Mikä nyt vaivaa??

Yllättävän nopeaan tuli taas olo, että tässähän voisi kirjoitella jotain. Ehkä mulla onkin kirjoittamattomia asioita sisälläni jotka odottavat ulospääsyään. Aivan kuin pitäisi sisällään jotain asiaa, joka pyrkisi ulos, mutta sitä ei saisi sanottua. Tai sitten mulla on vaan tylsää tai jotain.

Viimeks kirjoittelin siitä, että menimme naimisiin ja ollaan onnellisia. Edelleen olemme naimisissa ja olemme onnellisia, eihän se ole tietenkään mihinkään muuttunut. Sanoinkin tuossa Ukkokullalla, että me olemme kuin paita ja perse johon hän totes haluavansa olla se paita joten mulle jäi perse. Sehän sopii, koska sitä mulla riittää.

Olen kevään aikana treenaillut, kuinkas muutenkaan. Ainoa mikä asiassa on muuttunut on mun ajatukseni treenien suhteen. Ennen Simoa ajattelin, että haluan olla elämäni kunnossa kun täytän 50v (tänä vuonna, uskokaa tai älkää). Halusin treenata itselleni hiukan lisää lihaksia ja saada kropan rasvattomammaksi. SE oli tähtäin, olla timmissä kunnossa. Simo kummasti sekoitti pääni ja nyt tavoitteena on pelkästään hyvä fiilis ja se miltä näytän itseni ja ulkopuolisten silmissä ei merkitse yhtään mitään. No, ei muiden mietteet mun ulkonäöstä ole tähänkään mennessä mua kiinnostaneet, mutta itselleni ei se ole enää tärkeää onko rasvaa hiukan enemmän vai vähemmän. Kunhan mä nautin tekemästäni, oli se sitten salilla raudan vääntöä tai pitsin nypläystä, kunhan mä pidän siitä. Ja kyllä, mä pidän myös pitsin nypläyksestä ja olen sitä joskus hetken "harrastanutkin", mutta sitten ei enää ollut aikaa ja se piti unohtaa. Mutta siis, ajatukseni ovat hiukan muuttuneet. Salilla käyn kuitenkin edelleen sen 3-4x vkossa ja ihan vaan sen takia, että mä pidän siitä. Joku pitää kalastuksesta, toinen afrotanssista ja mä pidän salitreenistä. Ei siihen kummempia syitä tarvita.

Mitä väliä ulkonäöllä kunhan fiilis on hyvä, eiks jep??

On tässä kevään aikana käyty muutamassa konsertissa, matkustettu Turkkuseen ja myös Kotkaan ja molemmilla kerroilla tietty kätköilimme. Maaliskuussa kävimme kuuntelemassa Hartwall Areenalla Disturbedia sekä Avanged Sevenfoldia ja nyt täytyy sanoa, että ensimmäinen oli pienoinen pettymys ja jälkimmäinen täyttä tykitystä. Nautin suunnattomasti molempien bändien soitosta, toiset onnistu siinä vaan hiukan paremmin kuin toinen.

Toinen konsertti mitä olen ollut kuuntelemassa oli Profeettojen eli Elastisen ja Cheekin yhteinen keikka. Nyt täytyy kehua etten ole koskaan ollut paremmassa konsertissa mitä kundit veti.
Molemmat pomppi, hyppi, tanssi ja vaikka jos mitä ihan koko aika. Alkoi meinaan itseäkin hengästyttämään se touhu ja mietin vaan kuinka ison kattilallisen saavat vetää pastaa sen konsertin jälkeen. Ja koska sattui olemaan vappuaatto niin porukan menokin oli sen mukaista. Aivan huikeaa menoa kerta kaikkiaan. Jos joskus osuu kohdalle, niin menkää ihmeessä kattomaan. Kundit vetää laadulla keikkansa, tosiaankin!!

Parasta seuraa!! <3 

Olimme tosiaan Turkusessa käymässä meidän "talvilomalla." Meillä kun on toi meidän Geokätköilijä koiramme, niin ei kovin pitkiä matkoja voi tehdä, kun aina pitää miettiä kuka hoitaa häntä. Ja joka paikkaanhan ei tietenkään voi ottaa mukaankaan, joten matkustelut on aika vähissä (mikä ihana tekosyy olla kotona). No, me siis matkustimme Turkkuseen Onni-bussilla jonka kuskina toimi Ismo. Kuka hän oli? Mistäs mä tietäisin, hän vaan kertoi olevansa Ismo ja vievänsä meidän Turkuun. Sinnehän me sitten mentiin, oli maaliskuu ja jäätävän kylmä. Melkein siis kuin Siperiassa (en ole koskaan käynyt, huhuja vaan kuullut). No, me kävimme Turkkuseen tultuamme tutustumassa uuteen hamppari paikkaan ja yllätin meidän molemmat syömällä hampparin. En ole moista syönyt vuosiin, ehkä vuosi kymmeneen ja ei taida tarvita syödä seuraavaankaan kymmeneen vuoteen. Ei tosiaan jäänyt mitenkään ikävä sitä makua.

Turkkusessa me sitten kiertelimme ympäriinsä ja etsimme geokätköjä. Se harrastus oli mun kohdalla talviteloilla, mutta taas kevään tehdessä tuloaan (se tekee edelleen tuloaan) alkoi minuakin kätköily taas innostamaan. Saimmekin Turkkusessa meidän sadannen kätkömme haettua ja laitoimme tän kesän tavoitteeksi saada 200:s kätkö etsittyä ja aikaa laitoimme tälle urakalle elokuun loppuun. No, voin sanoa, että se tuli täyteen jo, joten seuraava tavoite on sitten 300.

Lomalla sain myös vähän jännitystä elämääni, kun sain niin valtavan vatsakipukohtauksen, että jouduimme (Ukkokulta joutui) soittamaan mulle ambulanssin. Kipu on vannemainen, tuntuu kuin olisi pari numeroa liian pieni vanne ylävatsan ympärillä. Se säteilee myös selkään ja hengittää ei voi kunnolla, pinnallisesti ainoastaan. Kipu on niin hirveä, että tekisi mieli vetää siinä samalla ranteet auki. Olin kotona kivun alkaessa ja Eltsu oli hoidossa, Ukkokulta oli päikkäreillä. Yritin sanoa Eltsulle, että käytkös herättää "Ukkokullan", nyt Aikku-tätin mahaan sattuu niin paljon. Eltsu meinas ettei mene ja jatkoi leikkiään. Mä sitten kipuilin pitkin lattiaa kunnes huusin, että nyt tänne ja vähän saa..nan nopeaan, mulla lähtee taju tän kivun takia. Olen saanut samanlaisia kohtauksia reilu kolme vuotta sitten ja silloin siirryin täysin maidottomalle ja gluteenittomalle ruokavaliolle ja ne loppui silloin. Nyt olin taas siitä lipsunut vähän silloin ja vähän tällöin ja seuraus oli sitten tämä. Ambulanssi piti kutsua, ei auttanut mikään.

Sieltä sitten tuli kaksi miestä mua tutkimaan ja tietty kohtaus oli mennyt silloin jo ohitse. Mua hävetti, sanoinkin heille kuinka noloa on, kun joutuivat tulemaan. Onneksi (voiko näin sanoa?) olivat kuitenkin nähneet kuinka mua sattui kun tulivat. Ottivat tietoja ylös, mittasivat kaikkea ja filmasivat sydämen. Ei onneksi ollut sydänkohtaus, se nyt saakeli puuttuisikin, että selviäisin syövästä ja kuolisin sydäriin. Varsinaista ironiaa.

Pojat sanoivat, että soittele jos kohtaus uusii. Sanoin, että itse asiassa se tulee just nyt ja samalla se tuli. Sanoin, että se kiihtyy yhtä nopeaan kuin meikäläisen mieli eli todella nopeaan. He laittoivat samantien kanyylin käteen ja kipulääkettä menemään suoraan suoneen. Se vei kivulta kärjen pois, mutta ei poistanut sitä kokonaan. Meinasivat, että nyt lähdetään sairaalaan. Ei kun lenkille piti lähteä, parahdin minä. Vaan niin jäi siltä päivältä lenkkeilyt, istuttivat mut sellaiseen kuninkaan tuoliin ja sitten ambulanssiin pötkölleen ja menoksi. Lanssissa kohtaus iski vielä kerran ja sairaalassa vielä neljännen kerran, silloin jo huomattavasti lievempänä.

Oli sitten kiva maata päivystyksessä neljä tuntia ilman juomista saati syömistä, kunnens lekuri tuli. Verokokeista ei selvinnyt mitään, käski käydä ultrassa ja sitten passitti kotiin. Siinä vaiheessa meinas tulla tenkka poo, kun päällä oli trikoot, t-paita ja huppari, sukat ja kengät eikä mukana kuin puhelin. Oli maaliskuu eli ei kovinkaan lämmintä. Automme oli tyttärellä lainassa, hän pääsi ilta myöhään töistä ja sama juttu poikani kanssa. Siinä sitten taksia soittamaan, selittää hänelle että rahaa eikä korttia saatikka henkkareita ei ole matkassa, mutta Ukkokulta lupas tulla mut pelastamaan ja maksamaan kyydin. Kuski oli sen verran kohtelias, että uskoi ja ajoi mut kotiin. Ja Ukkokulta lunasti mut vapaaksi, lunnaat tais olla siinä 25€. Halvalla sai mut takaisin.

Semmoinen seikkailu loman kunniaksi. Jos et pääse lomallasi käymään kuin Turkkusessa, järjestä jotain muuta äksidenttiä itsellesi. Kuten kyydin hospitaaliin makuu asennossa. Kokemus se oli sekin, saada kipulääkettä suoraan suoneen samalla kun makaat laverilla ja matka käy.

Tää muistutti aivan liikaa sytostaateista.

Kävin sitten myöhemmin ultraamassa vatsani ja eivät löytäneet sieltä mitään syytä. Tietenkin pelkäsin aivan julmetusti, että nyt mulla on taas s-y-ö-p-ä, mutta ei se ainakaan ultrassa näkynyt. Jos on jossain suolen mutkassa jemmassa, sitä en voi tietää. Kävin sitten lekurissa ja taas tutkittiin verikokeet ja niistä ei ilmennyt mitään. Otettiin heliko-bakteeri testi eikä ollut sitäkään. Seuraavaksi menen gastroskopiaan jonne pääsen vihdoin reilu viikon päästä. Jos selviäis mikä mua vaivaa, sillä näitä kohtauksia on tullut vielä usein tän jälkeenkin. Yleensä iltaisin, herään siihen tai niin etten ole vielä ehtinyt nukahtaa. Ja kivun aikana ei todellakaan tarvitse miettiä nukkumista, ellei mukaan lueta ikiunta jota melkein kaipaa siinä vaiheessa, ajatuksena sen vievän kivun pois.

Pakko vielä kertoa siitä, kun kävin labrassa otattamassa verikokeet jotka lekuri määräsi. Minun ja labratädin keskustelu meni kutakuinkin näin:

Labrahoitsu:" Toitko myös sen ulostenäytteen?"
Minä: "Minkä ihmeen näytteen? En tiennyt, että sellainen tarvitsee tuoda."
Lh: "No niinpä tietenkin, lääkäri ei ole siis kertonut, että se pitää tuoda. Tuo sitten huomenna."
M: "Enkö voi tuoda sitä tänään, olen töissä tuossa vieressä ja äkkiä sen tänne kiikutan."
Lh pöyristyneenä: "NO minähän en tietenkään voi sanoa, mitä sinä töissäsi teet, mutta täällä et sitä ainaan voi antaa. SE on niin sotkusta puuhaakin."
M: "No kuule, ei ole ollut tapana sontia pitkin seiniä ennenkään joten tuskin teen sitä nytkään."
LH: NOH, enhän minä nyt sitä tarkoittanut.."
Minä AJATTELIN tässä vaiheessa, että mitä vi..ua sä sitten tarkoitit?? Sanoin kuitenkin: " Annetaan nyt olla tän aiheen, en ala tässä väittelemään yhtään enempää missä sen näytteen väännän."
Kokeet oli otettu ja Lh vielä sanoi: "Tässä olisi nyt tää näytepurkki."
M: Kiitos ja voit kuule olla varma, että en kerro sulle missä sen näytteen teen, en kerro vaikka kysyisit!!"

Luuliko hän, että olisin hänen edessään sen tehnyt, housut pois ja purkkia esiin? Missä noita urpoja oikein kasvaa?? Sotkusta puuhaa..

Mitäköhän olisi hoitsu sanonut jos olisin tuonut tälläisen hänen nenän eteen?

Tiedättekös mitä?? Mä pistin näytteen menemään ja negatiivisena vastaus tuli. Ei helikoo, ei seinissä paskaa, kaikki siis hyvin. Enää tarvii pois sulkea n. miljoona vaihtoehtoa ja tärkein olis tietää ettei se ole sitä S:llä alkavaa. Meinaan jos on niin sitten...