Tiistai 20.9
Olo alkaa
tuntumaan paremmalta. Näin nopeaako ne pahat olot taas menikin ohitse? Jotensakin
kuvittelin olevan rankempaa, mutta en valita, otan mieluimmin paremman olon
kuin olon jolloin tekee mieli koko aika oksentaa. En ota edes pahoinvointilääkettä,
nyt leikitään upporikasta ja rutiköyhää. Elämässä pitää olla jännitystä,
jännitetään vaikka sitä tuleeko jotain pöksyyn vai ei.
Jaksan lähteä
salille, päätän ottaa rauhallisesti. Se on vaan kovin vaikeaa, tuntuu kuin
ajelisi käsijarru päällä. Mutta välillä joutuu hellittämään kaasupoljinta,
kuten esim. nyt. Tai moottoritiellä kun kameratolppa välähtää. Tosin silloin se
on jo myöhäistä, kuten ite kesälomalla huomasin.
Salilla ehdin
lämmittelemään, kun ”Heeeei, sieltä saapuu Charlie Brown..” No ei saapunut,
mutta miniä saapui. Olimme molemmat varmaan yhtä yllättyneitä toisemme
nähtyämme, satuimmekin samaan aikaan paikalle. Siinä treenin ohella välillä
juteltiin, yritin kuitenkin enemmän keskittyä tekemiseen kuin puhumiseen. Syke
meinasi nousta turhan korkealle, ei tuntunut hyvälle. Alkoi hiukan heikottaa,
laskin kellosta, että edellisestä ruokailusta oli turhan paljon aikaa kulunut. Piti
lopettaa, tosin ehdin mä treenata selän ja rinnan ja vatsan joten syytä olikin
lähteä.
Heikko olo paheni,
joten päätin helpottaa tilannetta saamalla nopeaan ruokaa ja menin kiinalaiseen
syömään. En laskenut monta lautasellista söin, mutta hei, niiden lautaset on
sellaisia lasten kokoa olevia. Ei siihen paljoa mahdu kerrallaan ja kovin
montaa kertaa ei kehtaa olla hakemassa lisää. Ja sen verran oli nälkä, etten
ehtinyt edes kuvaa ottamaan. Mä luotan siihen, että jokainen on käynyt joskus
kiinalaisessa syömässä ja tietää millaista ruokaa siellä tarjoillaan. Riisiä ja
kanaa, tietty!!
Kotiin mennessä
pahaolo ei ollut helpottanut joten otan pahoinvointilääkkeen, nyt nöyrryn
sille. Sen jälkeen noudatan sohvan kutsua ja menen sen lämpimään syleilyyn
nukkumaan, vedän tunnin päiväunet. Herään ei niin mukavaan tunteeseen,
kuvottava oloni on laskeutunut askeleen alemmas ja saan ripulin eli tuttujen kesken ripen. Ihan kiva joo.
Sulla on paha olo, oksettaa ja lääkitset itseäsi ohjeiden mukaan ja saat
ripulin. Suo siellä, vetelä täällä. Tai housuissa. Ellet ehdi tarpeeksi nopeaan
vessaan!! Mä rakastan sytostaattia, heitetään yläfemmat ja parit aallot
sytostaateille. Ja joo, tää oli sarkasmia!!
Mun pitää ehtiä
valokuvauskurssille. Vien mennessäni kirjan kirjastoon. Onneks menin koska
pääsen siellä samalla vessaan. Nousen jo lähteäkseni kun saan istua uudelleen,
ei kivaa. Pääsen ulos kopista, mennäkseni toiseen koppiin. Jos vielä kiroaisin,
niin nyt sanoisin jotain tosi rumaa, mutta kuten lupasin, olen lopettanut sen
ja sanon voihan pepparkaka!! Pääsen kurssille, voin siellä huonosti, väsyttää, paleltaa ja katson kelloa minuutin välein, milloin pääsen pois. Tunti loppuu viimein,
kaupan kautta kotiin. Tässä tapauksessa se oli erittäin huono idea. Jos sulla
on vatsan kanssa erimielisyyksiä, kuten toimiiko se astetta nopeampaan kuin
olisi tarvetta, niin älä hyvä ihminen tee mitään turhia mutkia mennessäsi kotiin
vaan mene sinne vähän hemmetin nopeaan (laskettiinko tota kiroiluksi??) ja
suorinta tietä. Tai sulle käy kuten mulle, eli huonosti. Kuin huonosti mulle
sitten kävi? Älä kysy, et halua tietää!!
Saimme kotitehtäviä opelta, nyt olisi kai aika alkaa tutustumaan jo kameraansa jo paremmin? |
Hei, olen Aikku, kukas sä oot?? |
Keskiviikko 21.9
Aamusta soitto
töihin, en kykene tulemaan. Ei tällä mahalla, ei tällä ololla. Sovimme, että
olen loppu viikon kotona, varmaan ihan aiheellista. Välillä on hyvä meikäläisen
ottaa järki käteen ja ostoksille, ei kun siis järki käteen ja olla kotona jos
vointi on sitä mitä se nyt on ollut.
Päivä menee
enemmän tai vähemmän sohvalla maaten. Teen taas samaa kanakeitto kuin viimeksi, se kun
oli nin hyvää ja on nopeaa tehdä. Heittää vaan wok-vihannekset kanaliemeen ja
perään kypsät kanapalat ja kypsän riisin (joka bodarilla on aina nääs kypsää
riisiä ja kanaa kaapissaan) ja lisää vielä kookosmaitoa ja mausteet. Nam nam,
kuten jo viimeksi sanoin.
Poppaa poppaa, pitää puhallella. |
Sohvalla olo on välillä vaan niiin kivaa. :-) |
Wilman kanssa käydessämme ulkona keksin
pyytää Ukkokultaa treffeille. Kutsun hänet kahvilaan kahville kunhan tulee
kotiin. Näin myös teemme.
Kahvilaan
mennään ja meinaa mennä keksi väärään kurkkuun kun Ukkokulta heti istuttuamme
kysyy, että Liisako se sun nimi oli? Eeeeei, mä olen Riitta-Maija. Ai, olet
vai? Sun ilmoituksessa treffipalstalla luki Liisa. Jooooo, kato kun mulla on
kaks ilmoitusta siellä, enkä aina muista kenen kanssa olen kirjoitellut ja
mitäkin ja milläkin nimellä. Tää on tietty vähän noloa, mutta anteeks. Jaa jaa,
mutta neljä lastahan sulla kuitenkin oli, vai? Neljä on siunaantunut, siinä en
ole valehdellut. Tyttöjäkös ne kaikki oli? Eei, kun kaks tyttöä ja kaks poikaa,
sillai tasapuolisesti molempia. No, miltä mä nyt vaikutan, vaikka vähän tulikin
narrattua ilmoituksessa, haluatkos tavata vielä uudestaan? Kai me voidaan
kerran vielä nähdä, vastasi treffikumppanini, mutta mihinkään seksijuttuihin en
sitten ala. Mä en oo mikään helpponakki nääs!! Mä meinasin kuolla nauruun, tää
on niin tyypillistä meidän huumoria.
Kiitin Ukkokultaa, on jaksanut tukea mua matkan aikana. Vastaa, että kuuluu vähän niinkuin toimenkuvaan. Ok, toimenkuvana avovaimon tukeminen ja valituksen kuuntelu, ilman palkkaa. Rankkaa, käy häntä ihan sääliksi. Yritän jatkossa olla kiltimpi.. Tai alkaa maksaa palkkaa..
Kiitin Ukkokultaa, on jaksanut tukea mua matkan aikana. Vastaa, että kuuluu vähän niinkuin toimenkuvaan. Ok, toimenkuvana avovaimon tukeminen ja valituksen kuuntelu, ilman palkkaa. Rankkaa, käy häntä ihan sääliksi. Yritän jatkossa olla kiltimpi.. Tai alkaa maksaa palkkaa..
Kahvit juotuamme
menemme vielä vaatekaupoille. Ostan itselleni syksyksi uuden takin, johan
entinen taisi olla liki 10v vanha joten voi kai sanoa, että johan oli aikakin
hankkia uusi. Kenkiäkin katselin vaan ei ollut kokoa. Huomenna mennessäni
fyssarille voisin käydä katsomassa niitä kenkiä uudestaan. Jos toisessa
kaupassa löytyisi kokoa. Tässä kaupassa tuntuu joka vaatetta/kenkää olevan
muutama kappale joka kokoa ja senhän sitten arvaa, että tällänen normaali
kokoinen jää nopeaan ilman. Vein meinaan jonkun nenän edestä takin jota oli
juurikin vain se yksi kappale. Takin kanssa kävi mulla tuuri, kengissä ei. Huomenna
uusi yritys. Kaupasta ostamme vielä molemmille Rosanauhat, jotka on
tänä vuonna suunnitellut Mike Monroe. Ne on upeat, itse ylpeydellä kannan sitä
rinnassani. Ja Ukkokulta myös. Olethan sinäkin ostanut jo omasi?
Tähän lopuksi
haluan kiittää teitä kaikkia lukijoitani. Olen saanut tosi paljon ihanaa
palautetta, sekä blogiini, viestein että face to face. Olen todella kiitollinen
teille kaikille, ihanaa että olette jaksaneet matkassani mukana. Ilman teitä tuskin
jaksaisin kirjoittaa kaikkea ylös, näin tämä matkani saa todella suuren
merkityksen. Teette tästä erityisen, arvokkaan ja kauniin. No, ainakin pirun
paljon hauskemman.
Tämä on teille kaikille, kiitos!!! <3 |
<3
VastaaPoistaTähän hirmuisesti sytämiä :-)
PoistaTäällä yksi sun fanittaja myös. Itse kun olen taipuvainen masentumaan ja möyrimään pohjamudissa jo pikkuasioista, ja kääntämään kaiken tekosyyksi vaikkapa ryyppäämiseen, niin hienoa lukea ihmisestä joka syöpähoitojen keskelläkin pitää huolta kunnostaan ja vaikuttaa nauttivan elämästä aina kun edes jotenkin kunto sen sallii.
VastaaPoistaVoi kiitos Plussapallo. Mä fanitan sua kans ihan täpöllä, matkassasi olen ollut jo muutaman vuoden ja meinaan myös pysyä. :-) Ja elämästä nautitaan, sitten vaikka oksennus kurkussa. :-)
PoistaRinnalla kulkeminen on nyt vähintä mitä voi ystävälle tehdä. Huomaa tuo rinnalla kulkeminen eikä rinnoilla kulkeminen :)hihii :)
VastaaPoistaMutta vakavasti sanoen, jos edes jotenkin auttaa se, että sinua ajatellaan, tavataan tai sulle soitellaan, niin teen sen ilomielin. Ja kyllä tuosta sun asenteesta ja ilosta saa vastavuoroisesti mallia itsellekin, eli lenkille/salille mars :)
Ihana Hilde <3 Kyllä siitä rinnalla kulkemisesta on huimasti apua. Vaikka tätä loppupeleissä sairastaa ihan yksin, on mukana oleminen todella tärkeää. Toivon, ettei mun tarvitse olla koskaan se rinnallakulkija, mutta jos tarvii, niin ihan varmasti olen. Ystävät on tärkeitä!! <3 <3
Poista