potkupyörä vastaan Aikku. Arvaatkin varmaan, että huonostihan silloin kävi, kuinkas muutenkaan. No, kuka vanhoja muistelee sitä tikulla silmään tai jotain sinne päin, mutta kummasti tuli taas mieleen, kun jalkani näytti tänään tältä..

Nyt ei sentään nilkka taittunut, mutta sai kunnon osuman taas jälleen kerran potkupyörän kanssa. Toisin sanoen, ottelu potkupyörä vastaan Aikku on nyt 2-0, eli häviöllä ollaan kunnolla. Missä tää sitten meni? No, maanantaina potkiessani salilta potkaisin niin, että jalka pamahti suoraan potkupyörän johonkin kohtaan ja pääsi ihan muutama ärräpää suusta siinä vauhdin hurmassa. Ihan vaan pikkaisen ketutti, voin myöntää!! Seuraavana päivänä se näytti tältä. 

Eikä tästä ole kuin pari viikkoa kun mun polveni sai ruhjeita (siitä ei kuvatodisteita), kun kaaduin töistä lähtiessäni. Lähdin takapihan kautta, kaunista auringonpaistetta ihaillen ja hups, huomasin olevani polvillani. Olin kävellyt suoraan ovennuppiin, siihen johon ulko-ovi laitetaan kiinni. Isolla pihalla ei tosiaan ole mitään muuta kuin se nuppi ja mä onnistun kävelemään suoraan siihen. Eka ajatus tietty oli, että näkeekö kukaan. Seuraavaksi mietin, että mahtaako vahtimestari nähdä kaatumiseni kameroistaan (sairaalan vaksi). Sitten tajusin, että mullahan on housun polvet rikki. Seuraavaksi muistin, että nehän on alunperinkin polvista rikki joten ei housut hajoneet. Mutta takasin töihin piti mennä puhdistamaan haava jottei tulehdu. Mä siis onnistun aina töpeksimään ja sitten sattuu. 

Sattui tässä aika hauska juttu kans, nyt ei sentään kipeää tehnyt ellei sitten vastalihasten kipeytymistä lasketa kun nauroin niin paljon. Tää on ihan pakko jakaa.. Olen ladannut puhelimeeni snapchatin (tää on alustusta tähän juttuun) ja sain siihen chatin jossa eräs bodari kyseli mun kuulumisiani. Olen hänen kanssaan kerran treenannut, hänellä on oma sali ja nyt on perustanut toisen salin ja mun tätini on siellä salilla hierojana. Sain siis kyselyn mitä mulle kuuluu ja arvelin heti hänen kuulleen tädiltäni syövästäni ja olin ihan otettu, että kuulumisiani kyseli. Vastasin sitten, että kiitos kysymästä, hyvää kuuluu, hoidot ovat ohitse ja nyt taas treenataan ja nautitaan elämästä. Onnittelin häntä uudesta salista ja ehdotin, että voisin tulla joku kerta treenaa hänen kanssaan jos täti samalla hierois. Sieltä tuli vastaus, että hienoa kuulla kaiken olevan hyvin ja kysyi mitäs kyseinen hieronta pitäisi sisällään. No, arvelin hänen käyneen kyllä hierojalla ennenkin, joten eiköhän hän tiedä mitä hieronta on ja koska oli töissä kiirettä, en siihen enää mitään ehtinyt vastata. 

Seuraavana päivänä sain häneltä uudestaan viestin jossa kysyi olinko unohtanut vastata hänelle. Ihmettelin vähän, että en tainnut tajuta pitikö tässä kirjeenvaihtoon alkaa, muistaakseni olin hänelle jo vastannut. Koska snapchat chatit ja snapit häviää 24h päästä, en enää edes nähnyt mitä olimme kirjoittaneet. Jotain siis oloistani ja hoitojen loppumisesta laitoin ja varmaan onnittelin taas salista tms. Sieltä tuli, että unohdit kertoa mitä se hieronta pitää sisällään. TÄH?? Hieronta?? Vastasin, että en ole "Liisan" hieronnassa käynyt, mutta käy sinä ja kerro sitten millainen oli ja kannattiko mennä. Sitten tuli taas vastaus ja vasta silloin minäkin ymmärsin. Hän oli koko aika kuvitellut, että puhun itsestäni, voisin tulla hänen kanssaan treenaamaan ja sen jälkeen voisi "täti" vähän hieroa. Mä repesin ihan täysin, ei saakeli. Kaveri voisi olla mun lapseni ikänsä puolesta. On mahtanut kundi hetken miettiä, että mitä hitttoa täti oikeen meinaa, ehdottelee suoraan hierontaa, hyvä ettei öljyämistä sitä ennen. Hänelle tosiaan kans selvisi siinä, että mä taas puhuin koko aika mun tädistä joka voisi hieroa MINUT jos sinne menisin. Saa tietty hieroa häntäkin, mutta mä taidan jättää sen väliin. Vastasinkin, että mun hieronnasta tuskin on kellekään mitään iloa (meinasin eka kirjoittaa, että mun hieronnasta tuskin kukaan kostuu, mutta tajusin onneks tarpeeksi aikaisin sanavalintani ja muutin sitä). 

Mä nauroin maha kipeänä ja saatte uskoa, että ollaan naurettu tälle asialle monen kanssa. Jos Aikku-täti tulee ja vähän hieroo.. 

Käytiin helatorstaina Emäsalossa ihanan ystäväni Kirsin ja Ukkokullan kanssa geokätköilemässä. Kirsi on innostunut kätköilystä mun kautta ja lähdimme sitten yhdessä katselemaan missä niitä kätköjä saattaa löytyä. Löydettiin yksi hänen jo löytämä, yksi sellainen mitä hän ei ollut löytänyt ja sitten vajaa kymmenen lisää. Kauniita paikkoja näimme, on Suomen luonto niin kaunista ettei mitään määrää. 

"Villikissa"

Tässä oli aikas ison hauen pää

Meikä "kuvausmestari" osasi ottaa pyöreitä kuvia

Tässä kans mestarinäytös kuvaustaidoistani :)

Tällä kertaa emme saaneet edes kunnon tappelua aikaiseksi Ukkokullan kanssa. Hän sanoi heti lähtiessämme. että me sitten Aikun kanssa saatetaan olla välillä vähän kovaäänisiä, voidaan hiukan riidelläkin miten sinne kätkölle päästään, mutta aina ollaan selvitty pahimmilta kolhuilta ja samaa matkaa kotiin ollaan lähdetty. Oma tosin on syynsä, kuka käskee puhumaan niin hiljaa ettei sitä piipitystä kukaan kuule tai kuka käskee olemaan niin tietäväinen miten sinne kätkölle helpoiten mennään. Koska ei sillä ole mitään väliä, koska mä kuitenkin tuun ja löydän sen. Ainakin aika usein ellen ihan joka kerta. No, ehkä fifty sixty. 

Tässä näette mestari etsivän :)

Meillä oli niin hauska päivä, että menimme sitten sunnuntaina vielä Sipoonkorpeen etsimään lisää kätköjä. Mutta siitä lisää sitten seuraavalla kerralla. Hih, tämähän on kuin lapsena kun luettiin satua: "Siitä sitten lisää seuraavalla kerralla tai seuraavana iltana tms." Aina jäi tarinat kesken, joutu öisin miettimään miten se juttu jatkui. Älkää te nyt kuitenkaan menettäkö yöunianne tän takia, ei siellä Sipoonkorvessa mitään kummempia tapahtunut.